Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sairiala ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
533
Saint-Servan
—Saint-Simonismi
552
paarma" (llypodvrma bovis), jonka toukka
aiheuttaa nautaeläimen selkään pahoja ajoksia eli n. s.
,,permuja". Uusimpien tutkimusten mukaan ovat
hyönteisen elintavat lyhykäisyydessään
seuraavat : Hyönteinen asettaa kesällä munansa
eläimen karvoihin. Kun nauta sitten itseänsä
nuoleskelee, joutuvat munat tai mahdollisesti niistä
jo kehittyneet pienet toukat suuhun ja
ruuansulatuskanavaan. Täältä ne kaivautuvat
seinämien läpi ruumiiseen ja alkavat vaeltaa selkää
kohti pysytellen matkalla kauan aikaa
selkäydin-ontelossa. Vasta selkänahan alle jouduttuaan,
tavallisesti helmikuun tienoilla, ne asettuvat
tänne lepoon ja alkavat nopeasti kasvaa, tullen
vihdoin jopa 25-28 mm pitkiksi. Touko-kesäkuussa
ne sitten edeltäpäin kaivamansa reiän kantti
tulevat esille ja menevät maahan koteloitumaan.
lho-sMi toukat tekevät monenlaista vahinkoa.
Niiden vaivaamain lehmäin lypsykyky vähenee
tuntuvasti, liha tulee laadultaan huonommaksi ja
nahka tulee, jos toukkia on runsaasti,
parhaimmilla kohdillaan, kahden puolen selkärankaa
reikiä täyteen. Niinpä oli Rauman
nahkateollisuus-osakeyhtiön tehtaassa valmistetuista vuodista
eräänä v. 25 % rakkuloiden turmelemia.
Isossa-Britanniassa lasketaan nautapaarman tässä
suhteessa aiheuttaman vahingon vuosittain nousevan
50 milj. mk:aan 1. keskimäärin 4 mk. 20 p.
eläintä kohti. Tanskassa arvioidaan vuotuinen
vahinko 8 milj. mk:ksi. Jos meillä lasketaan
vahinko samojen perusteiden mukaan, nousisi se
vuosittain n. 6 milj. mk:aan. — Naudan
ilio-saivartajan hävittäminen tapahtuu parhaiten
siten, että huhtikuusta alkaen silloin tällöin
tarkastetaan huolellisesti eläinten nahkaa ja
puserretaan rakkuloissa olevat toukat ulos. ks.
lähemmin Per m u t. Paikoitellen ulkomailla on täten
saatu nautapaarma ja sen toukat melkein
sukupuuttoon hävitetyiksi. — Lapissa poron i h
o-saivarta j a 1. „pattapuska" (Hypoderma
laraudi) aikaansaa porojen selkänahkaan
samantapaisia ajoksia, n. s. ,,kurmuja". Omat
iho-s:nsa on myös saksanhirvellä, metsäkauriilla,
kemssillä, puhvelilla, sarvikuonolla, norsulla
v. m. m.
3. S u o 1 i-s. elävät toukkina kavioeläinten,
hevosten ja aasien, suolistossa. Yleinen
meidänkin maassamme on hevosen s u o 1 i s a i v a
r-ta ja (Gastrus cqui). Täysimuotoinen kärpänen
kiinnittää munansa hevosen eturuumiin
karvoihin. Kuoriutuvat toukat synnyttävät
ryöminnäl-lään kutkan, jonka johdosta hevonen alkaa
kylkiään nuoleskella. Siten toukat joutuvat hevosen
suuhun ja sieltä edelleen mahalaukkuun ja
suolistoon. Täällä ne tarttuvat päässään olevilla
väkäsillä mahalaukun tai suolen seinämiin kiinni
ja alkavat limakalvosta imeä itseensä ravintoa.
Suolen seinämiin syntyy usein suuria
syvennyksiä. jopa joskus reikiiikin, sillit toukkia voi olla
kerääntyneenä 50-100 :kin samaan paikkaan.
Vasta n. 10 kuukauden perästä toukat ovat
valmiit ulostuksien mukana poistumaan hevosen
ruumiista. II. S-s.
Sajama (Sahama), maailman korkein toimiva
tulivuori, Etelä-Ameriikan Kordillieereissä,
Bolivian länsiosassa, 6,415 m yi. merenp.
Sajanin-vuoristo, Aasiassa, Siperian ja
Mongolian rajalla, Altai-vuoriston jatko itäänpäin;
korkein huippu Munku Sardyk (3.490 m yi. me-
renp.) itäosassa, jossa myös solat ovat
korkeammat kuin lännessä. Itäosassa on suuri Kossogol-
Sajnovics, Janos [sainovits jän os J (1733-85),
unk. tähtitieteilijä ja kielentutkija, jesuiitta,
Budan tähtitieteellisen observator in apulainen,
seurasi 1769 astronomi M. Ilelliä tähtitieteelli
selle tutkimusmatkalle Norjan Lappiin. Vuorei
jaan. Kiiunitettyään jo aikaisemmin huomiota
kysymykseen unkarin, suomen ja lapin
mahdollisesta sukulaisuudesta, hän Lappiin tultuaan
ryhtyi opiskelemaan lapin kieltä, jolloin pääsi
varmaan vakaumukseen lapin ja unkarin välisestä
sukulaisuudesta. Jo seur. v. (1770) hän julkaisi
kuuluisan vertailevan tutkimuksensa
„Demon-st ratio idioma Un«arorum et Lapponum idem
esse", jossa m. m. myös Halotti Beszéd (ks. t.)
ensi kerran kokonaisuudessaan ilmestyi, vrt.
G y ji r m a t h i, S. Y. IV.
Sakaali, susien ryhmään (vrt.
Koiraeläimet) kuuluva, lähinnä sutta, osaksi myös
kettua muistuttava,
kooltaan näiden
viilillä oleva hoikka
ruumiinen, pitkäh
köjalkaiiien,
suippo-kuonoinen ja
-korva inen koiraeläin.
S :eja on useampia
rotuja t. lajeja,
joista tärkein on
nähtävästi Aasiasta
kotoisin oleva. Intiasta
Dalmatsiaan sekä
suureen osaan Afrikkaa levinnyt,
tavallinen s. (Canis aureiis). Sen pituus on 65-80 cm.
korkeus hartiain kohdalta 45-50 cm, tuuheahko
häntä 30 cm. Väri eri seuduissa vaihteleva,
pääväri yleensä likaisen harmaankeltainen, kaula,
kupeet ja jalat ruosteenkeltaiset, vatsapuoli
vaaleampi. — S:t viettävät päivät kaikenlaisissa
piilopaikoissa ja kuljeksivat yökaudet
mieluimmin parvissa, erittäin surkealla äänellä läpitun
kevasti ulvoen, etsimässä ruokaa, joksi kelpaavat
sekä elävät eläimet että kaikenlaiset raadot ja
myös monenlaiset kasvikset. Erinomaisen
röyli-keinii varkaina ne tunkeutuvat
ihmisasunnoillekin sekä maalla että kaupungeissa tehden suurta
vahinkoa etenkin pieniä kotieläimiä ahdistamalla.
Hyöty, minkä ne tuottavat pilaantuvia jätteitä
syömällä, ei läheskään vastaa vahinkoa. —
Itämailla s. on samanlainen eläinsatujen mieliaihe
kuin kettu pohjoismaissa. I. V-s.
Sakai, alkuasukaskansa Aasiassa, Malakan
eteläosassa, etupäässä Peräkin, Selangorin ja
Pahangin valtioissa. Sukuperältään tuntematon;
Virchow luki sen dravidalais-austr. rotuun, pitäen
sitä Ceylonin vedda-kansan ja Austraalian
alkuasukasten sukulaisena. Kooltaan s:t ovat
kääpiömäisiä (1,45 m), mutta varreltaan vahvoja, iho
enimmäkseen tummanruskea, päänmuoto
keski-kalloinen. tukka kihara, musta, nenä pieni,
sieraimet leveät, poskipäät ulkonevat, parrankasvu
huono. Malaijit puhuvat villeistä (s.-liar) ja
kesyistä (s.-jina) s:ista. Edelliset elävät
metsästyksellä, käyttävät aseenaan etupäässä
puhallus-putkea, jonka nuolet myrkytetään, ovat vihoin
malaijien kanssa. Heidän kielensä muistuttaa
melanesialaisia kieliä. ,,Kesyt" s:t viljelevät
Sakaali.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
