Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
586
Suomi (Historia)
’ (»4
rautakauden löytöjen katsotaan yksimielisesti
kuuluvan suomalaisille heimoille,
varsinaissuomalaisille, hämäläisille ja karjalaisille. Mutta
suomalaisten Suomeen tulosta jakautuvat
muinais-tutkijain mielipiteet kahtia. Toisella taholla
pidetään myöhemmän rautakautemmc tunnuksellisten
koristuksien (kuvat II: 15, 16, 26) ensi esiintymistä
n. v:n 600 j. Kr. vaiheilla vanhimpana
todistuksena suomalaisten tulosta tänne Venäjältä päin.
osittain Itämeren-maakuntain kautta (Hj.
Appil-gren-Kivalo). Toisen mielipiteen mukaan taas
ovat 100-luvulta lähtien löydöissämme yleiset
itähaltilaiset esineet (kuvat II : 2, 3, 6) merkkejä
siitä, että suomalaisia oli alkanut siirtyä tänne
Itämeren-maakunnista, missä he olivat asuneet
itägermaanien vaikutuksen alaisina (A. Hackman).
Jälkimäistä käsitystä, jonka mukaan
varsinaissuomalaiset ja hämäläiset ovat tulleet tänne
meritse, jälkimäinen heimo Kokemäenjoen suulle
leviten sieltä itäänpäin, tukevat löytöjen
osoittama asutuksen tasainen leviäminen ja
kulttuurin ilman äkillisiä häiriöitä tapahtunut
vähittäinen muuntuminen. — Kainulaisista ja
lappalaisista (ks. n.), joita Suomessa asui jo
esihistoriallisella ajalla, ei muinaistutkimus vastaiseksi
ole voinut antaa mitään selvitystä, — Tietoja
Suomen esihistoriasta on myös artikkeleissa
Hauta ja Hautaaminen,
Ornamentiikka (palstat 1618-20), Puku,
Ristimäki, Solki. Suomalai s-u g r i 1 a
i-nen muinaistutkimus. [J. Ailio ja
A. Hackman, „Esihistorialliset löydöt" (Suomen
kartasto 1910 n :ot 49-51); A. M. Tallgren,
„Suo-nien arkeologinen bibliografia" (Suom.
muinais-muistoyhd. aikakauskirja XXVII).] A. Es.
Pakanuuden ja ristiretkien aika
iv:een 1323). On todennäköistä, että suomalaiset
heimokunnat Suomessa asettuivat myöhemmille
asuinsijoilleen n. 400-700 j. Kr.,
varsinaissuomalaiset ja hämäläiset saapuen meren yli Viron ja
Saarenmaan puolelta, karjalaiset maitse
Karjalan kannaksen tietä. Väinäjoen seuduilla
asuessaan olivat itämerensuomalaiset joutuneet
kosketuksiin ensin liettualaisten, sitten goottien
kanssa, ja niiltä, kuten kielelliset lainat
todistavat, vastaanottaneet tärkeitä
sivistysvaikutuk-sia elinkeinojen (karjanhoidon, maanviljelyksen),
sekä asumuksien, puvun, työkalujen ja aseiden,
kulkuneuvojen (merenkulun) että myös
yhteiskunnallisten olojen ja uskonnon aloilla. Suomen
länsirannikolla oli suomalaisten tullessa
Suomenmaahan nähtävästi skandinaavilaisia, lähinnä
ruotsalaisia, asukkaita, jotka kuitenkin
vähitellen sulautuivat yhteen uusien tulokkaiden kanssa.
Sisämaassa asui lappalaisia. Jo 8:nnen vuosis:n
alkupuolella olivat karjalaiset, jos saamme
luottaa Ivar Laajasylestä säilyneeseen
kertomukseen, saapuneet Suomenlahden pohjukkaan ja
9:nnellä vuosis. kainulaiset asuivat
Pohjanlahden rantamilla. Ruotsin kuninkaiden
Eerik Emundinpojan (9:nnellä vuosis.) ja Eerik
Voitoll isen (n. 975) kerrotaan tehneen Suomeen
ja Karjalaan sotaretkiä. Aurajoen suun seuduille
\Vtyi jo pakanuuden aikana kauppapaikka eli
..turku"; sellainen oli myös „hämäläisten
satama", luultavasti Länsi-Uudellamaalla. ja
Koivisto (alk. ,,Bjärkö" s. o. Kauppasaari)
Suomenvedenpohjassa. Ruotsalaisten tultua kristityiksi
olivat suomalaisten merirosvousretket heille kiu-
saksi, ja tämä seikka ynnä siihen aikaan yleinen
ristiretki-into sai kuningas E e r ikIX:n Upsalan
piispan Pyhän Henrikin seuraamana
tekemään retkensä Lounais-Suomeen (luultavasti 1154).
Henrik piispa sai jo vuoden perästä surmansa
Lalli nimisen talonpojan kädestä; hän nautti
sitten keskiajalla Suomessa yleistä ja harrasta
palvelusta Suomen suojeluspyhänä. Uusi valloitus
näyttää aluksi jääneen oman onnensa varaan,
kirkon miesten hoitoon. Sen tukipaikkana oli
ensin Vanhalinna Liedossa, kunnes itse Aurajoen
suuhun ryhdyttiin rakentamaan vahvempaa
Turun linnaa. Pakanalliset hämäläiset ja
karjalaiset ahdistivat uutta kristinuskon istutusta, niin
kuin paavi Aleksanteri III:n kirje (v:lta 1171)
todistaa, tekivätpä jälkimäiset 1187
hävitysret-ken itse Ruotsiin hävittäen Sigtunan kaupungin
ja surmaten Upsalan silloisen arkkipiispan.
Näihin aikoihin näyttävät tanskalaisetkin yrittäneen
levittää valtaansa Suomeen ja pari kertaa (1191
ja 1202) tänne tehneen ristiretkiä. V. 1209
Inno-centius III kirjeessä valittaa kristinuskon
vaaranalaista tilaa Suomessa ja antaa oikeuden sinne
asettaa piispan. Ensimäinen tunnettu Suomen
piispa on Tuomas (ainakin jo 1220),
englantilainen syntyperältään, joka tarmolla vahvisti
Suomen kristillisen kirkon asemaa. Hänen
tuumansa näyttää olleen Suomeen perustaa
erinäinen, ainoastaan paavista riippuva kirkollinen
valtio, jommoinen samaan aikaan oli syntynyt
Suomenlahden eteläpuolella. Kristinusko levisi
nyt Hämeeseen, mutta 1237 puhkesi kapina,
jolloin pakanat hirveällä tavalla tappoivat siellä
olevat papit ja kristityt. Ja yhtä onnettomasti
päättyi Tuomaan yritys ulottaa katolisen kirkon
valtaa Nevajoelle, jossa Novgorodin ruhtinas
Aleksanteri Nevski j 1240 taistelussa täydellisesti
voitti sinne Suomesta saapuneen
ristiretkeläis-joukon. Nämä vastoinkäymiset mursivat
Tuomaan mielen, hän luopui 1245 piispanvirasta ja
hänen seuraajansa Bero kääntyi apua anomaan
Ruotsin maalliselta hallitukselta.
Birger Jaarlin, Ruotsin kuninkaan
Eerik XI :n langon, 1249 Hämeeseen tekemä
ristiretki varsinaisesti perusti Ruotsin vallan
Suomessa. Varmaankin paavin lähettiläs Vilhelm
Sabinalainen, joka edellisenä v. kävi Ruotsissa, oli
myös retkeen kehoittanut. Piispa Bero luovutti
Ruotsin hallitukselle sen veron, minkä
suomalaiset siihen saakka olivat piispalle suorittaneet.
Rajana idässä näyttää seuraavina aikoina
pidetyn Kymijokea, ja Birgerin kerrotaan asuttaneen
maan ruots. siirtolaisilla: mahdollista on että
Itä-Uusimaa täten sai ruots. asukkaansa. Hämeen
valloituksen turvaksi ja keskuspaikaksi
rakennettiin uusi linna, nähtävästi ensiksi
Hakoisten-linna Janakkalaan, mutta sitten myöhempi
Hämeenlinna 1. Kruunulinna, Ruotsin vallan
leviäminen Hämeeseen sai venäläiset pelkäämään heitä
sieltä päin uhkaavaa vaaraa, ja yhdessä
karjalaisten kanssa, jotka olivat heihin jossakin
liittolaissuhteessa, ryhtymään vastahankkeisiin. V.
1227 kerrotaan Novgorodista lähetetyn pappeja
Karjalaan ja suurimman osan kansaa kastetun;
1256 Aleksanteri Nevskij teki nämeeseen
sotaretken kostaaksensa Suomesta Inkerinmaahan
tehdyn retken: 1278 ..rangaistiin karjalaisia" ja
hävitettiin heidän maatansa, arvattavasti siitä
syystä että ruots. vaikutus oli ruvennut siellä tun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
