Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kirkkokunnat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.’587
Suomen kirkkokunnat
392
sea murroskaudella. Ruotsin oloja pidettiin
esikuvana, mutta paljon itsenäisyyttä säilyi
kumminkin vielä, ja piispat (Rotbovius, Gezelius
vanh.) järjestivät oloja paikallisella
lainsäädännöllä, siksi kunnes 1080 ilmestynyt
kirkkolaki ja muut kirkolliset kirjat (käsikirja 1004,
ruots. virsikirja 1095, suom. virsikirja 1701)
saattoivat kirkollisen ybdenmukaistut.tamistyön
päätökseen. Tuloksena tästä järjestävästä toi
minnasta, jonka tukena käytettiin usein
kovakouraisia rangaistuskeinoja (sakkoja, jalkapuuta
y. m.), oli yleiseksi tavaksi vakiintunut
ulkonainen kirkollisuus, jonka yhteydessä kuitenkin oli
paljon raakuutta ja taikauskoa (ks.
Noitavainot). Ulkonaisen järjestämistoiminnan
ohessa ei kuitenkaan unohdettu evankelisen
kirkon luonteen mukaista henkistä kasvatustyötä,
ja tunnollisesti seurattiin siinä
uskonpuhdistuksen periaatetta, että tämä työ oli tapahtuva
kansan omalla kielellä. Rothoviuksen aikana 1042
valmistui koko Raamatun käännös suomeksi, ja
lähivuosikymmeninä kasvoi suomenkielinen
hengellinen kirjallisuus nopeasti (Laurentius Petri
Tammelinus, Jonas Rauinannus). Seurauksiltaan
mitä tärkein oli piispojen, ennen kaikkea
Geze-liusten tarmokas työ kirkollisen
kansanopetuksen hyväksi (ks. Alkuopetus), jonka
tarkoituksena oli ensin kristinopin pääkohtain
ulko-tuvuntaito katkismuksen mukaan, sitten myöskin
sisäluvuntaito. Tekemällä lukutaito ehdoksi
ehtoolliselle pääsemiseen, joka vuorostaan oli ehtona
aviokuulutuksen saamiseen (ks. E h t o o 11 i
s-pakko), saatiin tavallaan aikaan oppipakko,
jonka tulokset varsinkin Turun hiippakunnassa
olivat huomattavat. Tähän puhdasoppisuuden ajan
luomaan järjestelmään perustui Suomen kansan
lukutaito kansakoululaitoksen syntyyn saakka.
— Valtiopäivillä oli pappissäädyllä (ks. t.) suuri
vaikutusvalta, mutta Suomen hiippakuntain
edustajat niillä olivat matkan pituuden tähden
suhteellisesti harvalukuiset. Suuremmassa määrässä
kuin 1500-luvulla soivat hallitsijat kirkolle
si-•iällistä itsenäisyyttä, samalla kuin he valtion
apuneuvoina sekä taloudellisesti että muuten
auliisti tukivat sen toimintaa. Vastavuoroon
olivat kirkon miehet kuninkuuden uskollisia
kannattajia. Sensijaan oli heidän ja 1000-luvun
mahtavan aatelin välillä paljon kahnausta, ja
piispat tekivät voitavansa vastustaakseen aatelin
yrityksiä patronaattioikeuden (ks. t.) nojalla vallata
itselleen pappispaikkojen täyttämisen.
1 7 00-luku. Suomen kirkonkin elämässä
muodostaa Iso viha (ks. t.) syvän
leikkauksen, suuressa määrässä rikkoen äskettäin
vakaantuneen kirkollisen järjestyksen (ks. R i t z,
Jaakko), jonka palauttaminen oli lähinnä seur.
vuosikymmenien kirkollisen hallinnon päähuolia
(ks. Witt e. Herman). Kun Viipurin lääni oli
joutunut Venäjälle, sijoitettiin itäisen
hiippakunnan piispanistuin Porvooseen (1724). Mutta
uutta ajanjaksoa Suomen kirkon elämässä
merkitsee 1700-luvun alkupuoli ennen kaikkea
niiden, osaksi jo 1000-luvun lopulla alkaneiden
uskonnollisten liikkeiden kautta, jotka osoittavat,
että ulkokohtaisen kirkollisuuden helmassa oli
kypsymässä yksilöllinen ja persoonallinen
uskonnollinen elämä (ks. Heränneisyys,
varhaisempi). Liike esiintyi osaksi jyrkästi
kirkonvastaisena „separatismina" (ks. Schaefer. Pie-
tari, E r i e k s s o n. J. ja E.i, osaksi enemmän tai
vähemmän kirkollisena ..pietisminä" (ks. W e g e
1 i u s, Juhana). Sittemmin levisi Suomeen myöc
herrnhutilaisuutta (ks. t.) ja separatismistu
kehittynyttä rauhallista mystisismiä. Eri t»
lioilta tulleita vaikutuksia sulatti yhteen Ab ra
h a m Aehrenius (ks. t.), jonka toimiD
nasta 1750-luvulla Lounais-Suomessa alkoi ensi
mäinen kansan syviin riveihin laajemmalle levin
nyt liike. Nämä liikkeet vaikuttivat varsir.
svvälti kirkolliseen elämään kokonaisuudessaan
puhdasoppisuuden hyvien puolien, selvän tiedon
ja lujan ulkonaisen järjestyksen lisäksi oli tul
lut syvempi ja sydämellisempi uskonnollinen
tunne,- suurempi vakavuus kristillisessä elämässä
ja suurempi suvaitsevaisuus. Reformeeratuille
myönnettiin 1741 eräillä rajoituksilla vapa*
uskonnonharjoitus, joka 1781 laajennettiin yleensS
kristinopin tunnustajille. Pietismin ajan vaiku
tusta kirkollisiin laitoksiin on varsinaisei
rippikoulun (ks. t.) muodostuminen ja jub
Iällisen konfirmatsionin (ks. t.) toimeen
pano ennen ensimäistä ehtoolliskäyntiä. Teo
logiassa on huomattavissa raamatullisten tieteideD
edistyminen enuen yksinvaltaisen dogmatiikan
kustannuksella.
Vuosisadan keskipalkoilla alkaa Suomenkin
kirkossa tuntua „valistuksen" (ks. t.) vaikutus
..Taloudellisen aikakauden" harrastukset saivat
paljon kannattajia papistossa; Turun piispoista
olivat Juhana Brovallius (piispana 1749
55; ks. t.) ja Kaarle Fredrik Mennan
der (piispana 1757-75; ks. t.) aloittaneet
uransa luonnontutkijoina. Käytännöllistaloudel
lisen toiminnan merkkimiehiä papistossa olivat
Jaakko Stenius vanhempi ja nuorempi (ks. t.) ja
ennen kaikkea Antti Chydenius (ks. t.)
joka valtiopäivämiehenä tarmokkaasti myöskin
ajoi vapaamman uskontolainsäädännön asiaa. Var
sinainen valistussuunta sai kannatusta kirkos
sam me vuosisadan lopulla; teologiassa sitä edus
tivat maltillisessa muodossa Jaakko Teng
Ström (ks. t.), v:sta 1803 Turun piispa, ja
Jaakko Bonsdorff, mutta ehkä suurempi
oli tässä suhteessa muutamien filosofisen
tiedekunnan opettajien, ennen kaikkea H. G. Por
t h a n i n (ks. t.) vaikutus. Tämän ajan papit
olivat sivistyneitä ja harrastuksiltaan
monipuolisia miehiä, mutta usein jotenkin vieraita kan
sassa liikkuville uskonnollisille liikkeille, jotka
jäädessään ilman johtoa monella taholla saivat
epäraittiin suunnan hurmosilmiöineen (ks. R o
g el, Anna). Sivistyneissä piireissä levisi
epä-kirkollinen mieliala, jopa ransk. valistuksen uskon
nonpilkkakin. Vastavaikutustakin oli; Suomen
papistossa sitä edustivat Kustaa Raneken, B. J
Ignatius, Antti Björkqvist, Antti Aehrenius y. m
Vuosisadan vaiheessa on muutenkin huomatta
vissa alkava käänne uskonnollisuuteen, aluksi
hempeämielisenä tunteellisuutena; romantiikka
(ks. t.) teki tuloansa.-—Se osa Suomea, joka 1721
yhdistettiin Venäjän valtakuntaan, sai oman
kir-kollishallintousa, Viipurin konsistorin; 1743 yh
distettyä aluetta varten taas asetettiin Haminan
konsistori. „Vanhan Suomen" papit saivat
edelleenkin valmistuksensa enimmäkseen Turun
yliopistossa, joten henkinen yhteys muun Suomen
kanssa säilyi; muuten pääsi kirkollisella alalla
vallalle paljon epäjärjestystä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
