Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Silmä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1315
Silli
1322G
(S.H.) Kuva 1. Turilaan verkko- 1.
kerrottu silmä pinnalta ja
halkileikat-tuna.
millä valoärtyisyys on keskittynyt määrättyihin,
mustan pigmenttiaineen rajoittamiin n. s. p i
g-mentti- 1. silmäpisteisiin, joihin
keskushermostosta tulee hermohaaroja. Tällaisia
s.-pisteitä, jotka eivät suinkaan synnytä mitään
todellista kuvaa ympärillä olevista esineistä, vaan
välittävät erilaisia valo- ja ehkä myöskin
väri-aistimuksia, on hyvin eri paikoissa eläinten
ruumiin pinnalla. Meduusoilla niitä on kellon
reunassa, meritälidillä sädeliaarojen päissä, kotiloilla
selässä tai vaipan reunassa, mutta tavallisimmin
ne esiintyvät p aassa tai sen lisäkkeissä joko
yksitellen tai parillisina, kuten madoilla ja
alemmilla äyriäisillä. — Korkeammilla äyriäisillä ja
hyönteisillä s. synnyttää ympäröivistä esineistä
selvän kuvan, siinä kun on valosäteitä taittava
mykiö 1. linssi (lens cristallina).
Hyönteisillä on kahdenlaatuisia s:iä, yksinkertaisia 1.
pikku-s:iä (ocellus), joita on pariton luku, ja
parillisia, kerrottuja verkko- (f a s e t t i-) s:iä.
Pikku-s:issä on
ihon ulkokelmun
(cuticula)
muodostama, mykiö-mäinen lasikir-kas paksunnos,
jonka läpi
kulkiessaan valosäteet taittuvat
joutuen alla
olevien niinikään
läpinäkyvien
solujen (,,lasiai-
sen") kautta silmän pohjalla oleviin tumman
pigmentin ympäröimiin hermopäätesoluihin.
Pikku-s:ien tehtävä ei kaikissa tapauksissa ole täysin
selvitetty. Usein ei niissä näytä syntyvän mitään
varsinaista kuvaa. Joskus niiden tehtävänä
lienee jonkinlainen tasapaino-orienteeraus, toisissa
tapauksissa niissä ehkä syntyy kuva hyvin
läheisistä esineistä j. n. e. Verkko-s:t ovat
muodostuneet lukuisista vierekkäisistä näkötorvista.
Nämä ovat kapeita, puikkomaisia muodostumia,
joissa jokaisessa on oma erityinen kitiinimykiö.
Tämän ja hermopäätesolujen välissä on
lasiais-solukossa kirkas kristallikeko; varsinaiset
näkö-solut ovat liittyneet harvasoluiseksi
sauvamai-seksi kimpuksi, jonka keskessä on valosäteille
ärtyisä näkösauva. Kutakin näkötorvea verhoaa
erityinen pigmenttikerros. — Mustekaloilla on
ihmeteltävän korkealle kehittyneet s:t; niiden
rakenne muistuttaa suuresti luurankoisten s:iä.
— Luurankoisten s:t ovat, muutamia
poikkeuksia lukuunottamatta, yleensä suunnilleen
samanlaiset, joten voimme tässä selittää ihmisen s:n
tyyppinä.
Ihmisen s. on kolmen kalvon muodostama
pallo (s.-muna), jonka näköhermo (nervus
opticus) ja s.-lihakset kiinnittävät s.-k u o p p a a n
(orbitaj. S.-munan kalvoista uloin, kova- 1.
jännekalvo (sclera, sclerotica) ympäröi
s :ää kokonaan kaikilta puolilta; sen hieman
kupera, kellolasin muotoinen etuosa,
sarveiskalvo 1. -kelmu (corneu) on lasikirkas, ja
tätä tietä pääsee valo s.-munan sisään
tunkeutumaan. Kovan kalvon alla on s u o n i k a 1 v o
(chorioidea), niissä s.-valtimot ja -laskimot
muodostavat tiheän suoniverkon. Suonikalvo on
kovaan kalvoon liittynyt kaikkialla paitsi s.-munan
(S.H.) Kuva 2. Vaakasuora leikkaus ihmissilmästä. E
sar-veiskelmun epiteli (conjunctiva), C sarveiskelmu, vA silmän
etukamnno, I silmäterän kehä (iris), hA silmän takakammio.
Cc sädelehdykkä, L mykiö 1. linssi, z sädekehä, Os ora
ser-rata (sädekehän takaraja) Sc kova kalvo (sclera), Ch suoni
kalvo (chorioidea), R verkkokalvo (retinä), Cv lasiainen, p
sokea pilkku, m keltainen pilkku.
etuosassa, missä se väliseinän tavoin painuu
s.-munan onteloon heti sarveiskelmun takana;
tämän väliseinän keskessä on pyöreä reikä,
s.-t e r ä (pupilla), ja s.-terää ympäröivä
värillinen reuna (äskenmainittu väliseinä) 011 s.-t e r ä
n-kehä (iris). S.-teränkehässä olevat säteittäiset
lihakset ja sen reunaa kiertävä rengaslihas
voivat edelliset laajentaa, jälkimäinen supistaa
s.-terää. Suonikalvossa on heti s.-teränkehän
takana rengasmainen paksunnos, sädekehä
(corpus ciliare), jossa on samanlaisia ja samalla
tavalla toimivia lihaksia kuin
s.-teränkehässäkin. Sädekehään
kiinnittyy mykiö ohuen kalvon,
sädelevyn (zonula ciliaris 1.
Zinnii) kautta. Sisin s.-munan
kalvoista on verkkokalvo
(retinä), joka on suonikalvon
sisäpinnalle levinnyt näköhermon pää.
Verkkokalvo verhoaa vain
s.-munan taempaa puoliskoa; siinä on
n. s. sauvakkeita ja tappeja, jotka
juuri ovat valoaistimuksen
paikkoja; uloin suonikalvoon
rajoittuva kerros on pigmenttisoluista
rikas musta kalvo (tapetuin
nigrum). Heti s.-terän takana on
lasikirkas kaksoiskupera m y k i ö
1. linssi, joka taittaa
ulkoapäin tulevat valosäteet ja luo
ylösalaisen pienoiskuvan
verkkokalvolle. Mykiön edessä on
s.-v e d e n (liumor aqueus) täyttämä
osa s.-munasta, jonka s.-teränkehä
epätäydellisesti erottaa etu- ja
takakammioksi; mykiön takana
on hyytelömäisen aineen, 1 a s i a i
sen (corpus vitreum) täyttämä
suuri ontelo.
S.-munaa s.-kuoppaan kiinnittäviä lihaksia on
kuusi. Näistä kuudesta s.-lihaksesta on neljä
n. s. suoraa lihasta (ylempi, alempi, ulompi
(S H.) Kuva 3.
Läpileikkaus ihmissilmän verkkokalvosta. P
pigmentti-kerros (alimpana
mustakalvo),
J\*nä-kösolukerros (sauvakkeita ja
tappeja), G
näkiihernio-solmukerros (rajoittuu ylhäällä
lasiaiseen).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
