Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syrjäänit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
7’Jl
Syrjäänit
788
Permin kuvernementin Tserdynin piirikunnan Kosinskoen
voolostin syrjäänejä.
siellä, missä he joutuvat taloudellisissa (esim.
kauppa-) asioissa tekemisiin muiden
kansallisuuksien (esim. ahdistamiensa samojedien) kanssa.
Tästä syystä syrjäänimaiden sivistyneet
venäläiset, kuvaillessaan s:n luonnetta, sanovat heitä
„Pohjan juutalaisiksi". Jo lapsuudessaan s.
osoittautuvat, erittäin tiedonhaluisiksi, ja
kansa-kouluopettajat kehuvat heitä yleensä
byväoppi-siksi. Kirkollisiin oppeihin ja tapoihin s. yleensä
suhtautuvat suurella hartaudella, mikä ei
suinkaan estä heitä olemasta sangen taikauskoisia.
Vieraanvaraisuus on yleinen. Varakkaat s.
osoittavat monesti huomattavaa komeilunlialua fniink.
esim. alisella Izmalla). Syrjääniläisen luonteen
nurjimpia puolia ovat silmiinpistävä kateellisuus,
ylenmääräinen riidan- ja käräjöimisenGalu sekä
monesti hillitön kostonhimo.
Mistään korkeammista rahvaankeskisisfä
henkisistä riennoista ei voi puhua.
Kaupunkipai-koissa ja taajaväkisissä yhdyskunnissa
valistuneempien s:n ja venäläisten henkiset
harrastukset käyvät käsikkäin, sillä erotuksella kuitenkin,
että, mikäli esim. on kysymyksessä
kansanvalistus, edellisten suhtautuminen syrjääniläiseen
rahvaaseen tunnesävyltään luonnollisista syistä on
toisenlainen kuin venäläisten. S:n keskuudessa
ilmenneistä kirjallisista harrastuksista varsinkin
1870- ja 1880-luvuilla ks. Syrjäänin kieli
ja kirjallisuus. 2. (Kirjallisuus).
S:n taloudellisia oloja ei voi sanoa
huonoiksi, joskaan ei erikoisen hyviksikään.
Heikoimmalla kannalla ne ehkä ovat Permin ja
Vjatkan kuvernementeissa, joissa maatalouden
ohella harjoitetut sivuelinkeinot ovat vähemmän
tuottavia kuin pohjoisempana. Parhaimmassa
taloudellisessa asemassa lienevät izmalaiset
Arkangelin kuvernementissa, varsinkin Izman ja
Mohtsan suurien yhteiskuntien s., joiden käsissä
maakunnan pääomat ja kauppa pääasiallisesti
ovat.
S:n tärkeimmät elinkeinot ovat
maanviljelys (ynnä siihen liittyvä karjanhoito),
metsästys ja kalastus sekä poronhoito. V:n 1897
virallisen tilaston mukaan s:stä 90% kuului
maanviljelijäin ammattiluokkaan, s. o. harjoitti
maanviljelystä pääelinkeinonaan. Etelässä,
Permin ja Vjatkan kuvernementeissa, s.
maanviljelyksen rinnalla vain vähäisessä määrässä
harjoittavat muita elinkeinoja (jonkun verran
metsästystä ja kalastusta Tserdynin
piirikunnassa). Kuta pohjoisemmaksi tullaan, sitä vähäi
semmäksi käy maanviljelyksen merkitys, ja
Arkangelin kuvernementissa sitä vain nimeksi
harjoitetaan (Petsoran piirikunnan
eteläisimmissä osissa). Ennen vanhaan kaskiviljelys oli
aivan yleinen; nykyjään pellonviljelys on
samantapaista kuin ympäristön venäläisten:
kolmijakoista vuoroviljelvstä. Tärkein siemenvilja on
ohra; sitäpaitsi viljellään ruista, etelämpänä
myös kauraa ja vehnää. Pellavaa ja hamppua
kasvatetaan jotenkin yleisesti. Vihanneksista ovat
tärkeimmät nauris, kaali, lanttu, peruna;
vähemmässä määrässä viljellään sipulia ja hernettä.
Etelämpänä kasvatetaan humalaa.
Maanviljelykseen liittyvä karjanhoito on Permin
kuvernementissa vähäpätöinen laitumien niukkuuden
vuoksi. Vologdan kuvernementissa pidetään
päinvastoin verrattain paljo hevosia, lehmiä,
lampaita laitumien runsauden vuoksi. Muuta
kotikarjaa ovat siat ja kanat. -—
Metsästyksellä on suurin merkitys ylisellä Vytsegdalla.
Petsoralla, ylisellä Izmalla sekä Mezenj- ja
Vaska-joilla, joskaan sitä näilläkään seuduilla ei
voi sanoa pääelinkeinoksi muuten kuin
yksityisiin poikkeustapauksiin nähden. Metsästyskausia
on kaksi: syyskuun lopusta joulukuun alkuun ja
tammikuusta huhtikuun alkuun. Metsästyksen
esineinä ovat orava, kärppä, jänis, saukko, näätä,
soopeli (hyvin harvinainen), peura, kettu, ilves,
ahma, susi ja karhu; linnuista pyy, metsäkana,
teiri, metso ja vesilinnut. Tärkeimmät s:n met
sästystaloudessa ovat näistä orava ja pyy, joita
saadaan suurissa määrin. Metsästyskuntaan
kuuluu 2-5 miestä, joskus useampikin. Pyyntimaat
voivat olla 10-20, jopa (Petsoralla) 40-50 :kin
peninkulman päässä kotikylästä. Metsästysvarus
tuksiin kuuluvat m. m. laukkuvaippa (laz),
leveät, lyhyet, poron koipinahalla pohjitetut
sukset sompasauvoineen, narttareki (ks. N a r 11 a)
muonavarojen, pyydyksien ja saaliin kuljetusta
varten ja (tavallisesti pienikaliberinen,
paikkakunnalla tehty) piilukkoinen rihlapyssy tarpei
neen sekä kompassi. Koirat ovat teräväkuonoi
sia, tuuheahäntäisiä pystykorvia. Metsästys
alueella on joen tai puron rannalle rakennettu
metsäpirtti 1. -sauna, jossa yönseutu vietetään ja
tarpeen vaatiessa kvlvetäänkin. Tällaisia sati
noja on metsäjokien varsilla aina n. 10-15 km : n
päässä toisistaan. Niitä rakennetaan myös
kalastusasemille, tukinuittoväylien varsille,
met-sänhakkuupaikoille ja ulkouiityitle.
Metsästäjä-saunan läheisyydessä on myös pieni, patsaan
päähän kyhätty aittanen eväiden ja saaliin
säilyttämistä varten (metsän pedoilta, vars.
ahmalta). Kun Saalis saunan seuduilta vähenee,
niin siirrytään toiselle alueelle.
Metsästyskauden loputtua saalis jaetaan tasan
metsästyskun-nan jäsenten kesken, jotka sitten myyvät
tavaransa kierteleville ostajille. Tärkein pyynti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
