Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sytyttäjä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
803
Sytytyskuula-Syvänmeren eläimet
804
Kuva 5. Kuva 6.
Kruppin mekaaninen sytyttäjä.
Koska, hitaastipalavalla ruutireukaalla
varustetulla aika-s:llä on muutamia epäkohtia, nim.
ruutirengas voi helposti pilaantua ja sen
palamis-aika on riippuvainen ilman paineesta ja
kosteudesta, yritettiin kauan rakentaa mekaanista
sytyttäjää, mutta ilman menestystä. Vasta 1904
onnistui Kruppin konstrueerata kelvollinen
mekaaninen s. (kuvat 5 ja 6). Se on
monimutkainen kellolaitos, joka määrätyn ajan kuluttua
laukaisee nalliin 31 lyövän hanan. S:n
toiminta-hetki säädetään samalla tavalla kuin
vanhempienkin aika-s:ien. V. V. E-o.
Sytytyskuula, tykistä ammuttava
heittokap-pale, aiottu sytyttämään puurakennuksia,
aluksia y. m. palavia esineitä ja sotatarpeita. Ennen
ruudin keksimistä tähän tarkoitukseen käytettiin
sytytysnuolia t. sytytysputkia, jotka
lingot.tiin heittokoneista. Sytykkeenä käytettiin
vuoriöljyn, salpietarin ja rikin seosta.
Sittemmin käytettiin rautarenkaiden suojaamia, pikeen
kastettuja pusseja, jotka oli täytetty salpietarin,
rikin, ruudin ja kolofoniumiu seoksella. Ne
syttyivät tykin piipussa laukauksen vaikutuksesta
ja lensivät palavina päämaalia kohti. Kun
näiden sattumisvarmuus ei ollut suuri, siirryttiin
s ytytyskranaat teihin 1.
sytytys-pommeihin. Nämä olivat onttoja, pyöreitä
kuulia; sytytyspanos saatiin syttymään onttoon
sisukseen johtavan reiän kautta. Sytvtyskranaa
tit ammuttiin lyhyistä tykeistä (mörssäreistä ja
liaupitseista). Jälkeen v:n 1472 käytettiin myös
hehkuvia kuulia. Kihlattujen tykkien tultua
käytäntöön kävi mahdottomaksi sytyttää s:t itse
piipussa. Tavalliset ontot kranaatit täytettiin
sytv-tysaineella ja aivan pienellä räjähdyspanoksella,
joka räjähtäessään synnytti kranaattiin vain
halkeamia, joista sytytysaineen liekit voivat
päästä esille sytyttämään ympärillä olevia
tulen-vaarallisia aineita. Sellainen kranaatti voi palaa
5 minuuttia, mutta sen vaikutus on erittäin
epävarma. il. v. II.
Sytytysneulakivääri, Dreysen rakentama
takaaladattava kivääri, jossa pyssyn hana iskee
nallin yhteydessä olevaan sytytysneulaan. vrt.
A m p u m a-a s e e t. Mi v. H.
Sytytysnuoli ks. Sytytyskuula.
Sytytyspilli, ohut, ruudilla täytetty
metalliputki, joka pistetään tykin sytytysreiästä
lataus-jjanokseen ja saa aikaan tämän, syttymisen.
Aiemmin s:ssä oleva ruuti sytytettiin luutulla,
myöhemmin sovitettiin pillin ruutipanokseen
nyörillä varustettu riipijä, joka nopeasti ulos
vetäessä kitkallaan sai aikaan syttymisen
(kitkasytyttäjä). Nykyään sytytyspilli on
varustettu nallilla ja muistuttaa pyssyn patruunaa
Viime aikoina myöskin s:n ruutipanos sytytetään
joko sähkökipinällä tai saattamalla platinalanka
sähkövirran vaikutuksesta hehkumaan.
M. v. H.
Syvyysmittari ks. Luotaaminen ja
Batometri.
Syvyystulkki, syvyysmitta, ks. Mitta u s
työkalut.
Syvyysvirtamittari ks. Il e o b a t o m e t r i.
Syvälahti (ruots. Sjölaks), maatila Kemiön
pitäjässä n. ü km (linnuntietä) kaakkoon
kirkolta, amiraali Chr. L. Jägerskiöldin
määräyksen mukaan v:lta 1791 Jägerskiöld-suvun
sääntö-perintötila; käsittää 2 allodisäteriä, yhden
piiri-talon ja 11 muuta tilaa (jotka vain osittain
kuuluvat sääntöperintöön), yhteensä 91/0
manttaalia, n. 1,500 ha. Laivaliike Turusta, Hangosta
ja Helsingistä. — S. on 1400-luvun loppupuolelta
alkaen ollut Rääf-, Stålhandske-, Ekelöf-, Bäck
i Finland- ja Bosin-suvuilla, kunnes 1700-luvun
alussa (n. 1715) joutui Jägerskiöld-suvulle
(ensiksi hovioikeudenneuvos Clas Jägerskiöldille,
jonka puoliso oli Margareta Bosin). Nyk.
omistaja (1916) hovioikeudenneuvos K. Jägerskiöld. —
Vanha päärakennus (puusta), uusittu 1811.
Vanhaa huonekalustoa, muotokuvakokoelma. A. Es.
Syvänmeren eläimet. Etenkin viime vuosis.
loppupuoliskolla suoritetut tutkimukset ovat
osoittaneet, että valtamerien syvyyksissä asustaa
runsas eläimistö, joka merkillisellä tavalla on
voinut mukautua niihin erikoisiin, vaikeisiin
elinehtoihin, minkä alaisena elämän suurissa
syvyyksissä täytyy olla. S. e:n asuinalueeksi luetaan
yleensä ne syvyydet, joihin tavallisissa oloissa
ei enää pieninkään kajastus auringon valoa
ulotu ja joissa siis eläviä kasvillisia eliöitä,
bakteereja y. m. s. lukuunottamatta, ei enää tavata
(vrt. S y v ä n m e r e n t u t k i m u s). Eri
merissä täten yläraja on eri syvällä, ei kuitenkaan
kirkasvetisimmissäkään troopillisissa merissä
yleensä n. 400 m:iä syvemmällä. Tästä alaspäin
eläinelämää on tavattu kaikissa syvyyksissä,
mitä tähän asti on tarkemmin tutkittu.
Joukossa on osaksi pohjamuotoja, osaksi eri
vesikerroksissa vapaasti eläviä, pelagisia lajeja.
Lukumäärä tietenkin vähenee suuriin syvyyksiin
jouduttaessa, kuitenkin on esim. varsinaisia
pchjaeläimiä vielä 4,000-5,000 m:n syvyydessä
tavattu monta sataa lajia. S. e:ssä on edustajia
kaikista selkärangattomien pääryhmistä:
alkueläimiä (runsaasti foraminifeerejä ja
säde-eläimiä), sieni- ja polttiaiseläimiä (hyvin runsaasti),
piikkinahkaisia (kaikki alaryhmät edustettuina,
runsaimmin merililjoja, meri- ja käärmetähtiä),
matoja (pohjalla putkimatoja, pelagisina
nemer-tiinejä y. m.), lonkerojalkaisia ja
sammaJ-eläimiä, nilviäisiä (lukuisat, luonteenomaiset
mustekalat huomattavimmat), niveljalkaisia
(suuret määrät sekä pelagisia että pohjaäyriäisiä,
etenkin korkeammista ryhmistä) ja myös
vaippaeläimiä. Selkärankaisista tietenkin kalat ovat
ainoat; niitä tunnetaan yli tuhat lajia, suurin
osa pelagisia, ulkomuodoltaan ja
ominaisuuksiltaan mitä moninaisimpia. — Eräiden
aikaiseni-pain löytöjen perustalla oletettiin ennen, että
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
