Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suihkulähde ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1-11
Suihkulähde—Suippopääty
142
(S H.)
Kuva 4
ratas l. Joutuessaan yhteyteen kylmän veden
kanssa höyry lauhtuu, ja seos poistuu alipäässä
olevasta putkesta, jonka
poikkipinta, samoinkuin
kuvassa 2 esitetyssä s:ssa ja
samasta syystä kuin
siinäkin. on alaspäin laajeneva.
Tarvittava suihkuvesimäärä
on vähintään 50 kertaa
höyryn edustamaa vesimäärää
isompi. Ileittopyörän
kierrosluku noin 1,000
minuutissa. — 6. H ö y r y s u i h k
u-vesipumppu. Näitä s:ita
sanotaan ejektoreiksi
(ks. t.), kun niiden
tarkoitus on nostaa vettä johonkin
korkeammalla olevaan
paikkaan, injektoreiksi
(ks. t.), kun niitä käytetään
syöttämään vettä
höyrykattilaan. Molemmissa höyry
lauhtuu, lämmittäen
pumpattavan veden. — 7. H ö y r
y-suihkuilmapumppuja, jotka ovat
injek-torin periaatteen mukaan rakennetut, käytetään
paljon tuulettajina ja ilmanvaihtolaitteina
kaivoksissa, tehtaissa, makaasiineissa, laivoissa y. m.
Asuinhuoneissa ne eivät sovellu käytettäviksi
niiden synnyttämän kovan äänen takia. E. S-a.
Suihkulähde, lähde, josta vesi suihkuna
purkautuu ulos (ks. Lähde ja Geysir).
Suihkupumppu ks. Suihkukon e.
Suihkutuulettaja ks. Suihkukone.
Sui juris [jü-] (lat.), täysivaltainen.
Suikulainen (Amphioxus lanceolatus 1.
Bran-chiostoma lanceolatum), pääkallottomiin
(Aemilia) 1. putkisydämisiin (Leptocardia) kuuluva
sukkulanmuotoinen, sivuilta litistynyt, muutaman
cm:n pituinen kalamainen eläin. Vaikkakin s.
on kooltaan vähäpätöinen ja ihmisen taloudessa
merkityksetön, on se tunnetuimpia ja parhaiten
tutkittuja eläimiä, sillä se on rakenteeltaan
yksinkertaisin ja alkuperäisin selkärankainen ja sen
tutkiminen on siten ollut omansa mitä
suurimmassa määrässä luomaan valoa lukuisiin
kysymyksiin selkärankaisten rakenteen ja
kehityksen aloilla. S :11a ei ole parillisia raajoja; sen
liikuntoelimenä toimii koko ruumis, erityi-
V 9 nl ,
(S.H.)
Suikulainen kaavamaisesti, au silmäpilkku. c selkäjänne,
r selkäydin, m lihassegraenlti, o suu, sp kidusrako, g
sukupuoli rauhaset, n munuaisputket, l maksa, p kidusontelon
aukko, a peräaukko.
sestikin täydellisesti tasamukainen pyrstö.
Tätä reunustaa selkäpuolelta vatsapuolelle
ulottuva ihopoimu, joka kidusontelon aukon
(porus branchialis) luona jakautuu kahdeksi
vatsapuolella kulkevaksi ja lähellä suuaukkoa
päättyväksi kölimäiseksi metapleuraalipoimuksi.
Iho on paljas ja sen orvaskesi on (kuten
selkärangattomilla) yhden ainoan solukerroksen
muodostama (eroten siinä kaikista muista selkäran-
kaisista) ja niin ohut. että yksinkertainen,
säännöllisiin, keskellä oraalisesti mutkitteleviin myo
mereihin jakautunut lihaksisto kuultaa läpi.
Ruumiin tukisolukkona toimii kautta koko eläimen
kulkeva kimmoinen puikko, selkäjänne (chorda
dorsalis)-, rustoisesta t. luutuneesta selkärangasta
samoinkuin pääkopasta ei vielä ole merkkiäkään.
Selkäjänteen dorsaalipuolella on putkimainen
selkäydin, jonka etupää on jonkun verran
laajentunut aivoja vastaavaksi rakoksi. S:n silmät
ovat surkastuneet; niitä vastaa pariton musta
pigmenttipiste selkäytimen etupäässä. Sitäpaitsi
s :11a on selkäytimen vatsapuolella tummia, valolle
ärtyisiä pigmenttipisteitä. Aivorakon oraalipäässä,
silmäpilkun takana, on pariton kuoppa, hajuelin.
Kuuloelintä ei ole. Makuelimenä toiminevat
suu-lonkeroideu pinnalla olevat solunystyrät.
Ruuansulatuskanava on suora putki, suulonkeroiden
(cirrus) reunustamasta leuattomasta suuaukosta
johtaa nielu lukuisilla poikittaisilla kidusraoilla
varustettuun, n. ruumiin keskipaikkeille saakka
ulottuvaan kidussuoleen; suolen loppuosa,
varsinainen ravintosuoli, muodostaa kidussuolen
ja ruumiin seinämän väliin oikealla puolella
laajan umpipussin, maksan. Kidussuolen pohjalla on
selvä pitkittäisuurre, hypobranchiaaliuurre, ja
samoin katossa epibranchiaaliuurre, joiden soluissa
on värekarvoja. Nämä värekarvat liikuttavat
hypobranehiaaliuurteen erittämän liman ja siilien
tarttuneet, liengitysvedeu mukana tulleet
ravinto-hiukkaset ravintosuoleen päin;
hypobranchiaaliuurre toimii siis ravinnon kuljettajana ja
liengi-tysveden puhdistajana. Suun kautta kidussuoleen
joutunut hengitysvesi menee kidusraoista
kidus-suolta ympäröivään laajaan kidusonteloon,
peri-branchiaalionteloon, jonka takaosassa on pieni,
ulos johtava aukko, porus brancliialis 1.
abdomi-nalis. S:n verenkierto on pääasiassa samanlainen
kuin kaloilla, mutta varsinaista sydäntä ei ole,
vaan veren liikkeellepanijana toimii suurin osa
ventraalipuolisia laskimoita (p u t k i s y d ä m
i-s e t, Leptocardii). Veressä ei ole punaisia
verisoluja. Munuaiset ovat yksinkertaisia,
ruumiinontelosta kidusonteloon johtavia putkia, jotka
parillisina esiintyvät yli koko kidussuolen alan.
Kidussuolen ja ravintosuolen etuosan molemmin
puolin ovat kidusontelossa pyöreähköt, koiraalla
ja naaraalla ulkonaisesti melkein samanlaiset
sukupuolirauhaset, gonadit. Sukupuolisolut
joutuvat gonadin seinämän särkyessä kidusonteloon
ja sieltä porus abdominaliksen kautta ulos;
erikoisia tiehyitä ei ole. S. tavataan Välimeren ja
Pohjanmeren hiekkaisissa rantavesissä (jo
Kattegatissa), missä se elää hiekkaan kaivautuneena,
vain suu näkyvissä. S. on valonarka eläin.
Hätyytettynä se lähtee nuolen nopeudella uimaan
kaivautuakseen jälleen hiekkaan vähän matkan
päässä. Paitsi s:ta kuuluu pääkallottomiin 1.
putkisydämisiin vain muutamia harvoja hyvin
läheisiä lajeja eri osista maapalloamme. P. B.
Suinula, rautatieasema (V 1.) Tampereen-IIaa
pamäen rataosalla, Kangasalan ja Oriveden
asemien välillä, 20 km Tampereelta, 207 km
Helsingistä.
Suippokaari, huippukaan, kahden toisiaan
leikkaavan, neljännesympyrää pienemmän kaaren
muodostama seinäkaari. ks. Kaari ja
Goottilainen tyyli. U-o N.
Suippopääty, ristikukkaan päättyvä, ruususto-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
