Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Seerumdiagnoosi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1017
Seerumdiagnoosi—Seerumdiagnostiikka
1018
aramean jätteitä on säilynyt tähän päivään
saakka kolmessa Antilibanonin kylässä
Damaskoksen läheisyydessä. Itä-arameaan kuuluvat
bab. Talmudissa ja mandealaisten gnostilaisessa
kirjallisuudessa esiintyvä murre (vrt. Luzzatto,
..Grammatik der biblisch-chaldäischen Sprache
und des Idioms des Talmud Babli", 1873 ; Levias,
„A grammar of the Aramaic idiom, eontained
in the Babylonian Talmud", 1900; Nöldeke,
..Mandäische Grammatik", 1875), ja tärkein
kaikista aramean murteista, syyria (ks. t.).
Itä-arameastakin on säilynyt elävinä muutamia
murteita Mesopotamian Tür Abdlnin vuoristossa,
Mosulin itä- ja pohjoispuolella, kurdilaisten
vuoristossa ja Urmiajärven länsirannalla (vrt.
Nöldeke, ,,Neusyrische Grammatik" 1868; Prym ja
Socin, ,,Der neuaramäische Dialekt des Tür Abdin"
1881; Maeleau, „Grammar of the dialects of
vernaeular Svriac" 1895; Guidi, ..Beiträge zur
Ivenntnis des Fellichi-Dialekts von Mosul" 1895;
Sachau, „Skizze des Fellichi-Dialekts von Mosul’’
1895. Etelä-seemiläiseen ryhmään kuuluvat
(poli-jois)arabia (ks. Arabian kieli ja k i r j a
1-1 i s u u s), Etelä-Arabiassa muinoin käytetyt Minän
ja Saban murteet (ks. Minän kieli) ja niitten
kanssa lähintä sukua oleva etiopian kieli (ks. t.).
— Yksityisten seemiläisten kielten tunteminen
on vielä monissa kohdin hyvin puutteellinen;
kielikunnan historiallinen ja vertaileva tutkimus
on vasta alulla. [Renan, ,,Histoire générale et
sys-tème comparé des langues semitiques" (4:s pain.
1864); Hommel, „Die semitischen Volker und
Sprachen" (1881-83); Wright, „Lectures on the
comparative grammar of the Semitic languages"
(1890); Zimmern. ,,Vergleichende Grammatik der
semitischen Sprachen" (1898) ; Brockelmann,
„Grundriss der vergleichenden Grammatik der
semitischen Sprachen" (I-II, 1908-13), sama,
..Kurzgefasste vergleichende Grammatik der
se-mit. Sprachen" (1908), sama, ,,Semitische
Spracli-wissenschaft" (Sammlung Göschen, 1906);
Zetter-stéen, ,.De semitiska språken" (1914); Möller^
..Semitisch und Indogermanisch" (1906).]
K. T-t.
Seerumdiagnoosi, seerumilla tehty diagnoosi,
ks. Seerumdiagnostiikka.
Seerumdiagnostiikka (ks. Seerumi ja
Diagnostiikka), taudinlaadun
selvittäminen seerumin avulla. Bakteerien ja niiden
myrkkyjen joutuessa verenkiertoon kehittyy seerumissa
erinäisiä suojelusaineita (saks. Antikörper),
joihin elimistön kyky vastustaa tautia ja taudista
paraneminen suureksi osaksi perustuu. Nämä
suojelus- 1. vasta-aineet ovat kussakin eri
taudissa erilaiset, minkä takia tutkimalla, mitä
vasta-aineita seerumissa kulloinkin on, usein
voidaan ratkaista, mitä tautia potilas sairastaa. —
Suojelusaineet jaetaan vaikutuksensa mukaan eri
ryhmiin. Tärkeimmät ovat: antitoksiinit,
lysiinit, agglutiniinit,
presipitii-n i t, o p s o n i i n i t, tropiinit, a n a f y 1 a
k-tiset ja komplementtia sitovat
sekä fermentintapaiset vasta-aineet.
Erilaisten suojelusaineiden olemassaolo
seerumissa saadaan selville erilaisten menetelmien,
s e e r u m r e a k t s i o n.i e n, avulla.
Tärkeimmät seerumreaktsionit ovat seuraavat:
Agglutinatsionikoe. Lavantautia
sairastavan ihmisen seerumi sisältää jo toisella j
tautiviikolla spesifiikkisesti vaikuttavia
agglu-tiniineja, jotka aiheuttavat
tyfusbasilliviljelyk-sessä. mutta eivät muissa bakteeriviljelyksissä sen,
että bakteerit turpoavat ja takertuvat toisiinsa,
kadottavat liikuntakykynsä ja kerääntyvät
pelkällä silmälläkin näkyviin kimpaleihin.
Tutkittavasta potilaasta otettua seerumia sekoitetaan’
tyfusbasilliviljelykseen. Jos basillit sakkautuva,t
kimpaleihin, on sairaalla siis lavantauti.
Agglu-tinatsionikokeella on mitä suurin merkitys paitsi
lavantaudin myös koleran,
dysenteri an 1. punataudin, ruton y. m. tautien
diagnostiikassa ja erilaisten bakteerien
identifioimisessa.
Bakteriolyysikokeen perustana on
ly-siinien 1. bakteereja liuottavien vasta-aineiden
muodostuminen seerumiin. Sitä käytetään esim.
k o 1 e r a-potilaiden ulostuksista tavattavien
bakteerien tuntemiseksi.
Presipitiinikoe on saanut suurimman
käytännöllisen merkityksensä
oikeuslääketieteessä. Samoinkuin bakteereissa oleva
munanvalkuaisaine aiheuttavat muutkin
munan-valkuaisaineet, saatettuina verenkiertoon,
erikoisten spesifiikkisten presipitiinien syntymisen
seerumiin. Ihmisen veri esim. kaniiniin
ruiskutettuna synnyttää sen seerumissa presipitiinejä,
jotka saostavat ainoastaan ihmismunanvalkuaista.
Sekoittamalla tällä tavoin käsitellystä kaniinista
otettua seerumia ja esim. epäilyksenalaisesta
veritahrasta valmistettua ekstraktia voidaan
saostu-misen ilmestymisestä päättää, onko veritahra
ihmisen vai jonkin eläimen verta, mistä
johtopäätöksestä esim. murhasta epäillyn henkilön
tuomio voi riippua. Koetta käytetään myös
kaikenlaisten elatus- ja nautintoaineiden
sekä viljelyskasvien siementen väärennysten
selvillesaamiseksi. Sitä paitsi on tätä samoin kuin
muitakin seerumkokeita käytetty menestyksellä
eläin- ja kasvitieteessä
sukulaisuussuhteiden selvittämiseksi.
Anafylaktisilla kokeilla on suuri
merkitys. Näistä ovat käytännössä tärkeimmät
erilaiset n. s. tuberkuliinikokeet, joihin
tuberkuloosin diagnoosi usein voidaan perustaa.
Tuberkuliinikoetta käyttävät varsinkin
eläinlääkärit tuberkuliiniruiskutuksen muodossa
saadakseen selville, onko karjassa tuberkuloosia.
Ruiskutetaan tuberkuliinia eläimeen, jolloin sairaan
eläimen lämpö nousee 1-2 astetta, terveen ei.
Ihmisiin nähden on sekä
tuberkuliini-ruiskutus että n. s. k u t a a n i n e n 1.
von,Pirquet’n i h o k o e ja n. s.
silmä-1. o f t i 1 m o k o e käytännössä. Kahta vuotta
nuoremmissa lapsissa tehty tuberkuliini-ihokoe antaa
erittäin luotettavat tulokset. Myöhemmällä iällä
koe antaa liian paljon positiivisia tuloksia.
Komplementin sitoutumiskoe on
erittäin mutkikas ja vaikea tehdä. Se on saanut
suuren merkityksen syfiliksen 1. kuppataudin
diagnostiikassa, jossa se on tunnettu W a s s e
r-männin kokeen nimellä. Tämän kokeen
avulla voidaan monessa epäilyksenalaisessa
tapauksessa, silloinkin kun muita merkkejä
taudista ei ole olemassa, ratkaista, onko henkilössä
mainittu tauti vai ei.
Fermenttikokeet perustuvat seerumissa
ilmeneviin erilaisiin fermentteihin. Tärkein näistä
j on n. s. Abderhaldenin r a s k a u s k o e,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
