Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen lääkäriseura ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
425
Suomen lääkäriseura
426
seksi (ks. Sairaanhoitajatar ja
Diakonissa).
Lapsenpäästölaitoksia ylläpitävät
osaksi valtio, osaksi kunnat ja yksityisetkin
useimmissa tapauksissa valtion avustuksella,
jolloin niissä on määrätty luku vapaapaikkoja.
Suurin valtion ylläpitämä lapsenpäästölaitos on
Helsingin yleisen sairaalan synnytysosasto, jossa
kätilöillekin annetaan opetusta. Melkein kaikissa
kunnissa on kunnan palveluksessa k ät il öitä;
valtio antaa avustusta tätä tarkoitusta varten
niille kunnille, jotka eivät omilla varoilla voi
palkata kätilöä. Kätilöitä koskevan, 6 p. toukok.
1879 annetun ohjesäännön mukaan ei saa mitään
paikkakuntaa varten ottaa tahi määrätä
kätilöksi ketään, joka ei ole siinä ohjesäännössä
säädetyllä tavalla hyväksytty. Uudessa vielä
vah-v istainattomassa asetusehdotuksessa on ehdotettu
kätilöille eläkettä.
Lepokodit ja parantolat toipuvia ja
heikkohermoisia varten ovat kaikki
yksityisten, yhtiöiden tahi seurain ylläpitämät.
Useimmissa annetaan hoitoa vain maksua
vastaan. Suurimmat niistä ovat Grankullan,
Hyvinkään, Konkkalan parantolat sekä Päivölän ja
Mattilan lepokodit. Masabyssä (Kirkkonummella)
on „Toipumakoti" yhdistyksen ylläpitämä
lepokoti, jossa vähävaraiset Helsingin sairaaloissa
hoidetut potilaat voivat saada maksutta hoitoa
jopa kuudeksi viikoksi; palvelijattarille on
toi-pumiskoti Hyvinkäällä.
Kesäisin toimivia terveyslähde- ja
kylpylaitoksia on Hangossa, Naantalissa,
Heinolassa, Loviisassa, Maarianhaminassa,
Savonlinnassa, Käkisalmessa, Lappeenrannassa,
Haapajärvellä, Punnilla Iisalmen lähellä.
Eläinlääkärit (ks. t.) ovat joko valtion,
kunnan tai yksityisten palveluksessa tahi
harjoittavat yksityishenkilöinä ammattiaan. Valtion
palveluksessa on nyk. 55
piirieläinlääkäriä, jotka 10 p. kesäk. 1909 ja 14 p. toukok.
1912 annettujen määräysten mukaan etupäässä
ovat velvolliset pitämään silmällä kotieläinten
yleistä terveyden- ja sairaanhoitoa.
Kunnaneläinlääkärit, joita nyk. on 52, ovat
kau-punki- t. maalaiskuntien usein valtion
avustuksella palkattuja eläinlääkäreitä, joiden
toiminnasta 1 p. marrask. 1904 annetussa asetuksessa
on tarkempia määräyksiä. Saman asetuksen
mukaan yksityiset yhdistyksetkin voivat saada
valtioapua eläinlääkärien palkkaamiseksi. Kun
maassa ei vielä ole eläinlääkäriopistoa, myöntää
valtio apurahoja sellaisten opintojen
harjoittamiseen muissa maissa.
Tarttuvien kotieläintä u tien
suhteen on olemassa valtiopäivien hyväksymä asetus
28 p:ltä tammik. 1904 ja sitä täydentävissä
asetuksissa, joissa m. m. on säännöksiä siitä, että
omistajat ovat velvolliset tekemään tarttuvien
eläintautien esiintymisestä ilmoituksen
paikkakunnan terveydenhoito- ja poliisiviranomaisille.
Kuvernöörit voivat julistaa määrätyn alueen
taudin saastuttamaksi. Kustannukset
kotieläintau-tien ehkäisemisestä ovat suurimmaksi osaksi
valtion kannettavat, mutta ne jäävät osaksi kunnan
ja osaksi omistajan suoritettaviksi. Eläinten
omistaja saa korvauksen vahingosta, mikä koituu
hänelle sairasten tahi sairaaksi epäiltyjen
eläinten tappamisesta, mutta siinä säädetään myös,
etteivät eläintenoniistajat saa myydä tahi muulla
tavalla käyttää tarttuvaan tautiin sairastuneita
tai saastutetuksi julistetulla alueella olevia
eläimiä tahi niiden osia ja tuotteita. Eri taudeista
on kuitenkin enemmän tai vähemmän ankaria
säädöksiä. — Viime aikoina on useissa maan
kaupungeissa vahvistettu määräyksiä myytävän
maidon ja lihan pakollisesta tarkastuksesta, mitä
toimintaa eläinlääkärit johtavat.
Lääkkeiden ammattimaista valmistusta ja
myyntiä varten on tarkoin järjestetty
apteekkarin ammatti. Apteekkiliikettä saa
harjoittaa ainoastaan siihen 26 p. tammik. 1897
annetun asetuksen mukaan valmistunut henkilö,
joka on siihen saanut senaatilta erioikeuden
(ks. Apteekki). Varsinaisten apteekkien ohella
on vielä haara-apteekkeja eli apteekkilaatikoita
(ks. t.), joiden avaaminen riippuu
lääkintähalli-tuksen päätösvallasta. V:n 1916 alussa oli
maassa 243 apteekkia ja 88 haara-apteekkia.
Rajoitettu oikeus valmistaa ja myydä lääkkeitä
on eläinlääkäreillä ja erityisillä
rohdoskaupoilla, jota liikettä saa harjoittaa ainoastaan
kaupungeissa ja joiden johtajana tulee olla
proviisorintutkinnon suorittanut henkilö. Rohdos
kaupoissa saa myydä 24 p. tammik. 1888
annetussa asetuksessa määrättyjä lääkeaineita, jotka
voidaan jakaa kahteen ryhmään: sellaisiin, joita
saa myydä kenelle tahansa sekä paljottain että
vähittäin, ja sellaisiin, joita saa myydä vähittäin
ainoastaan apteekkiliikettä harjoittaville, mutta
muille vähintään 150 g:n erissä. Rohdoskaupan
valvonta on lähinnä kaupunginviskaalin ja
ter-veyshoitolautakunnan sekä ylinnä lääkintähalli
tuksen asiana. Myrkkykaupasta on
erityisiä säädöksiä, joiden mukaan vaarallisia
myrkkyjä saavat myydä ainoastaan apteekkarit
ja rohdoskauppiaat sekä tehtailijat, jotka ovat
saaneet luvan valmistaa niitä. Viimemainitut
saavat myydä vain tehtaansa valmisteita.
Vähemmän vaarallisia myrkkyjä saavat muutkin
myydä hankittuaan siihen kuvernööriltä luvan.
[K. A. Bergstedt, „Medieinalväsendet i Finland";
K. J. Ståhlberg, „Suomen hallinto-oikeus".]
n. h.
Suomen lääkäriseura Helsingissä perustettiin
lääkintähallituksen päätirehtööri C. D. v.
Haartmanin aloitteesta 11 p. lokak. 1835 lääkärien
yhdistykseksi ja lääketieteen kehityksen ja
käytännön edistämiseksi maassamme. Seuran jäseneksi
kutsutaan jokainen suom. lääkäri, joka osan
otollaan haluaa edistää seuran toimintaa. Seura
voi sen lisäksi jäseniksi valita kotimaisia
luonnontutkijoita, hammas- ja eläinlääkäreitä,
apteekkareita ja muita sen toimintaa edistäviä henki
löitä sekä kutsua kunniajäseneksi ulkomaisen
tiedemiehen ja kotimaisenkin jäsenen, joka on
30 v. kuulunut seuraan ja tehokkaasti edistänyt
sen tarkoituksia. Seura kokoontuu lukukausien
aikana joka toinen arkilauantai varsinaiseen
kokoukseen ja joka toinen vuosi yleiseen
kokoukseen. Seuran puheenjohtaja valitaan vuosittain
ja muut virkailijat kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Vuodesta 1841 S. 1. on julkaissut lääketieteellistä
aikakauskirjaa „Finska läkaresällskapets
hand-lingar", joka kolmena vuosikymmenenä ensin
ilmestyi vapaina vihkosina, mutta 1870-79
neljänä ja 1880-87 kuutena vihkona, kunnes viime
main. v:sta lähtien julkaisu on ilmestynyt sään-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
