Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähköelementit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
847
Sähköeläimet Sähköinä uktsioni
848
Sähköeläimet ks. S ä h k ö k a 1 a t.
Sähköendoskopia (ks. Endoskopia),
ruumiin onteloiden ja käytävien tutkiminen
sähkövalon avulla. S:aa varten on olemassa erityisiä
laitteita, joihin on kiinnitetty pieniä
sähkölamppuja ja joiden avulla voidaan sähkövalossa tutkia
rakkoa (cystoskopia), virtsaputkea
(urethrosko-pia), peräsuolta (proetoskopia), ruokatorvea
(æsophagoskopia), mahalaukkua (ventroskopia)
ja henkitorven haaroja (bronchoskopia). K.T.
Sähköendosmoosi (ks. Osmoosi). Kun gal
vaaninen virta johdetaan vedellä täytetyn astian
läpi, jonka huokoinen väliseinä jakaa kahteen
osaan, siirtyy vesi virran suunnassa väliseinän
läpi. Ilmiö, jota sanotaan s:ksi 1.
elektro-osmoosiksi, on huomattavissa, jos kokeeseen
veden sijasta käytetään erinäisiä muitakin
nesteitä. — Ensimäiset havainnot s:sta teki Reuss
(1809). Sitä ovat sittemmin G. Wiedemann ja
Quincke tutkineet kokeellisesti ja Helmholtz sekä
Lamb ja v. Smoluchowski teoreettisesti.
Wiedemann, joka kokeisiinsa väliseinänä
(diafrag-mana) käytti poltetusta savesta tehtyjä levyjä,
keksi, että siirtynyt nestemäärä on
verrannollinen virran voimakkuuteen ja pienenee, jos
nesteeseen liuennettua suolamäärää lisätään, s. o.
joh-teenvastustuksen vähetessä, sekä on riippumaton
väliseinän pinta-alasta ja paksuudesta. Quincke
tutki nesteiden siirtymistä hiuspillissä ja sai
edellämainittujen kanssa yhtäpitäviä tuloksia.
V. S:n.
Sähköenergia I. s ä h k ö t a r m o ks.
Sähkö-jännitys.
Sähköheiluri ks. S ä h k ö.
Sähköhissi ks. Hissi.
Sahköhiukkanen 1. elektroni ks. Sähkö.
Sähköhälyyttäjä, hälyytvskoje, joka toimii
sähkön voimalla, ks. S ä h k ö m e r k i n a n t
o-laitteet.
Sähköinduktsioni (ks. Induktsipni)
tarkoittaa sitä Faradayn 1831 keksimää
ominaisuutta, että sähkövirtoja voidaan saada
syntymään toisten sähkövirtojen tai magneettien
avulla.
Jos metallinen johto liikkuu
magneettikentässä niin, että se leikkaa voimaviivoja, syntyy
(indusoituu 1. induseerautuu) siinä aina
sähkö-motorinen voima. Aivan sama on asianlaita, jos
johtaja on paikoillaan ja magneettikentän suunta
tai voimakkuus muuttuu. On samantekevää,
synnyttääkö mogneettikentän sähkövirta
(voita-ind uktsioni) vai permanenttinen tai
sähkömagneetti (magnetoinduktsioni). Jos
johdon päät sitäpaitsi yhdistetään keskenään
niin, että saadaan suljettu virtapiiri, syntyy
myöskin virta, n. s. i n d u k t s i o n i v i r t a,
jonka voimakkuus riippuu indusoituneista
sähkö-motorisista voimista ja virtapiirin vastuksesta
Ohmin lain mukaan. Kun toisessa osassa
virtapiiriä indusoitunut sähkömotorinen voima voi
olla toisessa osassa indusoituneen
vastaissuuntai-nen, ei induktsionivirran syntyminen riipu
ainoastaan siitä, tulevatko voimaviivat
leikatuiksi, vaan siitä, muuttuuko voimaviivojen luku
virtapiirin sisällä. Jos voimaviivojen luku pysyy
muuttumattomana, on virtapiirin eri osissa
indusoituneiden sähkömotoristen voimien
algebrallinen summa = 0, eikä induktsionivirtaa saada
syntymään. Sj’ntynyt induktsioni virta kestää
ainoastaan niin kauan kuin voimaviivojen
muutoskin.
Johtajassa indusoitunut sähkömotorinen voima
saadaan määrätyksi yhtälöstä
E = B.l. v (c g 8) tai
E = li. I. v 10 " voltteina,
jos Ii on kentän intensiteetti voimaviivoina
cm2:ä kohti, l suoraviivaisen johtajan pituus
cm:inä ja v sen nopeus cm-.inä sek:ssa, ja jos
liike on kohtisuora voimaviivoja ja johtajan
pituussuuntaa vastaan. Tästä nähdään, että
indusoitunut sähkömotorinen voima (ega) on
yhtäsuuri kuin johtajan sekunnissa leikkaamien
voimaviivojen luku. Jos on kysymys
jolitosilmu-kasta, saadaan sähkömotorinen voima yhtälöstä
E = -
^-(0 9 s)
at
tai siis sanoin lausuttuna: sähkömotorinen voima
on yhtäsuuri kuin voimaviivojen luvun muutos
aikayksikössä. Siinä tapauksessa taaskin, että
kysymyksessä oleva johto on vyyhti, jossa on
useampia johtokierroksia, on lauseke kerrottava
vielä johtokierrosten luvulla N, siis
at
Liikkeen ylläpitämiseksi tarvitaan työtä ja
sähkömotorisen voiman suunta saadaan
määrätyksi L e n z in säännön avulla: Jos johtaja liik
kuu magneettisessa kentässä, niin indusoituu
siinä sähkömotorinen voima sellaiseen suuntaan,
että vuorovaikutus sen synnyttämän virran ja
magneettikentän välillä koettaa vastustaa liikettä
s. o. sähkömotorinen voima pyrkii
synnyttämään virran, joka
vastustaa voimaviivojen luvun muutosta.
Sähkötekniikassa käytetään sähkömotorisen
voiman suunnan määräämiseen edellisestä johdettuja
muistisääntöjä. Erittäin yksinkertainen ja
erikoisissa tapauksissa paljon käytetty on esim.
seuraava: kun oikea käsi asetetaan siten,
että voimaviivat menevät sisään kämmenestä ja
peukalo osoittaa johtajan liikkeen suuntaa, niin
muut sormet osoittavat indusoituneen sähkö
motorisen voiman suuntaa. — Magneettikentän
muutos voi tapahtua monella muullakin tavalla
kuin mitä edellä on esitetty. Jos
magneettitangon pohjoisnapa esim.
työnnetään jolitokelaan, kuten
kuva 1 osoittaa, niin indusoituu
johtokierroksissa sähkömotorinen
voima nuolen osoittamaan
suuntaan. Jos tankoa siirrettäisiin
kelasta poispäin, olisi sähkömotorisen
voiman suunta päinvastainen. Sen
sijaan että tankoa siirretään,
voitaisiin sen antaa olla paikoillaan
ja siirtää kelaa, tai asettaa kelan
sisälle pehmeä rautapala ja tehdä
se, pitämällä sitä esim.
hevosen-kenkämagneetin ankkurina, magneettiseksi ja
magiieetittomaksi.
Pitempiaikaisten virtojen synnyttämiseksi
annetaan johtovyyhden pyöriä magneettisessa
kentässä, esim. voimakkaan permanenttisen
magneetin napojen välissä (m a g n e t o s ä h k ö
i-set koneet). Vaikutusta vahvistetaan
tavallisesti siten, että vyyhti keritään rautasydämello.
n. s. induktorille 1. ankkurille.
Virran ulos ottamiseksi vyyhdestä käytetään, aina
Kuva 1.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
