Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Seuffer ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1151
Seurakunnan vanhin—Seuralasku
1152
jen kuluessa huono hoito, tulipalot ja sotien
hävitykset ovat tuhonneet suuren osan maamme
s:ista, sisältävät monet niistä vieläkin paljon
sekä paikallis- että yleishistoriallisesti
arvokkaita aineksia 1600-luvulta alkaen. V. 1897
asetettu komitea, joka sai tehtäväkseen harkita
paikallisten arkistojen turvaamista, ehdotti s :jen
vanhempien aineksien siirtoa perustettaviin
maakunta-arkistoihin ; tämän komitean ilmestynyt
mietintö antaa ylimalkaisen selostuksen s:jen
sisällyksestä. Maakunta-arkistosuunnitelma ei ole
toteutunut, mutta Savonlinnan hiippakunnassa on
seurakuntien suostumuksella osa s:jen
asiakirjoja siirretty tuomiokapitulin huostaan, ja
elpynyt kotiseutuharrastus on muutenkin tuonut
mukanaan parannuksia s: jen hoidossa; m. m. on
siellä täällä rakennettu pappiloiden yhteyteen
kivinen arkistoliuone. [Edellämainittu
arkisto-komitean mietintö (1900) ; Ad. Neovius,
»Kyrkor-uas i Borgå stift inventariipersedlar, bibliotek
och arkiv" (1893); Historiallinen aikakauskirja
1914, II, 77.] J. G.’
Seurakunnan vanhin. Kirkkolain mukaan
voidaan kirkkoneuvoston avuksi siveydenlioitoa
varten seurakunnan kristillismielisistä jäsenistä
valita katsantomiehiä eli s. v:ia eri kyläkuntiin
valvomaan järjestystä ja tapain siveyttä. Vaali
saattaa tapahtua kirkonkokouksessa tahi
luku-kinkerillä (Kirkkolaki 347 §). E. K-a.
Seurakunta (kreik. ekklesi’a), uskovien yhteisö.
Alkukristillisen käsityksen mukaan on
kristillinen s. olemukseltaan yksi; paikallis-s :t ovat
vain sen ilmenemyksiä. S. on Kristuksen
ruumis, jota ylösnoussut Herra hallitsee, ja
toimintaan ovat oikeutetut kaikki sen jäsenet lahjainsa
mukaan. Puhumista kokouksissa, laupeudentyötä
ja hallintoa hoitivat asianomaisilla armolahjoilla
(ks. Karisma) varustetut henkilöt. Kirkon
muuttuessa katoliseksi muodostui syvä juopa
papiston (clerus) ja maallikkojen (laicus) välille.
Maallikoiden itsenäinen toiminta kirkossa katosi.
Kauimmin säilyi osanotto kirkollisten
virkailijain vaaleihin, kunnes sekin loppui muualla
paitsi pohjoismaissa, joissa se jossain määrin
säilyi uskonpuhdistukseen asti. Paikallis-s.
muuttui paikallisen papiston työmaaksi ja pappien
lukumäärä yhä kasvoi. Samalla muuttuivat s:t
ulkonaisen muotonsa puolesta. Suurkaupunkien
suuret s:t jakautuivat, esim. Kooman s.
jaettiin 240-luvulla 14 ala-s:aan, joilla oli oma
kirkko ja papisto, kaikki kuitenkin pysyen
Rooman piispan ylijohdon alla. Maalaispiispat
katosivat kokonaan ja maalais-s:n johtajaksi tuli
presbyteeri (kirkkoherra). Kaupunkia
ympäröivät maalais-s:t muodostivat kaupungin kanssa
hiippakunnan, jota hallitsi kaupungin piispa.
Kolmannella sataluvulla tuli tällainen
hallintojärjestelmä yleisesti vallitsevaksi Rooman
valtakunnassa. Länsimailla sai sitten paavi
vähitellen yliherruuden, jopa niin, että hän suuressa
määrässä saattoi sekaantua paikallis-s:in
hallintoon. Hiippakunnat ja arkkihiippakunnat
noudattivat alueellisesti Rooman valtakunnan
kunnallista ja valtiollista jakoa.
Vastoin katolista katsantotapaa opetti
uskonpuhdistus uskovieu „yleistä pappeutta" ja
teroitti siis heidän oikeuttaan ja
velvollisuuttaan aktiivisesti työskennellä s:n hyväksi. Eri
kirkoissa muodostui tämä oikeus erilaiseksi.
Mutta sekä luterilaisessa että reformeeratussa
kirkossa myönnettiin s:n jäsenille oikeus ottaa
osaa papinvaaliin, seurakunnallisen omaisuuden
hallintoon ja kirkkokurin hoitoon.
Kirkkohallitus muodostui melkoisesti erilaiseksi: Saksan
luterilaisissa maissa se joutui ruhtinaille,
pohjoismaissa säilytettiin piispat ja
reformeera-tuissa maakirkoissa hallitsivat synodit. Englan
uin independentit vaativat jokaiselle
yksityis-s:lle täydellistä riippumattomuutta. Saksassa
olivat s :t ruhtinasvallan painon alla
menettä-mäisillään kaiken itsenäisyyden. Tähän tuotti
osittaista parannusta valistusaikana valtaan
päässyt k o 1 1 e g i a a 1 i j ä r j e s t e 1 m ä, jonka
mukaan jokainen tunnustuskirkko on katsottava
yhdistykseksi, joka sisällisiin oloihinsa nähden
on vapaa, mutta ulkonaisesti 011 valtion
ylivalvonnan alainen. Tämä katsantotapa 011
vieläkin pohjana Saksan evankelisten s:in oikeudelle
järjestää asiansa.
Ruotsissa ja Suomessa on s :illa
uskonpuhdistuksesta asti ollut jonkun verran
itsehallintoa. S. kokoontui kirkonkokouksiin ja sai
valittujen miesten kautta ottaa osaa kirkkokurin
hoitoon. Oikeudesta ottaa osaa papinvaaliin
käytiin ankaraa taistelua. Itsevaltias kuninkuus
(Kaarle XI) vaati yhä suurempaa
määräämisvaltaa; suuri osa s:ia julistettiin
»kuninkaallisiksi", joihin hallitsijalla oli yksinomaan
nimit-tämisoikeus. Toisia s:ia nimitettiin
»konsistoriaa-lisiksi"; niihin oli s :11a ja konsistorilla
yhteisesti asettamisoikeus. Vihdoin oli pienempi
määrä n. s. patronaatti-s :ia, joissa nimitysoikeus
oli annettu jollekin aateliselle tilanomistajalle.
Viimeksimainittuja ei ole Suomessa enää
ollenkaan. vrt. Suomen seurakunnat ja
Suomen kirkkokunnat.
Muotoonsa nähden s:t jaetaan: a)
paikallisiin ja b) persoonallisiin seurakuntiin.
Paikalliset (territoriaaliset) ovat joko emä-,
kappeli-tai tehdas-s:ia. Persoonallisia s:ia ovat esim.
sotilas-s :t, joita maassamme ei enää ole.
Eri-uskolaisista ks. Eriuskolaislaki ja E r
i-uskolais seurakunta. vrt. Kirkko,
Kirkonkokous, Papinvaali,
Kirkko-oikeus ja Kirkollinen järjestys.
[E. Sulze, ,,Die evangelische Gemeinde" (1891).]
E. K-a.
Seuralasku 1. o s i t u s 1 a s k u, laskutapa,
jonka avulla joku ositettava suure jaetaan
vaaditussa suhteessa. Lukuja, jotka ilmoittavat, missä
suhteessa jako ou tapahtuva, sanotaan s u li d
e-luvuiksi ja ositettavan suureen osia
osingoiksi. Koska suhdeluvut S, St, Sv, . . . .
ja osingot G. 0±, 02, 03 .. . . ovat suhteelliset
saadaan verranto:
o„
O+Oi+Oj+Og-f- ....
s ~ ~ «2 " s8 ~ " «+*l+s2+s8+––
Osoittajassa oleva summa 0-f O1+O2+ .... 011
juuri ositettava suure L. Verrannosta saadaan
0
L; 0l =
J-
n. e.
»+*!+■»2+ • • • " "" *+*!+%4- •• •
Koska suureen jakamisen tulos pysyy
muuttumattomana suhdelukujen keskenäisen suhteen
pysyessä ennallaan, saattaa näitä lukuja
kertomalla tai jakamalla samalla luvulla tehdä ne
yksinkertaisemmiksi (esim. 1/2; 2/3; 3/« sijasta
otetaan 6; 8; 9: lukujen 125; 525; 750 sijasta
5; 21; 30). U. S :n.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
