Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kuvaamataide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
405
Suomen kuvaamataide
406
taidettu .sanan tavallisessa merkityksessä ei
Suomessa sentään vielä ollut keskiajalla. Sillä
lähinnä vain puunleikkauksen alaan ovat luettavat
ne alttarikaapit, ristiinnaulitunkuvat
(krusifiksit) ja kuorituolikoristeet, jotka meillä silloin
pääasiallisesti edustavat veistotaidetta. Keskiajan
loppuun saakka on näidenkin veistosten alalla
työskennellyt kotimaisia taiteilijoita, jotka
ylipäänsä ovat hyvin primitiivisellä asteella.
Ainoastaan 1300-luvun alussa näyttävät taiteilijamme
luonceu joitakuita verraten hyviä madonnan ja
kuninkaiden kuvia. Mutta pyhimysten palvelun
ollessa laajimmillaan 1400-luvun lopulla ja
1500-luvun alussa, olivat vain kehnot pyhimyskuvat
käytännössä. Kun taideteoksia suuressa määrin
tuotiin ulkomailta — Pohjois-Saksa, varsinkin
Lyypekki, ja Alankomaat ovat Skandinaavian
ohella tärkeimmät tuontipaikat — pääsi täällä
veistotaiteessakin korkeampi kehitys vallalle, ja
yleensä voi sanoa keskiajan taiteen kaikkien
pääsuuntien olevan meilläkin edustettuina, jopa
eräissä varsin huomattavissa teoksissa, kuten esim.
Uudenkirkon (Turun 1.) suuri alttarikaappi, joka
Suomessa on parhain näyte saks. taiteesta
1400-luvun alkupuoliskolta. Alttarikaappien aika
päättyi 1500-luvun alussa. Näiden puunleikkausten
lisäksi mainittakoon vielä erikseen
kallisarvoi-simmat keskiaikaiset taide-esineemme: Porvoon
tuomiokirkon hopeinen ehtoolliskalkki, joka on
saks. kultaseppätaiteen mestariteos 13:nnelta
vuosis., sekä Nousiaisten kirkossa oleva piispa
Henrikin kivinen kenotaphion. jonka sinne 1370
pystytti piispa Johannes II Pietarinpoika ja
jonka sivuja peittävät vaskilevyt luultavasti ovat
tehdyt Flanderissa piispa Maunu Olaviupoika
Tavastin (1412-50) tilauksesta.
Uudella ajalla ovat Isonkyrön kirkon
seinämaalaukset v:lta 1500 keskiaikaisen taiteen
viimeisiä ilmauksia. Kuitenkin noin sata vuotta
myöhemmin tämä vanlri kansanomainen
kirkkomaalaus heräsi uudestaan eloon ja pysyi voimassa
aina 19:nnen vuosis. alkuun saakka varsinkin
Pohjanmaalla, missä sen viimeisenä rokokotyvlin
henkeen mielikuvitusrikkaasta vaikka
summittaisesti maalailevana edustajana oli M. T o p p
e-lius (k. 1821). Mutta yleensä ovat
kuvaamataiteet Suomessa mitä suurimmassa määrin
lamassa lähes kolmen vuosisadan, reuesanssin,
barokin ja rokokon aikoina. Protestanttinen kirkko
ei niinkuin katolinen ottanut taidetta
suoranaiseen palvelukseensa, eikä Juhana herttuan
lyhytaikainen hovi eivätkä maamme ylimykset voineet
tarjota sille tarpeellisia kehitysmahdollisuuksia.
Se työskenteli edelleenkin kirkkoa varten, mutta
namalla se yhä enemmän alkoi maallistua.
Taulu-maalaukset kävivät 1600-luvulla yleisiksi
kirkoissamme, joissa tavallisten alttaritaulujen ohella
myöskin on tämän ajan erikoisuutena n. s.
votiivi-1. lupaustauluja (vanhin jo v:lta 1572), jotka
herättävät mielenkiintoa muotokuvallisilla
esityksillään. Varsinaisia muotokuvamaalauksiakin
tavataan 1600-luvulta alkaen. Ensimäinen nimeltä
tunnettu, taidettaan ammattina harjoittanut
maalarimme on Turussa 1630-luvun jälkeen
toiminut Jochim Neiman (Nyman), jonka
oppilaana oli Abraham Eerikinpoika Myyrä (k.
1684). Ammattilaispiirien ulkopuolellakin sai
taide ympäri Suomea harrastajiaan, joista mai
nittakoon omatekoisesta muotokuvastaan tun
nettu Isonkyrön pappi Isak B r e n n e r (k. 1670).
Hänen poikansa, ensimäinen suomalaissyntyinen
Euroopassa kuuluisaksi tullut taiteilija, on Elias
Brenner (k. 1717), joka työskenteli Ruotsissa
miniatyyrimaalaajana ja vaskenpiirtäjänä.
Turun yliopisto, jonka palveluksessa jo 1600-luvun
viime vuosikymmeniltä saakka oli erityisiä puun
ja vaskenpiirtiijiä, alkoi 1700-luvun alussa en
sinnä tarjota julkista opetusta taiteen alalla
Kustaa IIl:n aikoina levisi taiteenharrastus
säätyläisten kesken laajalle, kun ajan sivistykseen
kuului piirustus- ja maalaustaidon
diletanttimainen harjoitus. Aikakauden suosituimpia muoto
kuvaajia oli loviisalainen N. Selli llmarek
(k. 1804). — Kuvanveistotaide supistuu
1600-luvulla etupäässä 30-vuotisen sodan mahtimiesten
ulkomailta (Saksasta) tuottamiin marmorisiin ja
hiekkakivisiin hautamonumentteihin, joista
useimmat ovat Turun tuomiokirkossa. Kotoiset
hautakuorikoristeet, saarnastuolit, alttarilaitteet.
vaakunakilvet y. m. kuuluvat lähinnä
taideteollisuuden piiriin.
1 9:s-2 0 :s vuosis. Maalaustaide. Kan
sanomaisen kirkkomaalauksen elettyä aikansa oli
\at seurakuntien vaatimattomat alttaritaulu
tilaukset ja säätyläishenkilöiden enimmäkseen
vain kiertelevillä, vähälahjaisilla muukalaisilla
maalareilla teettämät muotokuvat sinä ainoana
taidetarpeena, mikä ilmeni Suomessa 1800-luvun
alkupuoliskolla. Kuvaamataiteilla korkeammassa
merkityksessä ei täällä ollut traditsioneja, joille
olisi voinut rakentaa edelleen. Julkisten
taidekokoelmien puuttuessa kokonaan oli ainoastaan
harvoilla yksityisilläkin arvokkaita taideteoksia.
Joskin taiteen ihanteellis-sivistykselliuen arvo
ainakin teoreettisesti tunnettiin, ei sen
olemassaolon mahdollisuudesta ollut tietoa. Niin synkältä
näytti taiteen tulevaisuus, että niiden kahden
todellakin lahjakkaan maalarimme, jotka ovat
mainittavat parin ensimäisen vuosikymmenen
ajalta Suomen yhdistämisen jälkeen Venäjän
valtakuntaan, oli pakko hankkia sekä erikoinen
taidekasvatuksensa ittä osaksi suorastaan toi
meentulonsakin ulkomailta. Toinen heistä,
A. Lauréus (k. 1823), joka silloisesta
uus-klassillisesta suunnasta riippumattomana esitti
holl. pienoismestarien tapaan
valaistusvaikutuksiltaan huomattavia laatukuvia, kuuluukin
taidehistoriallisesti vähemmän Suomeen kuin Ruotsiin,
jonne myöskin toinen, G. V. Finnberg
(k. 1833), joka muotokuvamaalaajana on ensi
liiäinen mestarimme, oli pakoitettu muuttamaan
toivottomasti ponnisteltuaan täällä epäsuotuisissa
oloissamme.
Kansallisen heräämyksemme aikana 1846 perus
tettu Suomen taideyhdistys (ks. t.) sai
käänteentekevän merkityksen kuvaamataiteil
lcmme, jotka vasta nyt pääsevät varsinaisesti
kehittymään. Palattuaan 1S45 ulkomailta syn
nyinmaahansa Suomeen R. V. Ekman (k. 1873
täällä ensimäiseksi käytännössä todisti taiteen
harjoittamisen mahdollisuuden, minkä vuoksi
hänet luetaan taiteemme tienraivaajaksi, niin
vähän taiteellisesti merkitsevä kuin onkin hänen
harvinaisen laaja, kansallisaiheinen tuotantonsa
jossa oikea suomalainen luonne miltei kokonaan
puuttuu. Enemmän kotoista sävyä ja joka
tapauksessa rehellisempää luonnon kuvausta tarjoavat
taiteemme tienraivaajiin niinikään kuuluvat itse-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
