Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Serbia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1115
Serbia
1121
Mæsia superior niminen provinssi. Valtakunnan
jaossa 395 j. Kr. tuli tämä maa kuulumaan
Itä-Roomalle ja oli sen jälkeen hunnien ja
goottien hyökkäysten alaisena. 600-luvun alkupuolella
nykyisten serbialaisten esi-isät siirtyivät
nykyiseen Montenegroon, Hertsegovinaan, Bosniaan ja
Novipazarin maakuntaan. Tälle alueelle syntyi
neljä eri ruhtinaskuntaa, joista Novipazarin
ja Vanhan Serbian maakunnissa sijaitseva oli
varsinaisen serbialais-nimisen heimon kantamaa.
ll:nnellä vuosis. saa Dioklitian 1. Zetan
ruhtinaskunta, joka käsitti nyk. Montenegron ja osan
Hertsegovinaa, johtavan aseman Stefan Vojislavin
hallitessa. Hänen poikansa Mikael otti
kuninkaan (kralj) nimen (1082). Kristinusko oli
tullut serbialaisille slaaveille Dalmatsian
latinalaisista rantakaupungeista ja siis
roomalais-katoli-sessa muodossa. Mutta myöhemmin voitti
slaavilainen Bulgaariasta päin levinnyt liturgia
latinalaisen ja kun varsinainen S., jonka
keskuksena oli Novipazarin ympäristö puolivälissä
12:tta vuosis. tuli vallitsevaan asemaan ja
yhdisti eri serbialaiset heimot, pääsi myöskin
kreikkalaiskatolinen kirkko voitolle roomalaisesta
ja tuli valtiokirkoksi S:n valtakunnan
suuruuden perustajan Stefan Nemanjan aikana
(1100-luvun loppuvuosina). Stefan Dusan (1331-55),
suurin serbialaisten kuninkaista, hallitsi myös
Makedoniaa, Albaniaa, Thessaliaa, Epeirosta ja
Bulgaariaa. Hän omaksui 1346 keisarin
(tsaarin) arvon, julkaisi 1349 lakikirjan ja suosi
tieteitä ja kauppaa. Hänen jälkeensä valtakunta
joutui hajaannustilaan ja tsaari Lazar joutui
turkkilaisten sulttaania Murad I :tä vastaan
taistellessaan tappiolle Kosovon kentällä 1389
sekä kaatui. S. tuli nyt Turkille
verovelvolliseksi. Unkarilaisten liitossa Djuro Brankovicin
tosin onnistui vapauttaa S. 1444, mutta 1459
sulttaani Muhammed II täydellisesti kukisti S:n
ia muutti sen turkkilaiseksi maakunnaksi.
Kuitenkin serbialaiset säilyttivät yksityisen
omistusoikeutensa maahan sekä kielensä ja uskontonsa.
Vv. 1718-39 S. oli Itävallan hallussa.
Päästäkseen turkkilaisten sorrosta serbialaiset
nousivat kapinaan 1804 Kara-Djordjen johdolla ja
taistelivat urhoollisesti ja menestyksellä. Tosin
ei heille Bukarestin rauhassa 1812 myönnetty
täydellistä itsenäisyyttä, mutta heidän
vapautensa turvasi Milos Obrenovicin voitto Matsvan
tasangolla uudestaan syttyneessä sodassa (1815).
Sittenkun salamurhaajat olivat surmanneet
Kara-Djordjen 1817, valittiin Milos
Obreno-vic S :n perinnölliseksi ruhtinaaksi.
Adrianopo-lin rauhassa 1829 Venäjän ja Turkin välillä
vakuutettiin serbialaisille täydellinen sisällinen
itsenäisyys; Turkille oli kuitenkin suoritettava
määrätty vero. Turkki tunnusti Milosin
perinnölliseksi ruhtinaaksi 1830. Hänen
mielivaltaisen ja julman hallituksensa johdosta syttyi
kuitenkin kapina 1835, jolloin hänen täytyi
myöntää perustuslaki; 1838 Turkin hallitus sen
sijaan sääsi »orgaanisen statuutin", jolloin
kansaneduskunnan sijaan tuli senaatti laajoine
oikeuksineen. Milos ei noudattanut tätä
valtiosääntöä, vaan luopui 1839 kruunusta poikansa
Milan II Obrenovicin hyväksi. Tämän kuoltua
sam. v. Turkki määräsi hänen veljensä Mikaelin
S :n ruhtinaaksi, mutta hänet karkoitettiin 1842.
jolloin serbialaiset valitsivat hänen sijaansa
36. VIII. Painettu *>/B 16.
Aleksanteri Karadjordjevicin, Kara-Djordjen
pojan. Vaikka S. seuraavana aikana
taloudellisesti kohosikin, jatkuivat siinä puolueriidat, ja
185S kokoontuneen eduskunnan (skupstinan)
toimesta karkoitettiin Aleksanteri sam. v. Hänen
sijaansa eduskunta korotti uudestaan ruhtinaaksi
jo iäkkään Milos Obrenovicin, jota 1860
jälkeen seurasi hänen poikansa Mikael. Nyt
suoritettiin sisällisiä parannuksia, ja samalla
kasvoivat serbialaisten pyrkimykset täydelliseen
itsenäisyyteen. V. 1862 syttyi kapina ja 1867 turk.
joukot jättivät S:n. Sittenkin vallitsi maassa
tyytymättömyyttä ja 1868 ruhtinas Mikael
murhattiin. Nyt korotettiin ainoa elossa oleva
Obrenovic-suvun jäsen, alaikäinen Milan
Obreno-vic IV (Mikaelin serkun poika) ruhtinaaksi, ja
1869 säädettiin uusi valtiosääntö. V. 1872 Milan
itse ryhtyi hallitukseen. Jo ennemmin oli
alkanut Omladinan (ks. t.) suurserbialainen 1.
kaikkien serbialaisten valtiollista yhdistämistä
tarkoittava liike, ja 1875 Hertsegovinassa sekä
Bosniassa syttyi kapina Turkkia vastaan. V. 1876
S. Venäjän kannatuksella yhtyi sotaan; se ei
kuitenkaan menestynyt, ja rauhassa 1877
uudistettiin entiset olot. Kun kuitenkin Venäjäkin
oli sam. v. alkanut sodan, rikkoi S. rauhan ja
sai San Stefanon sopimuksessa sekä Berliinin
kongressissa (1879) itsenäisyytensä tunnustetuksi
sekä melkoista alueen laajennusta (m. m. Nisin).
Kun Itävalta miehitti väestöltään serbialaisen
Bosnian sekä Hertsegovinan, herätti tämä S:ssa
suurta tyytymättömyyttä. V. 1882 Milan otti
kuninkaan nimen (Milan I). Itä-Rumeelian
yhdistämisestä Bulgaariaan 1885 S. sai sodan aiheen
viimemain. valtiota vastaan, mutta Bulgaarian
ruhtinas Aleksanteri voitti serbialaiset
ratkaisevasti Slivnitsan ja Pirotin tappeluissa;
rauhanteossa 1886 olot palautettiin entiselleen. S:n
sisällistä kehitystä ehkäisivät puolueriidat ja
huonot raha-asiat, ja häiriötä enensi kuninkaan
avioerokysymys (ks. Milan). Vahvistaakseen
kuningassuvun asemaa Milan koki sovittaa
puolueita, ja 1888 hyväksyttiin uusi valtiosääntö,
joka myönsi eduskunnalle suuria oikeuksia.
Odottamatta Milan luopui hallituksesta 1889
alaikäisen poikansa Aleksanterin hyväksi. Tämän
holhoojaliallituksen aikana raha-asiat joutuivat
entistä pahempaan epäjärjestykseen. V. 1893
Aleksanteri erotti holhoojahallituksen ja
julistautui täysi-ikäiseksi. Olot eivät kuitenkaan
parantuneet; kuningas kutsui sentähden isänsä
ulkomailta apulaisekseen sekä peruutti 1888 v:n
valtiosäännön, jonka sijaan tuli entinen v:lta
1869. Kuningas vastusti vapaamielisiä
uudistuksia ja hänen isänsä sekaantuminen asioihin
(Milan määrättiin armeian ylipäälliköksi) enensi
tyytymättömyyttä; 1899 tehtiin Milania vastaan
murhayritys. V. 1900 kuningas vastoin isänsä
tahtoa meni naimisiin, jonka jälkeen Milan erosi
toimestaan sekä lähti uudestaan ulkomaille,
missä hän kuoli. V. 1901 annettiin uusi
valtiosääntö, jonka mukaan eduskunta oli oleva
kaksikamarinen. Mutta jo 1903 Aleksanteri sen
toistaiseksi peruutti, hajoitti eduskunnan ja muutti
mielivaltaisesti painovapaus- sekä vaalilain.
Tämä valtiokaappaus joudutti hänen
kukistumistaan: kesäk. 1903 murhasivat salaliiton tehneet
upseerit kuninkaan, kuningattaren, pari
ministeriä ynnä useita heidän puoluelaisistaan. Sota-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
