Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähköinduktsioni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
851
Sähköinfluenssi—Sähköjohto
852
vuikutuslii käyttää hyväksikin esiin,
induktsioni-mittakojeissa vaikuttavana voimana sekä useissa
muissa mittakojeissa jarruna.
Väliin käytetään, vaikkei aivan oikein, s:ia
samassa, merkityksessä kuin
sähköinfluenssi a (ks. Sähicö). M. U-h-o.
Sähköinfluenssi ks. Sähkö.
Siihköjavru ks. S ä h k ö r a t a.
Sähköjohto (ks. myöskin
Sähkövirran-jakojärjestelmät ja
Sähkövoiman-siirto), eristetty tai eristämätön inetallilanka
tai -köysi, jonka avulla sähkövirta johdetaan
paikasta toiseen. Tavallisimmin käytetään tähän
vaskea, jolla kaikista metalleista, hopeaa lukuun
ottamatta, on paras johtokyky; viime aikoina
on, etenkin
korkeajännitys-voimansiirtolaitok-sissa, vasken rinnalla aluminiumi köyden
muodossa otettu käytäntöön. Puhelin- ja
sähkölen-uätinjohdoissa, joissa hyvä johtokyky virran
vähyyden takia usein on vähemmän tärkeä seikka
kuin johtolangan lujuus ja halpuus, käytetään
pääasiallisesti teräs- ja pronssilankaa.
Sähköjohdot voidaan jakaa kolmeen pääryh
mään: ilmajohdot, maan- tai vedenalaiset
kaapeli] ohdot ja sisä johdot.
1. Ilmajohtoihin käytetään tavallisimmin
eristämätöntä johtolankaa, joka asetetaan
pylväi-hin posliini- tai lasieristäjien varaan; 6-8 mm
läpimittaan saakka käytetään yksinkertaista
lankaa, paksummat johdot ovat monisäikeistä
lanka-köyttä. Suomessa käytetään, etenkin matalissa ja
keskinkertaisissa jännityksissä, enimmäkseen
puisia, 7-10 m:n pituisia ja 15-20 em:n paksuisia
(latvamitta) johtopylväitä. Matalan jännityksen
johdoissa kiinnitetään eristäjät yleensä koukuilla
pylvään sivuun (kuva 1) ; korkeampaa jännitystä
varten, tai jos suuri määrä johtoja on
kiinnitettävä samoihin pylväisiin, käytetään puisia tai
rautaisia poikittaiskannattajia, joihin eristäjät
kiinnitetään tapeilla (kuva 2). Missä kaupunkien
asetukset, puutavaran kallis hinta, erittäin
pitkät jännevälit tai muut asianhaarat vaativat,
käytetään rautapylväitä, joko onttoja tai litteä
ja kulmaraudoista kokoonpantuja (kuva 3);
käytetäänpä paikoin rautabetonipylväitäkin.
Varsinaisissa korkeajännitysilmajohdoissa (yli 20,000
voltin) on rautapylväiden tai -tornien käyttö
tavallisinta. Jännityksen kasvaessa on
käytettävä yhä suurempia ja monimutkaisempia eristä
jiä (kuva 4); korkeimpien jännitysten (yli
60-80.000 voltin) kysymyksessä ollen
tukieristä-jien käyttö käy mahdottomaksi ja on
turvauduttava moniosaisiin riippueristäjiin (kuva 5J.
Kuva 6 näyttää 110,000 voltin jännitystä varten
rakennetun ameriikkalaisen johtotornin
riippu-eristäjineen; torni on 24 m korkea ja painaa
j li 3,000 kg. Erittäin pitkiä jännevälejä
varten, kuten suurten jokien poikki mentäessä, käy
tetään usein johtojen tukena mahtavia, jopa
60-70 m korkuisia erikoisrakenteita (johtotor
neja). Ilmajohdon kulkiessa teiden ja
liikennepaikkojen yli on käytettävä erityisiä varokei
noja onnettomuuksien estämiseksi johdon mahdol
lisesti katketessa tien kohdalla. Kuva 7 esit
tää rautatien ylimenossa joskus käytettyä
erikois-jolitorakennetta. Ylijännitysten varalta on johto
varustettava erityisillä suojuslaitteilla (ks.
S ä h k ö v a r m u u s I a i 11 e e t).
2. Maanalaisia kaapeleja käytetään
vahvavirtalaitoksissa etupäässä syöttö- ja
jako-johtoina kaupungeissa. Kuva 8 esittää 700 voltin
yksi johto-maakaapelia. Monisäikeistä vaskijohtoa
ympäröi eristyskerros, joka useimmiten on
imeytettyä paperia; tätä suojaa kosteudelta 2-3 mm:n
paksuinen saumaton lyijyvaippa, joka
vuorostansa on juuttikerroksen ympäröimä.
Mekaanisesti suojelee kaapelia kaksinkertainen
teräs-nauhakerros, jonka ruostumista estää tai aina
kin hidastuttaa karkea, asfalteerattu
juuttilanka-kerros. Eri virtalajeja ja tarkoituksia varten
käytetään 1, 2, 3 tai 4 toisistansa eristettyä
johtoa; nämä sijoitetaan joko sisäkkäin tai
vierekkäin. Tavallisimmat ovat 1- ja 3-johtokaape
Iit. Kaapelien käyttöjännitys rajoittuu yleensä
n. 20,000 volttiin; poikkeustapauksissa mennään
30,000, jopa 70,000 volttiin saakka.
Suomessa, niinkuin yleensä Euroopan
mantereella, sijoitetaan kaapelit melkein poikkeuksetta
suoraan maahan, 70-100 cm:n syvyydelle (kuva 9),
suojana ainoastaan joku kerros tavallisia tiiliä,
joskus puoliympyränmuotoisia sementtisiä
erikoi.–peittotiilejä. Englannissa ja etenkin Ameriikassa
on sitävastoin tapana sijoittaa kaapelit tiili .
betoni- tai rautaputkiin, vieläpä varsinaisiin
tunneleihin. Tällä järjestelyllä on se etu, että
kaapelin raudoitus käy tarpeettomaksi ja että
kaapelit jäljestäpäin voidaan vaihtaa jà uusia katua
purkamatta; alkukustannukset ovat kuitenkin
hyvin suuret. — Haaraantumispaikoissa käytetään
eristysmassalla täytettyjä valurautaisia
haara-muhveja (kuva 10) tai, etenkin useamman
kaapelin yhdistyskohdissa, kokoojakiskoilla ja
sulakkeilla varustettuja jakolaatikoita (kuva 11). Kaa
pelien liitoskohdissa ja päissä on niinikään
käytettävä erikoisia, eristysmassalla tävtetyitä
valu-rautakappaleita. Kuva 12 esittää jatkomuhvia,
kuva 13 päätymuhvia, kumpikin kiertovirtakaa
peliä varten.
3. Sisäjohdoiksi nimitetään huoneissa
käytettäviä, vulkanoidulla kumilla eristettyjä ja
puuvillalangalla päällystettyjä vaskijohtoja.
Johdot asetetaan joko eristäjille tai putkiin.
Eris-täjille asetettaessa käytetään
valaistustarkoituk-siin asuinrakennuksissa yleisesti kaksi- tai
useampijohtoista punosta; suurempia
virranvoi-makkuuksia varten, kuten tehtaissa, sitävastoin
Kuva 14. Sähkön johtaminen ilmajohdosta
asuinrakennukseen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
