Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stiernschantz ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Stigma—
Stintzing
suoritettu teos, joka tekijälleen tuotti m. m.
kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä 1900, missä
sen kipsimalli oh näytteillä. S:n muista töistä
mainittakoon ..Jousimies" (1887) ja pronssinen
pienoisryhmä ..Kumpi voittaa" (1903, molemmat
Ateneumissa) sekä Väinämöisen ja Ilmarisen
sementistä valetut kuvapatsaat Helsingin
ylioppilastalon fasadikomeroissa (asetetut
paikoilleen 1888). Hän on tehnyt useita muitakin
koristuksiksi käytettyjä kuvia Helsingin
rakennuksiin, esim. pronssiin valetut vertaukselliset
nais-kuvut ,,Metsästys" ja „Kehruu" (Lundqvistin
liikepalatsissa). Lisäksi S:n tuotanto käsittää
joukon rintakuvia, esim. A. Ilj. Ilmoni (1895,
Ateneumissa), Emilia Bergbom (pronssiveistos,
1892, Suomen kansallisteatterissa) ja H. F. Anteli
(pronsaiv., 1904, Antellin kokoelmissa). E. R-r.
Stigma (kreik.), pistos, merkki; kasvit, emiön
luotti; eliiint. ilmaputkilla hengittävien
niveljalkaisten ilma-aukot 1. huokoset (ks.
Hyönteiset.).
Stigmaria ks. S i g i 1 1 a r i a.
Stigniatisatsioni (lat. stigma = merkki),
us-kontopatologinen ilmiö, joka osoittautuu siten,
että erikoiset hurskaat henkilöt ovat otsaansa,
käsiinsä ja jalkoihinsa saaneet Kristuksen
haavoja muistuttavia, verestäviä arpia. Tunnetuin
ou Franciscus Assisilaiseu tapaus. 19:nneltä
vuosis. ovat huomattavimmat tapaukset Katharina
Emmerichin (1824) ja Louise Lateau’n (k. 1883).
Katolinen kirkko, johon kaikki stigniatisoidut
ovat kuuluneet, pitää sitä erityisen pyhyyden
todistuksena; nykyajan tutkimus taas katsoo sitä
ilmiöksi, joka johtuu uskonnollisen
mielikuvituksen vaikutuksesta sairaloisesti herkkään
hermostoon. Katoliselta kannalta käsittelee s.-ilmiötä
esim. Sehmöger, ,,Das Leben der gottseligen Anna
Katharina Emmerich" (1872-73) ;
lääketieteelliseltä kannalta esim. Warlomant, ,,Rapport
médi-cal sur la stigmatisée de Bois d’Haine" (1875).
E. E-a.
Stiili (lat. stilus, piirtokynä; tyyli). 1. ks.
Tyyli. •—• 2. Kirjasin (ks. t.).
Stikhomantia (kreik. stikhos = rivi, ja
man-te’ia = ennustus), säkeistä ennustaminen.
Runo-säkeitä kirjoitetaan lapuille, jotka sitten
sekoitetaan ja otetaan sekoitusastiasta umpimähkään.
Näin on myöskin käytetty raamatunlauseita
avaamalla Raamattua mistä sattuu ja lukemalla
sitten joku satunnainen kohta joltakin aukenevan
sivun kohdalta.
Stikliometria (kreik. stikhos = rivi, metre’in
= mitata), rivien mukaan mittaaminen.
Antiikkisella ajalla oli tapana kirjateosten kopioimis- ja
myyntihinnan tai yleensä niiden ko’on
määräämiseksi laskea kunkin papyruskäärön („kirjan")
riviluku ja merkitä se kirjan loppuun.
Suorasanaisia rivejä laskettaessa pidettiin daktylisen
kuusimittasäkeen pituutta (34 à 38 kirjainta)
normaalimittana. Säilyneissä käsikirjoituksissa
tavattavat rivilukumerkinnät ovat yleensä
sellaisinaan kopioidut vanhemmista käsikirjoituksista,
vaikka itse tekstiä kopioidessa ei olekkaan enää
noudatettu mainittua normaalirivin pituutta.
O. E. T.
Stikliomythia (kreik., stikhos = rivi, säe, ja
mythos = sana, taru, puhelu), sellainen,
antiikkisen draaman kiistakohtauksissa suosittu,
rep-liikkivaihtelu, jossa kumpikin keskustelija aina
vuorostaan lausuu yhden säkeen (joskus kaksi
säettä). O. E. T.
Stiklestad
ä-j, ryhmä taloja Pohjois [-Trond-hjemin amtissa Norjassa; siellä oli 29 p. heinäk.
1030 Olavi Pyhän ja häntä vastaan aseihin
tarttuneiden talonpoikain välillä taistelu, jossa
kuningas kaatui. K. G.
Stilbiitti 1. heulandiitti.
monokliiui-uen zeoliittimineraali, joka kokoomukseltaan
ou vedenpitoinen kalsiumaluminiumsilikuatti
(H4CaAl2SiøOi8. 3H20). S. on väritön, kellertävä
tai punertava. Esiintyy etupäässä vulkaanisten
vuorilajien, kuten basalttien onteloissa, esim.
Fär-saarilla ja Islannissa. P. E.
Stiletti (ft. stiletto), ohut, tav. kolmiteräinen
tikari.
Stilfser Joch [stilfsar joh] (it. Giogo di
Stel-vio), alppisola Sveitsin, Italian ja Tirolin rajojen
yhtymäkohdassa, Ortler-alppien luotcisrajana,
Adigen ja Addan vedenjakaja, 2,755 m yi.
merenp. Vv. 1820-24 Itävallan hallitus
rakennutti 53 km pitkän tien S. J:n kautta.
Stilikho (k. 408), roomal. sotapäällikkö,
syntyperältään vandaali, kohosi Theodosius Suuren
aikana valtakunnan korkeimpiin virkoihin ja
keisarin veljentyttären Serenan puolisoksi, sekä
tuli keisarin kuoltua 395 alaikäisen
Honoriuk-sen holhoojaksi ja Länsi-Rooman hallitusmieheksi.
Tässä asemassa hän osoittikin suurta kykyä,
kukisti Afrikassa syntyneen kapinan, voitti 402
Italiaan Alarikin johdolla hyökänneet länsigootit
ja 405 samoin Radagaisin itägoottilaisjoukot,
mutta surmattiin epäluuloisen Honoriuksen
suostumuksella Ravennassa 408. Sama kohtalo tuli
hänen puolisonsakin ja poikansa osaksi. K. G.
Stilistiikka, tyylioppi (ks. t.).
Stilleben, oikeast. S t i 11 1 e b e n (saks.
hiljainen elämä), tarkoittaa samaa, jo Pompejin
seinäkoristeissa tavattavaa, mutta varsinkin
Hollannissa ja Flanderissa 1600-luvulla
kukoistukseensa puhjennutta maalaustaiteen haaraa kuin
Nature moite (ks. t.).
Stiliseeraus (ks. Stiili), tyylittely (ks. t.);
kielellinen sommittelu, kieliasu.
Stimulantia (lat. stimulü’re = pistää,
kiihottaa) ks. E x c i t a n t i a.
Stimulatsioni (lat. stimulä’tiö), kiihotus,
virkistäminen, elvyttäminen, mikä enimmäkseen
tapahtuu erikoisia virkistäviä aineita
käyttämällä. vrt. Excitantia.
Stinde [stinda], Julius (1841-1905), saks.
kirjailija. S., joka alkujaan oli kemisti ja sitten
sanomalehtimies, julkaisi aluksi näytelmiä, joista
alasaksan murteella sepitetyt huvinäytelmät
(„IIamburger Leiden", ..Die Familie Karstens"
y. m.) herättivät huomiota. V. 1876 hän
antautui kokonaan kirjallisiin töihin ja sai suuren
lukijakunnan humoristisilla kertomuksillaan, jotka
kuvaavat berliiniläisen poroporvariperheen
moninaisia vaiheita kotona ja vieraissa maissa,
,,Buch-holzens in Italien" (1883; suom.), ,,Die Familie
Buchholz" (1884; suom.), „Frau Wilhelmine"
(1886; suom.). H. Kr-n.
Stintzing [ètintsir]k], Johann August
Rod erie h von (1825-83), saks. oikeusoppinut;
v :sta 1870 professorina Bonnissa. S. aloitti
uransa romanistina, mutta tieteellisen
merkityksensä hän saavutti lainopillisen
kirjallisuushistorian vähän viljellyllä alalla julkaisemillaan uran-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
