Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
589
Suomi
(Hisloria)
f>90
määräyksen mukaan Turkuun vahvistamaan
Kristiern I:n kuuinkaauvaalia. Unionipuolueen
kannattajana maassamme esiintyi piispa K o r t
B i t z, joka Kaarlen saapuessa kruunun
menettä-ntenii toistamiseen maahamme (1465) asetteli
hänelle esteitä. Sten Sturen tultua hallitukseen
puhkesi 1473 suuri venäläissota, joka
muutamin väliajoin kesti aina v:een 1497. Vaara
oli nyt entisiänsä paljoa uhkaavampi, koska
Suomella ei enää ollut tekemistä ainoastaan
Novgorodin. vaan koko yhdistyneen Venäjän voiman
kanssa. Vv. 1475-77 rakennutti Viipurin
linnan-isäntä Eerik Akseliupoika Tott Savoon
Olavinlinnan rajaseudun turvaksi. Peräpohjaau
tekivät venäläiset 1489 hirvittävän hävitysretken.
V. 1495 tapahtui sitten venäläisten päähyökkäys
Viipuria vastaan ruhtinas Stsenan johdolla, multa
sen torjui onnellisesti Knut Posse kuuluisalla
«Viipurin pamauksella" (30 p. marrask.). Samaan
aikaan Olavinlinnan vouti Pietari Kylliäinen
hajoitti Savoon samonneen ven. partiojoukon. Mutta
uudella vuodella tekivät venäläiset uuden
retken syvälle Suomeen, joten „Karjala, Savo ja
Hämettä puoli" ryöstettiin paljaaksi. Suomeen
saapunut valtionhoitaja uskoi nyt päällikkyyden
Svante Sturelle, joka seur. v. teki retken ja
valloitti Inkerinmaalle rakennetun Ivangorodin,
mutta mitään pysyvää tulosta ei siitä ollut. Sten
Sturen kykenemättömyys puolustaa Suomea ei
ollut vaikuttamatta siihen, että hänen 1497
täytyi luovuttaa hallitus Hannu kuninkaalle, joka
oli yllyttänyt venäläisiä Suomea vastaan, mutta
jonka arvoa taas tämän seikan paljastuminen
arveluttavasti haittasi. Vihdoin 1497
aikaansaatiin Novgorodissa rauha ja rajojen tuli jäädä enti
selleen; tä’.ä rauhaa sitten vahvistettiin uusilla
rauhansopimuksilla 1504 ja 1510.
Mutta jos Venäjän puolella olikin saatu
jossain määrin rauhallisemmat olot, niin Svante
Sturen aikana (1504-12) syttynyt Juutin sota
tuotti sen sijaan Suomellekin raskaat koetukset.
Tanskan laivasto hävitti Suomen rannikoita:
1507 poltettiin Kastelholman linna, seur. v.
ryöstettiin Uudenmaan rantaseutuja ja vihdoin elok.
3 p. 1509 tansk. päällikkö Otto Rud saapui
Turkuun, jossa surkea ryöstö ja murha
toimeenpantiin. Svante Sturen vaaliin oli hankittu Turkuun
kokoonkutsuttujen Suomen maasäätyjen
vahvistus ; Sten Sture nuorempi saapui kohta
valtionhoitajaksi tultuaan itse Suomeen turvataksensa
valtaansa täällä (syks. 1512). Hänen kuolemansa
sai taas sekasorron ylimmilleen. Piispa Arvi
Kurki, joka horjumatta oli asettunut Ruotsin
kansallisen puolueen riveihin, ja muut Suomen
herrat oli tosin nimenomaan suljettu Tukholman
antaumuksessa 1520 luvattuun yleiseen
anteeksi-autoon, mutta siitä huolimatta kohtasi heitäkin
Kristiernin ankara kosto, ja muutamat heistä
samoin kuin maahamme Kristiernin toimissa
lähetetty Hemming Gad mestattiin. Arvi piispa
hukkui (toukok. 1522) yrittäessään paeta tanskalaisia
Ruotsin puolelle. Mutta tähän aikaan oli jo uusi
päivä koittamassa nuoren Kustaa Eerikinpoika
Vaasan alkuunpaneman vapaussodan johdosta.
Katolisuuden aikakaudella olivat vähitellen
ruotsalainen hallintolaitos ja katolinen
kirkkojärjestys vakaantuneet Suomessa. Hallintoon
kuului varhaisemmalla ajalla pääasiassa vain linnojen
ja niiden varusväen ylläpitäminen sekä kruunun-
tulojen kokoaminen lääneistä ja se oli miltei
kokonaan luonnontaloutta. Voudit seuralaisineen
kulkivat kinkereillä ympäri maata niitä luon
nossa kantamassa ja kokoamassa
kuninkaankartanoihin. Eerik Pommerilainen yritti muuttaa
veroja rahassa suoritettaviksi, mutta yrity» ei
onnistunut. Virkamiehinä olivat linnanisännät,
voudit ja nimismiehet. Veroja suoritettiin v e r
o-kunnalta (hoi), savulta (1. „kiukaalta".
rök) ja koukulta (krok) siten, että koko
verokunta yhteisesti oli vastuunalainen
veromäärän suorittamisesta. Vielä uuden ajan alussa suo
ritettiin täten Pohjanmaalla koko pitäjän vero
yhteisesti määrättynä summana. Oikeuslaitos
järjestettiin 1300-luvun lopussa Ruotsin mallin
mukaan asettamalla kihlakunta-tuomareita.
Sittenkuin Maunu Ladonlukko 1279 oli suonut
verovapauden ratsain sotapalvelusta tekeville, syntyi
Suomessakin kotimainen v a p a a m i e s-s ä ä t y,
ja vaikka päälinnojen hallitus tavallisesti olikin
ruots. suurmiesten käsissä, olivat kuitenkin
heidän apulaisensa, oikeusvirkamiehet ja voudit
yleensä oman maan miehiä. -— K a u p u n g e i t a
(ks. Suomen kaupungit) oli keskiajalla
Suomessa kuusi: Turku, Ulvila, Viipuri,
Porvoo, Rauma ja Naantali, joiden
lisäksi tuli Venäjän Karjalassa Käkisalmi.
Huomattavimmat niistä olivat Turku ja Viipuri,
ja kauppa oli suurimmaksi osaksi saks.
hansakauppiaiden käsissä. Näiden varsinaisten
kaupunkien ohella oli, nimenomaan Pohjanmaalla,
n. s. ,,satamia" eli markkinapaikkoja, joissa
kauppiaat määrättyinä vuodenaikoina kävivät
kauppaa ympärillä asuvien maalaisten kanssa.
Tärkein niistä oli Torni o, joka kuitenkin
siihen aikaan luettiin Ruotsiin kuuluvaksi.
Erityisesti on vielä mainittava pirkkalaisten (ks. t.)
kaupankäynti Pohjan perillä. -— Rahapaja oli
1400-luvulla Turussa.
Suomen keskiaikaisten olojen kehitykseen
nähden on katolisella kirkolla sangen huomattava
asema. V:sta 1300 keskiajan loppuun on Turun
piispanistuimella vain kotoisia miehiä ja useat
niistä, kuten Maunu Tavast, Kort B i t z,
Maunu Särkilahti ja Arvi Kurki,
ovat tärkeällä tavalla vaikuttaneet
valtiolliseenkin elämään. Kirkko etupäässä piti huolta siitä,
että opille ja taiteelle keskiajalla meidän maassa
jotain arvoa annettiin. Sen ylempiin virkoihin
pääsyä varten vaadittiin ulkomaiden opinahjoissa
suoritettu opinkäynti; ne yliopistot, joissa Suomen
nuorukaiset kävivät, olivat etenkin Pariisi, Praagi.
Leipzig ja Rostock. Suomen omista kouluista oli
tärkein Turun katedraalikoulu.
Kirkkorakennukset, niiden seinämaalaukset (vrt.
Kalkkimaa-1 a u s), pyhäinkuvat ynnä muut esineet ovat taas
huomattavimmat maassamme säilyneet keskiaikai
sen taiteen tuotteet. — Luostareita oli Suomessa
kuusi, nimittäin dominikaaniluostarit Turussa ja
Viipurissa, fransiskaaniluostarit Viipurissa,
Raumalla ja Kökarissa ja birgittalaisluostari
Naantalissa (Maunu Tavastin toimesta perustettu 1440),
joista viimeksimainittu oli suurin ja varakkain.
Kirkolliseen elämään liittyivät myös sairashuoneet,
n. s. pyhänhengenhuoneet, Turussa ja Viipurissa.
Keskiajalle ominaisia laitoksia olivat killat 1.
veljeydet (ks. Kilta). Vaikka Suomen ponte
vimmat katoliset piispat, kuten Hemming ja
Maunu Tavast, paljon toimivat kirkon järjestyk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
