Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sädekivi ... - Sähkö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
839
Säestäjä—Sähkö
840
koista taiteellista ymmärtämystä, ja
sulautumista solistin esitystapaan. Siinä kysytään Iiii
liytymistä, jottei s. käy tunkeilevaksi, mutta
samalla taas hienoa älyä, jotta oikealla ajalla
saadaan esille s:een sisältyvät sivuaiheet. /.A’.
Säestäjä, mus., säestyksen (ks. t.) suorittaja.
Säfträsk fscvtresk/. 1. Liljentaalin kappelin
entinen nimi. — 2. Maatila = Liljentaalin
kartano (ks. t.).
Säfvar /-cv-/, pitäjä Vesterbotten in läänissä
Ruotsissa Uumajan koillispuolella; täällä
tapahtui 19 p. elok. 1809 taistelu, jossa Kamenskijn
johtamat venäläiset pakottivat G. Wachtmeister in
komennossa olevat ruots. joukot peräytymään
Rataniin, missä ne astuivat laivoihin.
Sähkö, kappaleissa havaittava, erinäisissä
olosuhteissa ilmaantuva energiamuoto, joka
ilmaisee olemassaolonsa moninaisilla niin hyvin
fysikaalisilla (ääni , lämpö-, valo- ja mekaanisilla)
kuin kemiallisilla vaikutuksillaan. S. voi olla
kappaleessa joko lepotilassa, esiintyä n. s. s t a a
t-t isena s:nä, tai siirtyä virran tapaisesti
pitkin sen pituutta osasta toiseen, jolloin sitä
sanotaan dyuamiseksi s:ksi (vrt. G a 1 v
a-nismi). Edellisessä tapauksessa sanotaan s:öä
myös friktsioni- 1. k i t k a-s :ksi, koska
kappaleen hankaaminen on alkeellisin tapa
synnyttää siinä s:öä. Hankaamalla sähköiseksi
saatettu kappale vetää puoleensa pieniä, kevyitä
esineitä, kuten paperipalasia, langankuituja,
tuhkaa j. n. e., joita kappale työntää luotaan kohta,
kun ne ovat koskeneet siihen. S. esiintyy siis
sekä v e t o-(a 11 r a k t s i o n i-) että
poisto-(repulsion i-)vo i mau aiheuttajana.
Ilmiötä voidaan tarkemmin tutkia silkkilankaan
ripustetun heisipuun ytimestä tehdyn pienen
pallon avulla, s. o. kojeella, jota sanotaan s ä h k
ö-heilu riksi. Kun hangataan kiiltävää
lasi-tankoa villakankaalla ja lähennellään sen
hierottua päätä heiluriin, niin tanko vetää pallon
puoleensa, mutta sysää sen kohta kosketuksen
jälkeen pois. Kun sitten koetetaan lähentää
tankoa palloon, niin tämä pakenee, jotavastoin
villakankaaseen hangattu lakkatanko vetää sitä
puoleensa. Tangot eivät siis voi olla samalla
tavalla sähköisiä. Että heilurin pallo on tullut
sähköiseksi 1. s:llä varatuksi, huomaa, jos
käytetään toista samanlaista heiluria ja senkin
palloa kosketetaan joko lasi- tai lakkatankoon.
Silloin näet huomaa, kun heilurin pallot viedään
lähekkäin, että ne vetävät toisiaan puoleensa,
jos toinen on ollut lasi- ja toinen lakkatangou
kosketuksessa, mutta hylkivät toisiaan, jos sama
tanko on niihin koskenut. Kokeet osoittavat siis
ensinnäkin, että on olemassa kaksi erilaista
s.-tilannetta, jotka voivat jatkua toisiin
kappaleisiin kosketuksen kautta. Koska toiseksi
erilaisten s.-tilanteiden syynä on oletettu olevan kaksi
erilaista s:öä, niin voidaan siis sanoa, että
samanlaatuiset s:t hylkivät
toisiaan, mutta erilaiset vetävät
toisiaan puoleensa. S :öä, joka syntyy
villakankaaseen hierotussa lasitangossa, sanotaan
positiiviseksi (-{- merkkiseksi) ja samalla
tavalla hangatussa lakkatangossa herännyttä s:öä
negatiiviseksi (— merkkiseksi). Samalla
tavalla kuin lasi ja lakka saadaan monet
muutkin aineet hankaamalla sähköisiksi. Ensimäinen
aine, jossa tämä ominaisuus on havaittu, on
meripihka, kreik. elektron. Sentähden on s:lie
monessa kielessä annettu tästä sanasta johdettu
nimi (ruots. clektricitet, saks. Elelctrizität, ransk.
électricité, engl. electricity). Muut sellaiset
aineet ovat hartsi, posliini, rikki, e b
o-niitti ja p a r a f f i i n i. llieroimena
saattaa käyttää paitsi villakangasta silkkiä, ketun
tai kissan nahkaa. Hangattu kappale voi saada
erilaista s:öä sen mukaan, millä aineella sitä
hangataan. Vastakkain hangatut aineet tulevat mo
lemmat sähköisiksi, mutta niiden s.-lajit ovat
vastakkaisia. On aineita, jotka eivät näytä
tulevan. sähköisiksi hankaamisesta. Esim. kädessä
pidettyä metallitankoa ei voida hankaamalla
sähköittää. Mutta jos se varustetaan
lasivar-rella ja tästä hangattaessa pidellään kiinni, niin
huomaa tankoon syntyneen s:öä. Ilmiö
selitetään siten, että metalli kyllä tulee edellisessäkin
tapauksessa hankauksesta sähköiseksi, mutta s.
ei pysy siinä, vaan johtuu 1. virtaa käden
ja ruumiin läpi maahan. Sellaisia aineita kuin
metalli, jotka laskevat s:n vapaasti virtaamaan,
sanotaan johtajiksi 1. kond u ktoreiksi.
Lasin tapaiset äsken luetellut aineet sen sijaan
eristävät 1. isoleeraavat s:öä, s. o.
estävät sitä leviämästä kappaleen hangatuista
kohdista muuanne. Niitä aineita sanotaan tästä
syystä eristä jiksi 1. isolaattoreiksi,
usein myös dielektrisiksi (ks. t.). Johta
jia ovat paitsi metalleja hiili, liina,
suolaliuokset, hapot, vesi, maa, kasvit ja
eläinten ruumiit. Erist.äjiä ovat paitsi
ylempänä lueteltuja aineita myös muutamat ö
1-jyt ja kuiva ilma. Jos johtaja varustetaan
eristäjästä tehdyllä jalustalla, niin sanotaan sen
olevan eristetyn, koska sen s., ollen muilta
puolilta ilman ympäröimänä, ei pääse minnekään
virtaamaan. Koska s. hylkii samanlaista s:öä,
niin se leviää johtajassa niin laajalle alalle
kuin suinkin, s. o. eristetyn kappaleen
pinnalle sisuksen pysyessä sähköttömänä. — Jos
kahta samanlaista, samalla s:llä varattua
kappaletta lähennellään vuoron perään saman
s.-heilurin kyseessä olevalla s:llä varattuun palloon,
niin hylkivät ne sitä, kun välimatka on tarpeeksi
pieni. Jos välimatkat, joiden päässä hylkivä
vaikutus kummassakin tapauksessa alkaa
näyttäytyä, ovat yhtä suuret, niin sanotaan, että
kappaleet ovat yhtä voimakkaasti varatut tai että
niiden sisältämät sähkömäärät ovat
yhtäsuuret (muissa tapauksissa erisuuret). Oletettujen
s.-määrien olemassaolosta ja suuruuksista saa siis
käsityksen, sikäli kuin ne ilmaantuvat
ulkonaisina voimina. Siten sanotaan kappaleen sisäl
tävän kaksi kertaa suuremman s.-määrän kuin
toinen samanlainen kappale, jos edellinen hylkii
heilurin palloa saman matkan päästä kaksi
kertaa suuremmalla voimalla kuin jälkimäinen. Ne
s.-määrät, jotka vastakkain hierotut kappaleet
saavat, ovat myös yhtäsuuret, kuten kokeilemalla
voidaan todistaa, joskin vastakkaiset. Kaksi
sähköistä kappaletta vetää toisiaan puoleensa tai
hylkii toisiaan voimalla, joka on Coulombin 1785
keksimän lain nojalla suoraan
verrannollinen kappaleiden s.-m ääriin ja
kääntäen verrannollinen niiden
keskenäisen etäisyyden neliöön,
siis on voima k = —3-*, jos e ja Ci merkitsevät s.-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
