Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalaisten muinaisuskonto - Suomalais-ugrilainen alkukansa ... - Suomalais-ugrilainen muinaistutkimus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
277 Suomalais-ugrilainen alkukansa— Suomalais-ugrilainen muinaistutkimus 278
^ Skandinaavian pronssikausi.
’% ltävenflläinen „
• Itäven pronssikauden esine.
▲ Skandinaavitta pronssikauden esine.
(S.H.) Kartta 1. Itä-Venäjän ja Skandinaavian pronssikauden alueet.
pyhitetty metsikkö (vrt. votjaakkien lud ja
tseremissien kercmct, ks. Votjaakkien
mytologia, Tseremissien mytologia.
Virossa on muistiinpantu kansantarina, jonka
mukaan ukkosjumaia olisi mieluimmin
lehti-puistoissa asunut, hiisi taas enemmän
havumetsistä pitänyt. Että suomalaisilla
on ollut uhriaittojakin, osoittaa
mahdollisesti paavi Gregorius IX :n bulla v:lta 1229,
jossa hän sallii piispa Tuomaan vastaanottaa
pakanuudesta luopuneiden uhrilehdot ja
jumala-huoneet (lucos et delubra). Epäilemättä oli
itämerensuomalaisilla myös jumalankuvia.
Vanhan tavan mukaan puhdistauduttiin,
ennenkuin mentiin uhrilehtoon. Uhriteuraan tuli olla
terve, työn ja käytännön saastutuksesta vapaa,
uhriksi luvattua lammasta esim. ei saanut keritä
(v i 1 1 a v u o n a). Teuraan luut säilytettiin
mikäli mahdollista eheinä. Ennen varsinaista uhria
toimitettiin uhrilupaus panemalla liinamyttyseen,
n. s. noitapussiin, maltaita, teuraankarvoja y. m.
Hyvin luultavaa on lisäksi, että uhrijuhlissa
käytettiin tuohuksia. Uhrin laatua ja jumalien
mielialaa tutkittiin arpomalla (ks.
Loitsiminen). [K. E. Leneqvist, .,De superstitione
veterum Fennorum theoretica & practica" (1782),
K. Ganander, „Mythologia Fennica" (1789),
M. A. Castrén, „Föreläsningar i finsk mythologi"
(1853), Julius Krohn, „Suomen suvun
pakanallinen jumalanpalvelus" (1894) ; M. Varonen.
,-Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla"
(1898); Kaarle Krohn, »Suomalaisten runojen
uskonto" (1914).] U. Ilbg.
Suomalais-ugrilainen alkukansa =
suom.-ugrilainen kantakansa. ks. S u o in a 1 a i s-u g r
i-laiset kansat.
Suomalais-ugrilainen alkukieli
=suom.-ugrilainen kantakieli, ks. S u o m a 1 a i s-u g r i 1 a
i-s e t kielet.
Suomalais-ugrilainen kantakansa ks. S u o
m a 1 a i s-u grilaise t kansat.
Suomalais-ugrilainen kantakieli ks.
Suomäki s-u grilaiset kielet.
Suomalais-ugrilainen muinaistutkimus
käsittelee suom.-ugrilaisten kansojen aineellisia
muinaismuistoja. S.-u. m. käsittää alueellisesti
ne alat, joissa asuu tai otaksuttavasti (t.
tiettävästi) on asunut suom.-ugrilaisia kansoja.
Maantieteellisesti on kyseessä oleva alue
jotenkin 55 leveysasteen pohjoispuolella oleva osa
Venäjän valtakuntaa, idässä Obin ja Jenisein
seutuville asti. Volgaa pitkin se ulottuu etelässä
aina aron rajalle asti ja käsittää m. m. koko
Okan vesistön. Asutus on yleensä keskittynyt
jokivarsille — Volga, Vetluga, Oka, Vjatka,
Kama, Bjelaja, Tsusovaja, Petsora, Viena,
Laatokan joet y. m. — ja järvien ympärille:
Suomi-Aunus, Valdai, Uralin itäirinne.
Muinaiskalusto jaetaan kivi-, pronssi- ja
rautakautisiin esineisiin.
Kivikautisessa ryhmässä voidaan
erottaa kolme kulttuuripiiriä:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
