Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Siveysoppi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1443
Siveyspoliisi—Siviilihallitus
1444
ilianteen konstruoimiseen, voi poistaa niitä
erimielisyyksiä, jotka johtuvat yksipuolisista
psykologisista lähtökohdista.
Filosofinen s. pyrkii siveellisten periaatteiden
selvittämisessä niin paljon kuin suinkin
välttämään kaikkia metafyysillisiä ja uskonnollisia
edellytyksiä perustaen tutkimuksensa vapaan
persoonallisuuden ja yleisen ihmisyyden aatteisiin.
Tällaisena filosofinen s. on vaatinut itselleen a
u-tonomisen s:n nimen leimaten heteron
o-II) i s e k s i sellaisen s:n, joka muodossa tai
toisessa tunnustaa auktoriteetin periaatteen, tai pitää
ehdottomasti sitovana jonkun rajoitetun
historiallisen sisällyksen. Sitävastoin teologinen
s. yhdistää siveellisen tietoisuuden historiallisesti
määrättyyn uskontoon, jonka jumalallisesti
ilmoitettu sisällys käsitetään siveellisen
tietoisuuden perustaksi. Teologinen s. voi tietysti
perustua moneen eri historialliseen uskontoon
tai uskonjärjestelmään, muhamettilaiseen,
kristilliseen, protestanttiseen,
evankelisluterilaiseen j. n. e. Sikäli kuin kristillinen
s. on pyrkinyt välttämään dogmaattisia
edellytyksiä ja pannut pääpainon kristinuskossa
esiintyneeseen yleisen ihmisrakkauden ihanteeseen, on
se edistänyt s:ii kehitystä ja ollut hedelmällisessä
vuorovaikutuksessa filosofisen s :n kanssa.
[Friedrich Jodi. ,,Geschichte der Ethik in der neueren
Philosophie" (2:nen pain. 1906-12); Theobald
Ziegler, „Geschichte der christlichen Ethik"
(1886); Leopohl Schmidt, ,.Die Ethik der alten
Griechen" (1882); Harald Hoffding, „Etik. En
fremstilling af de etiske principer og deres
anven-delse paa de vigtigste livsforhold" (3 :s pain.
1905) ; Edvard Westermarck, ,,Origin and
deve-lopment of the moral ideas" I II (1906-08);
Friedrich Paulsen, ,,System der Ethik" I-II (7:s pain.
1906); H. Sidgwick, „The methods of ethics" (6:s
pain. 1901) ; Paul Heusel, ,,Hauptprobleme der
Ethik" (1903).] Z. C.
Siveyspoliisi. S:n toimintaan kuuluvat ne
tehtävät, jotka tarkoittavat yleisen siveellisyyden
(laajemmassa merkityksessä) valvontaa ja
suojelemista, kuten prostitutsionin valvomista,
siveettömien julkaisujen, näytäntöjen y. m. estämistä,
väärinkäytösten estämistä ravintoloissa y. m. ks.
Poliisi.
Siveystilasto 1. moraalitilasto on
niiden tilastollisten tutkimusten yhteisnimi, jotka
käsittelevät sellaisia ihmiselämän joukkoilmiöitä,
joilla on siveellistä merkitystä. Erikoisena
tilastotieteen alana on s:n laskettava olleen
1830-luvulta. Näiltä ajoilta oli Quételefn
tutkimusten kautta vilkkaan käsittelyn alaiseksi joutunut
kysymys, miten oli selvitettävä se
säännönmukaisuus, jonka tilastoluvut osoittivat vallitsevan
ihmiselämän joukkoilmiöissä ja -teoissa ja mikä
merkitys oli jäävä ihmisen vapaalle tahdolle.
Tämän siveysopin kannalta tärkeän kysymyksen
käsittelystä sai ihmisen toiminnan luonnetta
tilastollisesti tutkiva s:kin runsaasti virikettä,
ja Qu6telet’tä on syystä mainittu s:n isäksi. —
S:n alaan kuuluvat lähinnä ne tilastonhaarat,
jotka välittömästi kohdistuvat siveyselämän
joukkoilmiöihin, kuten rikos-, itsemurha-,
avioero* ja prostitutsionitilasto. Mutta tämän ohella
s. ammentaa erittäin runsaita aineksia useiden
muidenkin tilastohaarojen alalta. Niinpä yleisen
väestötilaston luvuilla, kuten avioliittojen solmi-
misikää, syntyneisyyttä, etenkin nykyaikaista
syntyneisyyden alenemista, pienten lasten kuol
leisuutta ja aviottomia lapsia koskevilla luvuilla,
etenkin mikäli ne käsittelevät normaalisista
poikkeavia oloja, on tärkeä siveystilastollinen
merkitys. Samoin antavat vaivaishoito-, lähinnä
vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden tilasto aineksia
siveystilastollisille tutkimuksille. Näin on myös
laita valtiollisten vaalien, uskonto-, konkurssi-,
sivistystilaston y. m., jotka kukin eri tahoilta
tarjoavat lisiä siveysolojen valaisemiseksi. S:n
erottaakin muusta tilastotieteestä enemmän se
näkökohta, jonka valossa lukuja tarkastetaan, kuin
varsinainen lukuaineliisto, jonka s. suurimmaksi
osaksi lainaa tilaston muilta aloilta. —
Tutkimalla erilaisten siveellisyyden näkökannalta
varteen otettavien ilmiöiden lukuisuutta, niiden
esiintymistä eri alueilla, eri väestö-, ammatti- ja
ikäryhmissä y. m. s. saattaa tarjota varman ja
yksityiskohtaisen pohjan vallitsevien olojen arvos
telulle siveellisten näkökohtain valossa, jopa
käytännöllisille toimenpiteille (esim.
lainsäädäntötyölle) siveellisten olojen korjaamiseksi. Samalla
s. saattaa käsittelemissään ilmiöissä tapahtuneen
kehityksen johdosta tehdä päätelmiä siveellisten
olojen alalla tapahtuneen kehityksen suuntaan,
jopa sen syihinkin nähden, vaikkakin on ilmeistä,
että johtopäätelmien teko syysikermien
moninaisuuden vuoksi on tässä kohden erinomaisen
vaikea asia. E. G-ug.
Siviili (lat. civVlis < civis = kansalainen),
kansalaiselle ominainen, kansalais-; virkamies-1.
por-variluokkaan kuuluva (tavallisimmin
vastakohtana sotilas- sekä myöskin hengelliseen säätyyn
kuuluvalle); lainopissa: riita-asioita koskeva,
esim. s.-prosessi = riita-asiain oikeudenkäynti
(vastakohtana kriminaali- 1. rikosoikeudellinen);
lisäksi kirkollisen viranomaisen suorittaman
virka-toimituksen vastakohtana yhteiskunnan
viranomaisen suorittama, porvarillinen (esim.
siviili-vihkiminen). vrt. Siviili virkakunta.
R. E.
Siviiliasema 1. -sääty (ransk. état civil.
saks. Zivilsfand, ruots. civilstånd), niiden
henkilökohtaisten suhteiden kokonaisuus, jotka
määräävät yksityishenkilön perheoikeudellisen aseman.
Sellaisia suhteita ovat erityisesti syntymäaika,
syntyperä, nimi. aviollinen suhde, vihdoin
kuolema. ks. Siviilirekisteri.
Siviiliasia (ks. Siviili) 1. riita-asia.
oikeudenkäyntiteitse, siviiliprosessin sääntöjä
noudattamalla, toteutettava perhe-, perintö- tai
varallisuusoikeudellinen oikeusvaade. Vastakohta
rikosasia, jonka kanssa yhdessä s. on
hallintoasian vastakohta.
Siviiliavioliitto ks. Avioliitto.
Siviilihallinto käsittää kaikki ne hallinnon
alat, jotka eivät kuulu sotilashallintoon.
Aikaisemmin näitä molempia ei yleensä tarkoin
erotettu toisistaan; toisin nykvänsä, vaikkakin
niillä aina on siksi likeisiä kosketuskohtia, joten
raja ei aina ole jyrkkä. — S:sta puhutaan
joskus myöskin vastakohtana kirkolliselle
hallinnolle. vrt. Siviili.
Siviilihallitus (ks. Siviili) on se
hallitus-ala, joka ei käsitä sotilasasioita (vrt.
Siviilihallinto). Vaikkakin sekä s. että
sotilashallitus yleensä on keskitettynä valtion hallituksen,
valtionpäämiehen ja ministeristön käsiin, on kui-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
