Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
596
oita. — Suomen taloudellista vaurastumista
ehkäisi myöskin ahdasmielinen, etupäässä
pääkaupungin Tukholman etua silmälläpitävä
merkantii-linen kauppajärjestelmä monopoleilleen ja
komp-panioineen; erittäinkin tuotti 1048 perustettu
tervakomppania Suomelle, sekä porvareille että
maalaisille, vahinkoa.
Uskonpuhdistuksen toimeenpano oli ensi aluksi
haitaksi sivistyslaitoksille ja muille kirkon
yhteydessä olleille pyrinnöille. Mutta Suomessakin
se sitten tuli kansankielisen kirjallisuuden ja
ensimäisen kansanopetuksen alkajaksi.
Agricola, J u u s t e n, E r i c u s E r i c i olivat kaikki
eteviä kirkon esimiehiä, jotka väsymättä toimi
vat tosirelormatorisessa hengessä kansan
valistamiseksi. Mutta kuitenkin valitettiin
Ruotsissa, että muka Suomessa ei oltu tarpeellisella
jäykkyydellä sodittu „paavin hapatusta", s. o.
katolisuuden ulkonaisia menoja vastaan. Tämä
oli syy jäntevän Iisak Rothoviuksen
(piispana 1627-52) nimittämiseen Turun
piispanistuimelle Erieus Ericin jälkeen, vastoin
suomalaisten toivomusta, jotka olisivat toivoneet oman
maan miestä. Rothovius ryhtyikin kovin kourin
poistamaan vielä mahdollisesti jälellä olevia
katolisuuden jätteitä ynnä taikauskoa ja valvomaan
kirkossa vallitsevaa ulkonaista järjestystä. Hän
on täten ansainnut itsellensä kiitettävän nimen
Suomen aikakirjoissa, samoinkuin
toimenpiteistänsä koulu- ja yliopisto-opetuksen hyväksi, jossa
suhteessa hän toimi Pietari Brahen rinnalla.
Uskonpuhdistuksen ajalla olivat Wittenberg,
sitten myöskin Upsala, olleet ne ulkomaiset
yliopistot, joista suomalaiset etsivät itsellensä
korkeampaa oppia. Turun akatemian perustamisella
oli nyt kotimaassa valmistettu tilaisuus tutustua
niihin tietoihin, joita kirkon ja valtion
palvelijoilta vaadittiin, ja sen vaikutus olikin
maassamme käänteentekevä. Vasta tämän jälkeen
voidaan sanoa opin ja tieteiden harjoituksen
saaneen alkunsa (Sigfrid Aronus Forsius on miltei
ainoa edelliseltä ajalta mainittava). Turun
akatemialla olikin onni opettajiensa joukkoon alusta
asti saada useita eteviä miehiä (Terserus,
Pet-rteus, Wexionius, Stjernhök), joten se kohta
saavutti hyvän maineen valtakunnan yliopistojen
joukossa. Sitävastoin Ruotsin mahtavuuden aika
vaikutti haitallisesti Suonien kansallisiin
oloihin; sivistyneet säädyt yhä enemmän
ruotsa-laistuivat, ja suomen kieltä käytettiin enää vain
kansan- ja kirkkokielenä. — Yhdessä yliopiston
kanssa saapui Suomeen myös kirjapaino.
Kun yliopisto tuli Turkuun, päätettiin Viipuriin
Itä-Suomea varten perustaa kymnaasi 1. lukio.
Kuningatar Kristiina oli persoonallisesti
sivistyksen ystävä, ja tuloksena tästä voidaan pitää
sitä uutta, monessa suhteessa edistystä
merkitsevää koulujärjestystä, joka 1649
julkaistiin. 1600-luvun alkupuolella perustettiin myös
ensin maaseuduille lastenkouluja 1. pedagogioita,
joita voidaan pitää maamme ensimäisinä
kansakouluina. K. G.
Pialzilaisen suvun h a 11 i t u s a i k a
1 6 5 4-1 7 2 0.
Kaarle X Kustaan sotaisen hallituksen
aikana (1654-60) Suomikin joutui sodan
jalkoihin, kun Venäjän tsaari Aleksej rikkoi rauhan,
aikoen ottaa takaisin Stolbovan rauhassa
menetetyn Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin. Suo-
’ (»4
men- ja inkerin-puoleiset linnat ja muut
varustukset olivat huonossa kunnossa ja melkein koko
Suomen sotavoima oli maan ulkopuolella.
Venäläisten kesäk. alussa 1656 hyökätessä Itä-Suomeen
Käkisalmen läänin kreikkalaiskatolilaiset
asukkaatkin liittyivät heihin. Ne pienet sotavoimat,
joita tällä puolen oli, kokosi Inkerinmaan ja
Käkisalmen kenraalikuvernööri, Kustaa
Evertin-poika llorn Käkisalmeen ja Pähkinälinnaan, jotka
puolustautuivatkin urhoollisesti, edellinen
kapteeni Olavi Pentinpojan johdolla. Mutta Suomen
talonpojat, porvarit, vieläpä Viipurin
koulupojatkin ryhtyivät aseisiin virkamiesten johtamina,
ja siten saatiin vaara torjutuksi; Karjala ja osa
Savoa kuitenkin hävitettiin, ja Kajaanin
linnankin venäläiset yrittivät valloittaa.
Maakuntapäivillä, joita pidettiin näinä sotavuosina Suomen
eri lääneissä, säätyjen edustajat suostuivat
raskaisiin sotaväenottoihin sekä edelleen
suorittamaan v:n 1655 valtiopäivillä myönnettyä
sotaveroa. Sota, joka kummallakin taholla oli
etupäässä julmaa hävitystä, loppui 1658 Vallisaaren
välirauhaan; lopullinen rauha tehtiin 1661 Kar
disissa, jossa rajat pysytettiin entisellään;
Käkisalmen lääni tuli tämän sodan kautta entistä
lähemmin liitetyksi muuhun Suomeen, sillä sodan
aikana oli suurin osa sen kreikkalaiskatolisesta
väestöstä saanut surmansa tai muuttanut
Venäjälle, ja luterilaisia asukkaita siirtyi sijaan;
hallinnollisessa suhteessa se kuitenkin muodosti
Inkerinmaan kanssa edelleenkin
kenraalikuver-uöörikunnan eikä sen asukkailla ollut oikeutta
lähettää edusmiehiä valtiopäiville.
Kaarle XI:n (1660-97) holhoojahallitus oli
heikko, mikä näyttäytyi varsinkin siinä kohden,
että valtiopäivillä 1655 päätetty reduktsioni tau
kosi ja aatelisvalta senvuoksi jäi kansaa
rasittamaan; sotajoukko, josta kuitenkin koetettiin pitää
huolta, joutui rappiotilaan, sillä rykmenttejä ei
saatu lähimainkaan täysilukuisiksi. Suomeen
lähetettiin kuitenkin maanmittareita, joiden ensi
toimia oli mitata maantiet; uusiakin teitä
rakennettiin eteläosiin maata; Savossa toimitettiin
maanjako ja sen mukana vakinainen verotus
entisen vuotuisen arvion sijaan.
Kenraalikuvernööriksi Suomeen asetettiin Herman Fleming
(1664-69). Kun Kaarle XI itse ryhtyi
hallitsemaan ja sai täysivaltaisuuden, pantiin
Suomessakin toimeen iso reduktsioni (ks. t.), joten yksin
täällä — Käkisalmen lääniä lukuunottamatta —
peruutetuista lahjoitusmaista valtion tulot
lisääntyivät n. 200,000 hopeatalarilla. Sotalaitos
järjestettiin jo aikaisemmin alkuunpannun ruotujaou
pohjalla (ks. Ruotu jakolaitos), paitsi
Pohjanmaalla, jossa se vasta 1733 pantiin toimeen.
Järjestystä ylläpidettiin kaikkialla ja
virkamiesten toimia valvottiin ankarasti. Viljelystä
edistettiin autiotiloja asuttamalla, ja
uutisasuk-kaita muutti pohjoisessa oleviin erämaihin,
Kuusamoon, Kittilään ja muuannekin Lappiin,
jota-paitsi uusia seurakuntia syntyi muiden
maakuntien syrjäisempiin osiin. Kansan henkisen elämän
kohottamiseksi työskentelivät senaikuiset piispat,
etenkin Johan Gezelius vanhempi (ks. t.),
toimittamalla uskonnollista kirjallisuutta ja vaatimalla
papistoa pitämään huolta lukutaidon
opettamisesta; kirkko, jossa jäykkä oikeaoppisuus 1.
ortodoksia silloin oli vallalla, ylläpiti ankaraa kuria.
Tälle monifmoliselle rauhalliselle kehitykselle
Suomi (Historia)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
