Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Kasvi- ja eläinmaailma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
533
Suomi (Kasvi-
ja eläinmaailma)
524
etenemässä Pohjois-S:u eteläosissa ja jotka yhdessä
timotein, pienemmässä määrässä
nurmipuntar-pään kanssa ovat luonnonniittyjen vähennyttyä
tai hävittyä käyneet yhä tärkeämmiksi.
Kehruu-kasveina kasvatetaan meillä kotitarpeeksi
vanhastaan pellavaa ja hamppua, edellistä
n. 63° ja hamppua 04° saakka pohjoiseen.
Kauppaakin varten viljellään pellavaa pienellä alueella
Hämeessä. Hampun viljely on vähenemässä.
K a s v i t a r h a n h o i t o a, jonka leveneminen
on ollut rahvaan keskuudessa hidasta,
harjoitetaan varsinaisesti vain keittiökasviviljelyksen
muodossa kotitarpeiksi. Yleistä se alkaa olla jo
rahvaankin parissa Etelä-S:ssa, varsinkin
lounaassa, jokseenkin yleistä, mutta niukkaa, aivan
nuorta t. vielä yrittämätöntä Keski-S:ssa.
Poh-jois-S:ssa se yleensä ei vielä ole alullakaan.
Yleisimmin kasvatetaan lanttua ja varsinkin itä- ja
kaakkoisosissa maata kupukaalia, lisäksi
humalaa. Tällä vuosisadalla ovat jo punajuuri ja
porkkana käyneet paikoitellen aivan yleisiksi.
Punasipulia viljellään monin paikoin, eräillä
seuduilla sikuria. Tupakanviljely, joka vielä
muutamia kymmeniä vuosia sitten oli yleistä koko
maassa ja vielä 20 v. sitten Keski-S:ssa, on
aivan loppumassa. Säätyläiset ja
valistuneemmat maanviljelijät kasvattavat, paitsi varsinaisen
rahvaan käyttämiä kasveja, yleisesti myös
raparperia, kukkakaalia, länkäpapua, sokeriliemettä,
salaattia, pinaattia, retiisiä, kurkkua,
hyötyman-sikkaa y. m. Lukuisia harvinaisempia
kasvattavat varsinkin suuret kartanot,
kauppapuutarhurit, kokeiluista huvitetut henkilöt y. m. —
Hedelmäpuista on omenapuu leviämässä, mutta
on toistaiseksi yleinen vain lounaisosissa maata.
Kajaanissa asti on saatu kypsiä omenia.
Enimmin levinneitä ovat karviaismarja- ja
viinimarjapensaat, joiden viljelemistä rahvas jo
Keski-S:ssakin halukkaasti yrittää. Kirsikkapuulla on
melkein sama leveneminen kuin omenapuulla,
mutta on vähemmän yleinen. Päärynäpuu
menestyy yleensä vain Lounais-S :ssa. Luumupuuta,
kriikunaa y. m. kasvatetaan harvoin. —
Koristekasveja on rahvas suurimmassa osassa maata
viime aikoihin saakka käyttänyt niukasti tai ei
ollenkaan. Helakoiden väriensä ja yksinkertaisen
uoitonsa vuoksi yleisimmin suosittuja ovat
vanhoista ajoista olleet kehäkukka, unikko, myös
auringonkukka; muut vaihtelevat eri seuduissa.
Herraskartanoissa y. m., maan eteläosissa myös
rahvaalla, on vanhastaan useita monivuotisia
koristeruohoja: kurjenmiekka, akleija,
ritarikan-nus, ukonhattu, ruskolilja, piooni y. m., ruusut
J. n. e., lisäksi monilukuisia nykyaikaisempia
lajeja: asteri, leukoija, orvokki, hajuherne, krassi,
leijonankita, reseda, unikot y. m. Koristepensaita
kuten syreeniä, hernepuuta, spireaa, alkaa
rahvaskin lisääntyvässä määrässä suosia.
Huonekasveja on samoin paljon, rahvaalla kuitenkin vähän
ja vasta myöhään käytäntöön otettuja.
Yleisimpiä lienevät Impatiens (palsami), Begonia, myrtti,
Felargonium, Fuchsia, Ficus, ruusut y. m.
Varakkaammilla on sitäpaitsi palmuja, Asparagus,
kaktuksia. saniaisia y. m.
Kasvistostamme ovat vanhimmat tiedot
saatavissa Elias Tillandzin (ks. t.) luettelosta
„Catalogus plantarum . .." (1673) ja Pietari
K ai m in (ks. t.) „Flora fenniea"sta (1765).
Myöhemmin on kasvistomme ja kasvillisuutemme tut-
kimiseksi työskennellyt varsinkin kohta
satavuotinen „Societas pro fauna et flora fennica" (ks. t.),
jonka välityksellä (stipendiaattien y. m. avulla)
yliopistomme suomalainen kasvikokoelma,
Herba-rium musei fennici (ks. Herbariu in) on alati
karttunut ja jonka julkaisusarjoissa „Notiscr",
„Meddelanden" ja ,,Acta" useimmat S:n
kasvistoa ja kasvillisuutta käsittelevät tutkimukset
ovat julkaistuina. Maakunnittaiset, jo osaksi
vanhentuneet kasviluettelot on sama seura
toimittanut putkilokasveista: „Herbarium musei
fennici I" (1889) ja sammalista: „IIerbarium musei
fennici II" (1894). Paraikaa jatkuu (v:sta 1888
alkaen) laji lajilta kaikkien kokoelmista ja
kirjallisuudesta saatavien löytöpaikkatietojen
julkaiseminen „Conspectus floræ fennicæ"-sarjassa toht.
Hj. lljeltiu toimittamana (,,Acta Soc. p. fauna
et flora fenn." 5, 21, 30, 35 –-). — Henkilöistä,
jotka viime ja tällä vuosisadalla ovat
työskennelleet putkilokasvistomme tutkimiseksi,
mainittakoon tässä erityisesti L. J. Prytz, J. E. A.
VVir-zén, Fr. ja W. Nylander, J. ja N. I. Fellman,
Th. Sælaii, J. P. Norrlin, Hj. Hjelt, M. Brenner,
E. A. V’ainio, A. O. Kairamo, O. Bergroth, H.
Lindberg, A. K. Cajander, A. Palmgren, E. Iläyrén ja
O. Kyyhkynen. Viljelyskasvistoa on selvitellyt
Fr. Elfving. Sammalien tutkimisessa ovat
varsinkin S. O. Lindberg, J. O. Bomansson ja
V. F. Brotherus, jäkälien tutkimisessa kuuluisa
W. Nylander, J. P. Norrlin, E. A. Wainio ja
G. Lång toimineet. Sieniä ovat tutkineet
P. A. Karsten, A. Thesleff ja J. I. Liro, leviä
Fr. Elfving ja K. E. Hirn. —
Kasvillisuustutki-mukset alkoivat J. P. Norrlinin (ks. t.)
perustavien tutkimusten kautta ja ovat sitä jatkaneet
hän ja hänen oppilaansa, varsinkin R. Hult,
A. O. Kairamo, A. K. Cajander, A. Palmgren
y m. Kasvistomme varhaisempia vaiheita ovat
selvitelleet R. Herlin, ruots. G. Andersson ja
H. Lindberg.
[„Suomen kartasto 1910", kartat 20 ja 21 a
teksteineen. J. P. Norrlin, ..Travaux
géographi-ques exécutés en Finlande: Géographie botanique"
(Fennia 13); „Katsaus S:n luontoon ja kasvilli
suuteen" („Oma maa" I, 1907) ; A. K. Cajander.
„S:n kasviston historia" („Oma maa" IV. 1909);
„Kasvien vaellusteistä S:een" (,,Lännetiir", uusi
jakso I, 1914) ; »Metsänhoidon perusteet"
(I, 1916) ; Hj. Hjelt, „Kännedomen om viixternas
utbredning i Finland" (Acta Soc. pro f. et fl.
fenn. 5) ; Sælan-Kihlman-Hjelt, „Herbarium musei
fennici" (editio 2: a, I, 1889); II. Lindberg,
,,Hvilka vitnesbörd lämnar fytopaleontologin–-"
(Öfvers, af Finska vet. soc. förh. 58) ; Fr. Elfving.
,,Anteckningar om kulturväxterna i Finland"
(Acta Soc. pro f. et fl. fenn. 14).] A". L.
Eläimistö. Eläinmaantieteellisessä katsan
nossa S. on pieni osa laajasta palearktisesta
eläin-alueesta, lähinnä sen eurooppalaisesta ala-alueesta
(ks. Eläinmaantiede). Sekä sen
maantieteelliseen asemaan että muihin yleisiin, eläinten
leviämiseen vaikuttaviin seikkoihin nähden on
luonnollista, että S:n eläimistö osoittaa suurinta
yhtäläisyyttä Pohjois-Skandinaavian ja Pohjois
Venäjän eläimistöjen kanssa. Erikoisella tavalla
tämä yhtäläisyys osoittaiksen siinä, että monet.
Skandinaavian niemimaalla levinneet eläinlajit
saavuttavat S:ssa itäisen, monet itäiset lajit taas
läntisen levenemisrajansa. Verrattuna Suomen-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
