Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Schidone ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
939
Schill—Schiller
940
käytetty, niiden joukossa muutamia koulujen
oppikirjojakin. Viimeinen oli S:n oma „Nitæ
Næitæ nitelmiæ, væitelmiæ, vestelmiæ.
sotiel-mia, sovinto" (1889), joka sisältää S:n
uskontunnustuksen useimmissa niissä asioissa, joita
hän eläessään oli ajanut. S:n venykeajatusta ei
voi sanoa vääräksi, mutta hänen ehdottamansa
venykemerkki ei ollut käytännöllinen, jotapaitsi
hän itse teki huononnuksia oikeinkirjoitukseensa:
näistä y. m. seikoista johtui venykekirjoituksen
häviö. S. teki muuten monta aloitetta
sivistys-pyrintöjen alalla: näistä mainittakoon hänen
toimintansa maan ensimäisen suomenkielisen
oppikoulun saamiseksi Jyväskylään ja sen
pelastamiseksi. kun sen aseina oli uhattu, samoin hänen
aloitteensa Jyväskylän Suomalaisen
kirjallisuuden seuran perustamiseksi sekä hänen
harrastuksensa yliopiston aikaansaamiseksi
Jyväskylään. jota varten lahjoitti pohjarahaksi 40.000
mk. S. kuoli 8 p. toukok. 1893. [Suomalaisen
tiedeakatemian pöytäkirjat 1911. I. siv. 2-29.]
E. N. S.
2. \V o 1 m a r Onni S. (1851-1913),
maanviljelijä. virkamies, edellisen poika; ylioppilas 1870 ;
viljeli Ilolan ja Hovilan taloja Sysmässä; tuli
1879 Hovilaan perustetun meijeri- ja
karjan-hoitajakoulun johtajaksi; virkatalojen
tarkastajana Mikkelin läänissä 1883-89; toimi myöskin
ajoittain jäsenenä lisätyssä
maanviljelyshaJlituk-sessa; 1905-09 senaattorina ja
maanviljelystoi-mituskunnan päällikkönä, jossa toimessa
ollessaan pani vireille monta maataloudellista
uudistusta erittäinkin opetuksen alalla sekä sai
maatalouden hyväksi käytettävät määrärahat
tuntuvasti lisätyiksi; otti aateliston jäsenenä
osaa useimpiin säätvvaltiopäiviin v:sta 1882
lähtien; oli jäsenenä useissa komiteoissa, m. m.
kunnalliskomiteassa 1890-luvulla ja
puheenjohtajana Itä-Hämeen ja Mikkelin läänin
maanviljelysseuroissa.
Schill [sil], Ferdinand von (1776-1809),
preussil. upseeri; oli 1806 mukana Auerstädtin
taistelussa, niissä haavoittui; muodosti 1807
va-paajoukon. jonka kanssa otti kunniakkaasti osaa
Colbergin puolustamiseen: tuli Tilsitin rauhan
jälkeen majuriksi ja vapaa joukostaan
muodostetun husaari rykmentin päälliköksi. Se yleinen
ihailu, jonka esineeksi hän urhoollisuutensa
johdosta oli joutunut, kohotti hänen
itsetietoisuuttaan ja herätti hänessä ajatuksen, että hänen
tehtävänsä oli vapauttaa Saksa Napoleonin
vallasta. Kun Itävalta 1809 oli julistanut sodan
Napoleonia vastaan, lähti S. huhtik. sam. v.
rykmentteineen Berliinistä ja koetti julistuksilla
saada aikaan yleistä aseisiinnousua
pakottaak-sensa siten Preussinkin sotaan. Mutta yritys ei
onnistunut. Preussin kuningas tuomitsi
ankarasti S:n menettelyn, ja tämän täytyi vetäytyä
Stralsundiin. Täällä hän kaatui 31 p. toukok.
taistellessaan sinne hyökännyttä
tanskalais-liol-lantilaista joukkoa vastaan. Yksitoista hänen
upseereistaan ammuttiin ja sotamiehet tehtiin
kaleeriorjiksi. S:n itsessään mieletön yritys
vaikutti kuitenkin voimakkaasti kansallishengen
elpvmiseen Saksassa. [Bärscli, „S:s Zug und
Tod" ja ,.F. von S.".] J. F.
Schiller [silarj, Hermann (1839-1902), saks.
pedagogi, professori Giessenin. sittemmin
yksityis-dosentti Leipzigin yliopistossa. Schiller perusti
v. 1876 Giesseniin kymnaasiin kasvatusopillisen
seminaarin, jossa valmistettiin opettajia ylempiä
oppilaitoksia varten pääasiallisesti herbartilaisen
opetusopin periaatteiden mukaan. Myöhemmin
hän näyttää siirtyneen enemmän Wundtin
kannalle kasvatusopillisessa tutkimuksessa. Tunnettu
on S:n „Lehrbuch der Geschichte der Pädagogik",
jota on käytetty kurssikirjana meidänkin
yliopistossamme, ja hänen Ziehenin kanssa yhdessä
toimittamansa „Sammlung von Abhandlungen aus
dem Gebiete der pädagogische Psychologie und
Physiologie". M. S.
Schiller [silar], Johann Christoph
Friedrich von (1759-1805), saksalaisten
mielirunoilija ja Goethen
jälkeen suurin kirjailija,
synt. 10 p. lokak. 1759
Marbachissa
Württember-gissä. Hänen isänsä oli
rykmentinlääkäri,
sittemmin värväysupseeri ja
metsäherra.
Württember-gin herttuan, Karl
Eugenin toimesta S. pääsi 1773
Karlsruhen
sotilasakatemiaan, jossa hänet vastoin
tahtoaan pakotettiin
lääke-opilliselle alalle.
Nuorukaisen harrastukset
kohdistuivat näet jo nyt
kirjallisuuteen ja filosofiaan,
ja kaikki loma-aikansa
hän käytti kirjallisiin
töihin. Niinpä hän, samalla kuin 1780 valmistui
rykmentinkirurgiksi, sai käsistään ensimäisen
murhenäytelmänsä ..Die Räuber" (suom.), jonka
hän julkaisi omalla kustannuksellaan 1781 ja
joka enemmän kuin mikään muu samanaikuinen
teos kuvastaa ajan vallankumouksellista henkeä.
Jo tällä teoksellaan S. osoittautui
synnynnäiseksi näytelmänkirjoittajaksi. Samoihin aikoihin
hän julkaisi nuoruudenaikuiset runoelmansa
nimellä „Anthologie", joissa ilmenee runollista
intomielisyyttä, hurjuutta ja synkkää epätoivoa.
Niin vähäinen kuin S:n kokemus vielä elämästä
ja ihmisistä olikin, esiintyi hän näissä
teoksissaan vapauden runoilijana, joka Rousseau’n
henkeen paljastaa sen jyrkän ristiriidan, mikä vai
litsee alkuperäisen ja puhtaan ihmisluonnon ja
turmeltuneen yhteiskunnanjäsenen välillä. S:n
mielipiteet herättivät hänen herttuallisen
suosijansa paheksumista, ja kun tämä kielsi häneltä
kaiken kaunokirjallisen toiminnan, pakeni hän
1782 Stuttgartista. Vaikka hän siten joutuikin
vaikeaan taloudelliseen asemaan, jatkoi hän
suurella innolla kirjallista työtänsä ja julkaisi
tasavaltaista hallitusmuotoa ihannoivan
murhenäytelmänsä ..Die Verschwörung des Fiesco zu
Genua" (1783). Saatuaan teatterirunoilijan
toimen Mannheimin teatterissa (1784). jossa
„Fiesco" oli esitetty, hän sepitti näyttämöllä
tavattoman räikeästi vaikuttavan porvarillisen
murhenäytelmänsä ,,I\abale und Liebe" (1784),
joka kuvaa säätyennakkoluuloja ja vallassa
olevien siveellistä turmelusta. Mannheimissakin S.
työskenteli tukalien taloudellisten olojen
painostamana, mutta hänen rakkaussuhteensa
lahjakkaaseen Charlotte von K a 1 b iin (ks. t.)
antoi uutta lentoa hänen runoudelleen, ja sen
(S.H.) J. Ch. Fr. v. Schiller.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
