Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Asema ja rajat - Geologinen rakenne ja pinnanmuodostus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
506
200 km (Oulun tienoilla). — S. jakaantuu
vanhastaan, osaksi heimojakoon perustuen, 9 m a
a-kuntaan, jotka kuitenkaan lopullisiin
rajoihinsa levenneinä eivät ole hyvästi toisistaan
rajoittuvia maantieteellisiä kokonaisuuksia,
vaikkakin maakuntain vanhat rintamaat alkuaan
olivat verraten selvästi toisistaan eristettyjä.
Maakunnat ovat: Uusimaa,
Varsinais-Suomi, A h v e n a n m a a, Satakunta.
H fi m e, Savo, Karjala (joskus mainitaan
Käkisalmen-Karjala erikseen), Pohjanmaa
ja Lappi (ks. n.).
S:n luonnon laadun määräävinä tekijöinä
ilmastollisten olojen ohella ovat ehkä
suuremmassa ja kouraantuntuvammassa määrässä kuin
useimmissa muissa maissa S :n geologinen rakenne
ja sen myöhemmät kehitysvaiheet. Niistä johtuu
S:n merkillinen, suurin piirtein katsoen
tasainen. mutta yksityiskohdissaan mitä epätasaisin
pinnanmuodostus, sen tavaton järvirikkaus,
vesistöjen omituinen reittiluonto, maaperän
karuus, havumetsäkasvillisuuden hyvät, mutta
viljelyn huonot edellytykset j. n. e., jotka kaikki
taas puolestaan ilmastollisten olojen
myötävaikuttaessa määräävät asutuksen levenemisen
laadun ja ihmisen taloudellisen toiminnan
edellytykset suunnaten niiden kehityksen verraten
ahtaalle uralle. Monet näistä omituisuuksista
S :11a ovat yhteiset muiden Fennoskandian (ks. t.)
maiden kanssa, mutta se eroaa niistä kuitenkin
useassa oleellisessa kohdassa. — Seuraavassa
luodaan lyhyt katsaus näihin geologisiin seikkoihin.
E. E. K.
Geologinen rakenne ja pinnanmuodostus.
Geologiselta rakenteeltaan S. on
osa Fennoskandiaa, ja sillä on luonnolliset
geologiset rajat ainoastaan etelässä, Venäjän aluetta
vastaan. Silmäänpistävimpiä piirteitä maallemme
on, että kiinteä ja kova vuori perä 1. kallio
ja sitä suurimmalta osalta peittävä irtonainen
maaperä ovat jyrkästi toisistaan erotettavissa.
Tämä vastakohta, jollaista useimmissa muissa
maissa ei saata huomata, johtuu siitä, että meillä
on vuoriperässä paljastuneena maankuoren
vanhimpia, aikoinaan syvällä olleita osia, kun taas
maaperä on muodostunut viimeisellä geologisella
kaudella. (S: n geologisesta kehityksestä ks.
Fennoskandia, Jääkausi.
Kvartääri-kausi.)
S:n vuoriperä (ks. Fennoskandia,
Fennoskandian kartta) on kaikkein suurimmaksi osaksi
eruptiivisia ja kiteisliuskeisia vuorilajeja. Tämän
kiteisen kallio per usta n rakennukseen
katsoen saatamme jaoittaa maan muutamiin
alueisiin, joilla kullakin on erikoisuutensa.
I. Eteläinen rannikkovyöhyke,
Ahvenanmaalta Laatokan pohjoisrannikolle, ja
Suomenlahdesta Hämeenlinnan ja Lahden tienoille,
on osa svekofennialaista jaksoa
(ks. t.). Vallitsevina vuorilajeina ovat graniitin
ja erilaisten liuskeiden seokset, n. s. migmatiitit,
joissa enimmäkseen punertava, usein
pegmatiitti-mainen kalimaasälpärikas graniitti lävistää
erilaisia gneissivuorilajeja. Siellä täällä on
graniitti-tunkeumista vapaita liuskemuodostumia; laajin
sellainen alue käy läpi Kemiön. Perniön ja
Kiskon pitäjien. Tässä ovat suurimpana osana
leptiitit (ks. t.), joiden ohella on etenkin
amfi-holiitteja sekä myös kalkkikiveä. Viimemainittu
512
on muuten yleistä koko vyöhykkeessä; useimmi
ten sitä tavataan migmatiittien keskellä, mutta
kumminkin itse säästyneenä graniitti!unkeumilta.
Yleisempiä kuin puhtaat liuskemuodostumat ovat
rannikkovyöhykkeessä puhtaat eruptiivivuorilaji
massat. Näitä saatamme erottaa kolme tyyppiä:
1) tarkoin rajoitettuina, useimmiten
pyöreähköinä alueina esiintyvät graniitit, granodioriitit.
kvartsidioriitit. dioriitit, gabbrot ja peridotiit.it :
nämä ovat usein gneissimäisen liuskeisia, vieläpä
seuraavassa mainittavan graniittityypin
lävistä-minä migmatiittisia ja esiintyvät läheisesti
liuskeiden yhteydessä (esim. mainitulla Kiskon
Kemiön alueella) ollen iältään niitä nuorempia.
Tähän kuuluu esim. Hyvinkään gabbro ja Rus
kealan dioriitti. Kokoomuksen vaihtelevaisuus
massojen eri osissa on luonteenomaista. 2) Yli
koko alueen levinnyt kalimaasälpärikas graniitti,
joka juuri muodostaa migmatiittien lävistävän
aineksen, mutta siellä täällä myös esiintyy suu
renlaisina tasalaatuisina massoina. Vuorilaji on
milloin tasarakeista, esim. Uudenkaupungin,
Hangon ja Antrean graniitti milloin porfyyristä,
esim. Perniön ja Siuntion graniitti. Kokoomuk
sen yhtäläisyys eri seuduissa on luonteenomaista
tähän kuuluville graniiteille, joita yhteisesti
nimitetään raunikkotyyppisiksi. 3) Alkuvuorta
nuoremmat rapakivivuorilajit, jotka kaikista
muista vuorilajeista riippumattomina jyrkästi
katkaisevat seosvyöhykettä, ks.
Rapakivivuorilajit. Geologisesti näihin kuuluvaksi
luetaan myös Suursaaren kvartsiporfyyri.
Viipurin rapakivialueen pohjoispuolella olevan ja
siitä eristetyn Mäntyharjun-Jaalan
rapakivialueen ympärillä on diabaasia, gabbroa ja
labra-dorikiveä. Myös Ahvenanmaan rapakivialueella
tavataan diabaasia. Nämä vuorilajit kuuluvat
läheisesti rapakiven purkautumissarjaan ja ovat
jähmettyneet päävuorilajia aikaisemmin.
Rapa-kivivuorilajeja nuorempia taas ovat
Uudenkaupungin alueen pohjoispuolella laajana alueena,
esiintyvä Satakunnan oliviinidiabaasi sekä Laa
tokan alueen eteläpuolella esiintyvä Valamon ja
Mantsinsaaren diabaasi. Nämä vuorilajit ovat.
kerrosjuonina tunkeutuneet alempana
mainittavaan jotunilaiseen hiekkakiveen. — II.
Eteläinen K e s k i-S. Hämeenlinnan leveysasteelta
Näsijärven ja Päijänteen keskivaiheille sekä
Saimaasta idässä Pohjanlahteen lännessä, eroaa
rannikkovyöhykkeestä siinä, että liuske- ja eruptiivi
alueet ovat selvemmin toisistaan erillään. Jotkut
liuskealueet ovat graniitin läpitunkemia, toiset
erittäin hyvin säilyneitä. Huomattavimmat ovat
Kaivolan-Tammelan uraliittiporfyriittialue ja
Tampereen sekä Karkuu, Lavian ja
Kankaanpään liuskemuodostumat. Pääosana näissä ovat
vulkaanisista vuorilajeista syntyneet liuskeet
mutta myös on paljon sellaisia, joiden sekä
rakenne että kokoomus todistavat sedimenttistä
alkuperää, esim. fylliittejä ja konglomeraatteja.
Kalkkikiveä ei ole, kvartsiitti on hyvin harvi
naista — tunnetuin esiintymä on Tiirismaa
lähellä Lahtea. Näitä liuskeita nimitetään yhtei
sesti b o t h n i a 1 a i s e k s i
muodostumaksi (ks. t.). — Puheenaolevan vyöhykkeen
suurimman osan muodostavat erillisinä alueina
esiintyvät, kokoomukseltaan graniitista
perido-tiittiin vaihtelevat eruptiivivuorilajit. Suurim
pana osana niissä ovat granodioriitit ja kvartsi-
SllOini (Geologinen rakenne ja pinnanmuodostus)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
