Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen sotaväki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
473
Suomen
sotaväki
474
Savon jääkäri rykmentti 8 „ 1,200 „
Karjalan jääkärit 4 „ 600 „
Adlercreutzin rykmentti 12 „ 1.800 „
Uudenmaan
jääkäripataljoona 2 „ 200
Tykkiväkeä.
Suomen tykistörykmentti 10 kompp. 800 miestä
Savon prikaatin tykistö-
komppania 1 „ 133 „
2. Sen jälkeen kuin Suomi oli yhdistetty
Venäjään 1809 hajoitettiin suom. joukot; sotaväen
asettamisesta toistaiseksi vapautettujen ruotujen
ja ratsutilain oli sensijaan suoritettava n. s.
vakanssimaksuja (ks. Ruotujakolaitos).
Mutta 1812 asetettiin värväyksellä 2 jalkaväen
ja 1 jääkärirykmentti. jotka, senjälkeen kuin ne
1827 oli muutettu tarkk’ampujapatal jooniksi, 1830
lakkautettiin. V. 1818 asetettiin Helsingin
o p e t u spataljoona, joka 1827 muutettiin
Suomen o p e t u s t a r k k’ a m p u j a p a t a 1 j o
o-u a k s i ja korotettiin 1829 Suomen
henki-vartioväen tarkk’ampujapataljoo-li aksi (ks. Kaartinpataljoona). V.1830
asetettiin ensimäinen Suomen
meriekipaasi (meriväki) ja 1854 toinen
samanniminen meriväki, joka kuitenkin lakkautettiin jo
1856. Ensimäinen meriekipaasi lakkautettiin
1880. V. 1845 asetettiin värväyksellä suom. k r
e-natööri-t ark k’ampujapataljoona
(1.000 miestä). Vv. 1854 ja 1855 asetettiin 9
ruotu-jakoista suom. tarkk’ampujatapaljoonaa, joissa
kussakin oli 600 miestä (2 ruotua asetti yhden
sotamiehen; yhden puvun, varustuksen ja ruuan
kustansi kruunu). Itämaisen sodan aikana
oli maamme sotajoukon kokoonpano näin ollen
seuraava:
Värvättyjä.
1. Kaartin pataljoona 1,000 miestä
2. Krenatööri-tarkk’ampujapatal-
joona 1,000
3. 1 :nen meriekipaasi 1,000 „
4. 2 :nen .. 500
Yhteensä 3,500 miestä
Ruotujakoisia.
1. Turun pataljoona 600 „
2. Vaasan „ 600 „
3. Oulun „ 600
4. Kuopion „ 600 „
5. Mikkelin „ 600
6. Hämeenlinnan „ 600 „
7. Porin „ 600
8. Uudenmaan „ 600
9. Viipurin „ 600 „
Yhteensä 5,400 miestä
Sodan loputtua ruotujakoisten pataljoonain
mieslukua vähennettiin 600:sta 320:een.
Krena-tööri-tarkk’ampujapataljoona muutettiin 1857
opetustarkk’ampujapataljoonaksi, joka kuitenkin
lakkautettiin 1859. Sen sijalle perustettiin
Hämeenlinnaan suom. tark k’ampujakoulu ja
opetustark k’ampujapataljoona,
mitkä jo seur. v. lakkautettiin. V. 1863 kävi
Aleksanteri II tarkastamassa ruotupatalj oonia
Parolan kentällä: 25 p. lokak. 1867 ne lopullisesti
lakkautettiin.
Kysymys Suomen sotaväen muodostamisesta
yleisen asevelvollisuuden kannalle
nousi esille 1870-luvulla. Kun tämän
kymmenluvun alussa Venäjällä ryhdyttiin valmisteluihin
asevelvollisuuden voimaansaattamiseksi, antoi
hallitsija määräyksen, että se oli Suomessakin
käytäntöön otettava. Asetettiin komitea, kenraali
vapaaherra B. Indrenius puheenjohtajana, laati
maan ehdotusta, ja kun se oli valmistunut 1874.
vähän sen jälkeen kuin Venäjän
asevelvollisuuslaki oli julkaistu, sai Venäjän sotaministeri
kreivi Miljutin antaa siitä lausuntonsa.
Lukuisat muistutukset, jotka sotaministeri teki
ehdotuksen suhteen (vrt. Miljutin), koskivat sekä
periaatteita että yksityiskohtia. Hän vaati, että
suomalaisten joukkojen toimintaa ei pitänyt
rajoittaa yksin Suomen puolustukseen ja että
venäläisille oli annettava oikeus palvella maamme
sotaväessä, ja sitäpaitsi hän piti mieslukua liian
vähäisenä sekä palvelusaikaa lyhyenä. Hallitsija
kuitenkin suostui siihen, että pääasiallisesti
komitean ehdotuksen mukainen arm. esitys
saatiin jättää säädyille v:ien 1877-78 valtiopäivillä.
Asevelvollisuusvaliokunnan valmisteltua asiaa sää
dyt suorittivat sen käsittelyn joulukuussa 1877
ja tammikuussa 1878. Monissa kohdissa esiintyi
erimielisyyttä, epäluulolla katseltiin useita
säännöksiä, esim. mikä koski arvannostoa, ja olipa
niitäkin, jotka pitivät ruotujakoisia tai värvät
tyjä joukkoja parempina, mutta enemmistö kan
nätti kuitenkin asevelvollisuutta ja säätypäätös
saatiin sovittelujen avulla aikaan. Sotaministeri
antoi, vaikkakin epäröiden, säätyjen
hyväksymälle asevelvollisuuslaille kannatuksensa, ja
hallitsija vahvisti sen sekä manifestin eräiden
pykälien julistamisesta perustuslainluontoisiksi jouluk.
18 p. 1878. Asevelvollisuuslaki julkaistiin 27 p.
Mutta kysymys siitä, olivatko vai ei
vakanssi-maksut lakkautettavat asevelvollisuuden
voimaansaattamisen tapahduttua, mikä kysymys eniten
oli uhannut saattaa asian valtiopäivillä
raukeamaan, ei tullut vielä ratkaistuksi, vaan vasta
v:n 1885 valtiopäivillä voitiin tehdä päätös, joka
sisälsi että vakanssimaksut olivat poistettavat.
Myöskin jätettiin ratsuväen ja tykistön
muodostaminen, mitä pidettiin armeian eheydelle
välttämättömänä, tulevaisuuden varaan, joten hyväksytty
asevelvollisuuslaki tarkoitti lähinnä jalkaväkeä.
Asevelvollisuuslain toimeenpanoa koskevia
toimia m. m. oli, että 1879 Helsinkiin asetettiin
n. s. Suomen opetuskomppania (200
miestä), jonka tuli harjoittaa alipäällystöä
joukkoja varten. V. 1881 tämä komppania
lakkautettiin ja aliupseerit jaettiin 8 uuden tarkk’
ampujapataljoonan kesken. Ensimäiset asevelvol
liset astuivat riveihin 1 p. marrask. 1881.
Asevelvollinen sotaväki. Suomen
yleinen asevelvollisuus perustuu 27 p. jouluk. 1878
julkaistuun asevelvollisuuslakiin (ks.
Asevelvollisuus). Tämän lain määräämät 9
tarkk’-ampujapataljoonaa olivat: Henkivartioväen 3:s
suomalainen; 1 :nen Uudenmaan; 2:nen Turun:
3 :s Vaasan; 4:s Oulun; 5:s Kuopion; 6:s
Mikkelin; 7 :s Hämeenlinnan: 8:s Viipurin.
Myöhemmin perustettu Suomen rakuunarykmentti
(ks. t.) mukaan lukien maamme joukot
käsittivät rauhan aikana 5,600 miestä, jotka sodan
aikana voitiin lisätä 10,000 mieheksi. Lisäksi
tuli reservi, joka paitsi muuta tarkoitti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
