Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sukupuoli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Sukupuoli
ICO
vinit syntyneihin lapsiin nähden 105,s, kuolleina
syntyneet mukaan luettuina 131,o, kohoaapa vielä
100:een, jos aikaisemmat keskoset otetaan
lukuun. Jos taas vain ensiksi syntyneet lapset
otetaan huomioon, saadaan s.-luvuksi 137. Nämä
luvut osoittavat, kuinka s.-luku voi — ainakin
ihmiseen nähden, joka tässä suhteessa on
parhaiten tutkittu — toisen s:n suuremman
kuolevaisuuden vuoksi muuttua ja lopulta tulla aivan
harhaanjohtavaksi. Epäilemättä tapahtuu
samanlaisia siirtymisiä myös kasveilla ja eläimillä, ja
uudemmat tutkimukset sammakkojen suhteen
näyttävät osoittavan, että maantiet, olosuhteet
voivat huomattavasti vaikuttaa s.-lukuun.
Eräisiin eläinlajeihin nähden voitanee kuitenkin
katsoa todistetuksi, että syntyy paljon enemmän koi
raita kuin naaraita, toisilla taas suhde lienee
päinvastainen.
Ajankohdaksi, jolloin s:n-määräys tapahtuu on
arveltu 1) s.-solujen kypsymiskautta
(progami-nen s: n-määräys), 2) itse siitostapahtuman aikaa
(syngaminen s:n-määräys), 3) embryonaalista
(sikiö-) kehitystä siitoksen jälkeen (epigaminen
s:n-määräys). Biologian aikaisempina
kehityskausina oli usko epigamiseen s: n-määräykseen
etualalla, ja luultiin voitavan sikiökehityksen alku
asteilla ulkonaisia olosuhteita, esim. ravintoa ja
lämpötilaa, muuttamalla saada s.-luku
muutetuksi. Mutta mitkään niistä kokeista, joiden
katsottiin antaneen positiivisen tuloksen, eiviit
ole kestäneet ankarampaa kritiikkiä. S.-luvun
muuttuminen on riippunut toista s:ta olevien
yksilöjen suuremmasta kuolevaisuudesta, ei itse
s:n muuttumisesta. Nykyaikainen biologia
tuntee vain yksityisiä tapauksia epigamista
s:n-ruääräystä, jotavastoin proganiinen 011
osoittautunut yleisimmäksi.
S :n-määräysarvoitusta käsitellessään
mende-listinen koulukunta lähtee siitä edellytyksestä,
että s:ta, kuten eliöiden muitakin ominaisuuksia,
edustavat määrätyt perinnölliset aiheet, ja koska
s :ten lukumäärä useimmiten on jotenkin yhtä
suuri, päättää se tästä, että toisella s :11a täytyy
olla sama kaava kuin Fi-yksilöllä (ks.
Perinnöllisyys, palsta 407)
monohybridiristeytyk-sessä, toisen taas täytyy olla puhtaasti
resessiivinen. Jos merkitään koiras-s:n aikaansaavaa
tekijää !/:llä ja otaksutaan, että sen puute, m,
aiheuttaa naaras-s:n syntymisen, olisi siis
koiras Mm, naaras sitävastoin mm. Koska koiras
synnyttää kahdenlaisia gameetteja, M ja m,
naaras taas vain yhdenlaisia, m, niin syntyy jälleen
joka kerta siitoksessa yhdistelmät Mm ja mm,
siis yhtä paljon koiraita ja naaraita. Toisissa
tapauksissa taas täytyy edellyttää, että naaras-s.
riippuu vallitsevasta tekijästä, F, jolloin naaraan
kaavan täytyy olla Ff, koiraan taas ff. Kuten
näkyy, on siis tällöinkin koiraiden ja naaraiden
lukumäärä yhtä suuri, mutta edellisessä
tapauksessa koiras synnyttää kahdenlaisia gameetteja,
jälkimäisessä tapauksessa taas naaras. Eräiden
omituisella tavalla s:st,a riippuvien
ominaisuuksien periytyminen on osoittanut, että
jälkimäinen kaava on voimassa linnuilla ja perhosilla,
edellinen taas muilla hyönteisillä, nisäkkäillä ja
erinäisillä muilla eläimillä. Kasveissa tehdyt
kokeet ovat osoittaneet, että edellinen kaava
pitää paikkansa niihinkin nähden. Lopuksi on
vielä mainittava, että eräiden tautien, esim.
verenvuototaudin, viirisokeuden ja monien
muiden poikkeavaisuuksien omituinen määrättyyn
s:een rajoittuva periytyminen saa tämän
perustalla tyydyttävän selityksen. — Mendelistisen
tulkinnan heikkous on kuitenkin siinä, ettei se
ota huomioon, että aiheet molempiin s:iiu tava
taan joka yksilössä.
Solutieteilijät ovat tutkiessaan s.-soluja
näiden kypsymisen aikana tulleet jossain määrin
yhtäpitäviin tuloksiin mendelistien kanssa.
Hekin ovat voineet todeta, että eri s:t ovat
erilaisia, nim. kromosomisuhteisiin nähden, sekä, että
toinen s. (yleensä koiras) synnyttää k ahde n-
. (-hi
Kuva 1. Kaavamainen esitys kromosomisuhteista
sukupuoli-soluissa. I Nezara. II Lygæus, III Protcnor (kaikki puolislipisiä
hyönteisiä;; i idiokromosomit, O naaraan, q* koiraan merkki.
Kuva 2. Sukupuolenmäaräys kaavamaisesti. A Zrøams-tyyppi.
B Pwtenor-tyyppi, Sp sperniatogonio, Oo o*ogonio, A’ siittiöitä,
O munasolu, p napasoiu, h siitoksen tulokset f^-j* koiraan.
$ naaraan merkki), mustat kuviot edustavat
idiokromoso-meja (isommat -V-, pienemmät, A-kuviossa, !/-kromosome.jal,
rengaskuviot tavallisia kromosomeja.
laisia s.-soluja, toinen s. taas vain yhtä lajia.
Kuva 1 esittää häitä eroavaisuuksia. Kaikilla
kolmella kuvatulla tyypillä on naaraalla (51
parillinen luku kromosomeja, nim. 6 paria
tavallisia (n) ja 1 pari n. s. x- 1. idiokromosomeja (i
kuvassa). Reduktsionijaossa (vrt. Siitos) saa
sekä muna että napahiukkanen vastaavat 6
kromosomia -f yhden aj-kromosomin. Kaikki saman
naaraan laskemat munat ovat siis yhtäläisiä,
s. o. naaras on monogameettinen. Toisin
on koiraan laita. Protenor-tyypin (III) koiraalla
on pariton luku kromosomeja, nim. kuten
naaraalla 6 paria tavallisia (n), mutta vain 1 ainoa,
pariton r-kromosomi. Spermatogeneesin
ensimäi-sessä kypsymisjaossa æ-kromosomi jakautuu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
