Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Ilmasto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
515 Suomi
v:ssa !> C korkuimpi sitä. Keskilämpötila
alenee i/s°-l°C leveysastetta kohden pohjoiseenpäin,
ollen 00° pohj. h’v. n. +4,5°C, 68° 09° pohj. lev.
lähes —2°C. Samoilla leveysasteilla olevista
maista S:llu on Norjan jälkeen korkein
keskilämpötila, sillä Ruotsi on todennäköisesti,
huolimatta siitä että se on lähempänä valtamerta, n.
1/«° S:ea kylmempi. Kotkan puolipäiväpiirillä on
v:n keskilämpötila siten -fO,4°C (14°C korkeampi
kuin 60°-70°:n pohj. lev. välisellä puhtaalla
man-nervyöhykkeellä ja 4° 5° korkeampi kuin
puhtaalla meri vyöhykkeellä samojen leveysasteiden
välissä keskimäärin), mutta Ruotsissa, samalla
etäisyydellä Pohjanlahdesta
(Karesuannon-Sär-nan välisellä puolipäiväpiirillä) —0,»oC. Tämä
riippuu osaksi Ruotsin suuremmasta (n. 250 m)
keskikorkeudesta, mutta todennäköisesti myös
siitä, että Ruotsi on lähempänä tunturiseinämää,
jonka suojassa vallitsee tyven ja mantereinen
säteilyilmasto ylempien ilmakerrosten painuessa
alaspäin. Tämä koskee myöskin Suomen Lappia,
mutta suurimpaan osaan maatamme
valtameri-ilma tulee suorempaa tietä Etelä-Ruotsin ja
Itämeren ylitse. — V:n -j-3°:n isotermi käy Vaasan
ja Etelä-Laatokan kautta, sieltä edelleen
kaakkoa kohden, kulkien Itä-Aasiassa 45° :11a pohj.
lev., 18° etelämpänä kuin Länsi-S:ssa,
Pohjois-Ameriikan sisäosissa taasen 47° :11a pohj. lev..
mutta Norjan rannikolla lähellä 70° pohj. lev.
Itämeren aiheuttama lämpötilan nousu on ehkä
n. 2° C. — Ilelmik. on kylmin kuukausi, paitsi
Lapissa, jossa joulu-, tammi- ja lielmik. ovat
jokseenkin yhtä kylmät. Euroopassa yleensä tammik.
on kylmin, ja täkäläisen myöhästymisen
arvellaan johtuvan Itämeren vaikutuksesta.
Lämpöisin kuukausi on tav. heinäk., merellä ja
Laatokalla elok. Meret ovat talvella paljoa
lämpimämmät, alkukesällä kylmemmät kuin mantereet.
Vailulosajat ovat suunnilleen huhti- ja elok:n
alussa. Suurin erotus meren ja maan välillä on
jouluk :ssa, jolloin Ahvenanmaa on yli 15°C
läm-pöisempi kuin pakkasiinpa Enontekiössä ja 10°C
iämpöisempi kuin pakkasnapa Ilomantsissa.
Kesäkissa on päinvastainen suhde kehittynyt
äärimmilleen; silloin ovat syvä Laatokka ja kauan
aikaa jäässä oleva Pohjanlahti jokseenkin yhtä
kylmät kuin Enontekiön kylmimmät osat, ja yli
6° C kylmemmät kuin etelärannikon lähellä oleva
pitkulainen lämpömaksimi. Erotus lämpöisimmän
ja kylmimmän kuukauden lämpötilan välillä,
s. o. vuotuinen amplitudi, joka on
mantereisuu-den paras ilmaisija, on Enontekiössä 29° C,
Pudasjärvellä ja Ilomantsissa vielä 28° C, muualla
enimmäkseen 23°-27° C, mutta Ahvenanmaalla
19° C. Ottaen huomioon, että amplitudi valta
merellä Fär-saarten lähellä on 7°-8° C,
Itä-Siperian mantereisimmissa osissa taasen 60°-66° C,
voidaan sanoa, että ilmastostamme 68 % on
valta-inereistä, 32 % mantereista. Jälkimäinen luku
Enontekiössä ja Itä-S:ssa on 35%, Itämeren
pohjoisosassa ja Pohjanlalidessa taas n. 22 %.
Skandinaavian sisäosissa 62° pohj. lev. amplitudi
ja mantertfisuus ovat jokseenkin yhtä suuret kuin
Laatokan pohjoispuolella. — Päivittäinen
lämpötila-amplitudi on sisämaassa vuoden keskiarvossa
4-5°. kesäk:ssa n. 8-9°, jouluk:ssa lähes 0° C,
merellä hyvin pieni. kesäk:ssa 2-3° C.
Lämpöi-simpien kesäkuukausien keskilämpötila voi nousta
+ 22°:eenC, kuten m. m. heinäk. 1914 etelä-
(Ilmasto) 519
osissa ja sam. kuussa 1818 Pohjanmaalla.
Kylmimmät kuukaudet voivat pohjoisessa olla
—25°-— 27° C, esim. jouluk. 1876 ja 1915, tammik.
1809 ja 1847. Koko lämpövaihtelu v:n kuluessa
on keskimäärin 50°-60° C, ollen Ahvenanmaalla
44°, mutta Lapissa n. 70° C. Talvella ovat
tilapäiset lämmönvaihtelut kaikin puolin
huomattavasti suuremmat kuin kesällä; kesäiset
lämmön-vaihtelut käyvät kuitenkin paljoa
haitallisemmiksi (ks. lialla). Kaikkein korkeimmat
havaitut arvot koko maasta (saaristoa lukuunotta
matta) ovat -f 30°- + 35° C, kaikkein
alhaisimmat — 40° C, Lapissa joskus jopa — 50° C. Yhtä
kovia pakkasia voi sattua myöskin eteläisessä
Skandinaavian pakkasnavassa ja Koillis-Venä
jällä (Euroopan kolme kylmintä paikkaa), m. m.
talvella 1915-16.
Ilmanpaine (vrt. Ilmanpaine,
kartat) alenee (v:n keskimäärä) kaakosta (jossa se
on 760 mm) luoteiseen (758 mm), alussa
mainittuun Islannin minimiin ja sen norj.
kielekkeeseen käsin. Talvella sama ilmanpaineen erotus
on 6 mm. Kesällä paine on hyvin tasaisesti
levinnyt, osoittaen kuitenkin heikon mantereisen
minimin olevan Lapissa. Toukok:ssa ilmanpaine on
korkein (kevätkuivuus), alhaisin taas heinäk :ssa
etelässä ja marrask:ssa pohjoisessa.
Sekundäärinen maksimi on syysk:ssa tai lokak :ssa
(jälkikesä). Tilapäiset ilmanpainevaihtelut ovat,
samoinkuin niiden seuraukset, lämpötilavaihtelut,
suurimmat talvella (kuukaudessa Helsingissä 43 min),
pienimmät kesällä (22 mm). Ne johtuvat maan
yli tai läheltä kulkevista, siirtyvistä minimeistä,
jotka juuri antavat ilmastollemme sen
vaihtelevan luonteen. Vuosittain keskimäärin 42
tuollaista minimiä esiintyy maassamme; niistä
3 syntyy ja 6 häviää täällä.
Tuuli (vrt. Ilmanpaine, kartat)
puhaltaa, noudattaen ilmanpaineen jakautumista
yleensä lounaan ja etelän kulmilta, vakavimmin
ja voimakkaimmin talvella, senjälkeen syksyllä,
ylimalkaan kuitenkin hyvin vaihdellen. Koska
Itämeri jonkun verran alentaa talvista
ilmanpainetta, puhaltavat tuulet enemmän etelän
kulmalta kuin muutoin tapahtuisi. Tuulenradat
kaatuvat etelään käsin Itämeren ylitse, josta syystä
Skandinaavian kuivaavien tuntureiden ylitse
saapuu vähemmän ilmavirtoja. Kesällä tuulet ovat
enimmäkseen vaihtelevia, monessa paikassa
enemmän lännen ja pohjoisen kulmilta. Melkein kautta
maan on havaittavissa heikko,
monsuunintapai-nen kiertyminen kesäisten meri- ja talvisten
maatuulien välillä, jolloin ensikädessä valtameri
pohjoisessa ja luoteessa on vaikuttavana tekijänä,
vähemmässä määrässä myöskin Itämeri ja
Laatokka. Pohjois-S:n jokilaaksoissa on
Jäämeren-monsuuni melkein yhtä selvä kuin Norjassa ja
suuruusjärjestyksen, vaikkei vaikutuksensa
puolesta verrattavissa tyypillisten monsuuniseutujen
monsuuniin. Vuorokautinen maa- ja merituulien
vaihtelu on myöskin selvästi kehittynyt meren
rannikoilla, heikommin järvien rannoilla. —
Tuulen nopeus on sisämaassa keskimäärin
3-4 m sek:ssa, rannikolla ja merellä suurempi.
Talvella tuuli on voimakkain, mutta silloin
sisämaassa myöskin on useammin tyyntä kuin kesällä,
josta syystä tuulen keski voima sisämaassa kesällä
saavuttaa toisen maksimin. Rannikolla
merenkulkua ja kalastusta haittaavia myrskyjä on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
