Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähkökone
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
86ö
Sähkökone
Jokaisessa s :ssa on kaksi pääosaa : a)
kenttä-magneetit 1. magneetit, jotka tavalla
tai toisella, synnyttävät magneettikentän, ja
b) ankkuri 1. induktor i, jolle ne johdot
i a n k k u r i k ä ä in i t y s) asetetaan, joiss a
sähkömotoriset voimat ja virrat syntyvät
sen-kautta, että ankkuri ja magneettikenttä ovat
liikkeessä toisiinsa nähden. Kuva 2 esittää Grammen
konetta. N ja S ovat magneetin pohjois- ja
etelänavat. Niiden välissä pyörii Grammen
rengas, jonka muodostaa rautalangoista
(pyörre-virtahäviöiden pienentämiseksi) kokoonpantu
rautasydän (oikeastaan ontto sylinteri), jolle 011
kierukan muotoon kierretty eristettyä
vaskijoli-toa. (Pyörrevirroilla ymmärretään virtoja, jotka
syntyvät metalliosissa, useimmiten s :ideu ja
trans-formaattorien rautasydämissä, jotka ovat
vaihtelevassa magneettisessa kentässä. Nämä virrat
ovat useimmissa tapauksissa vain haitaksi ja
synnyttävät häviöitä. Häviöitten pienentämiseksi ei
tällaisia osia tehdä massiivisiksi, vaan ne
kokoon-pannaan ohuista, toisistaan eristetyistä osista.)
Voimaviivat, jotka tulevat ulos pohjoisnavasta,
jakaantuvat renkaassa kahtia ja kulkevat sen läpi
etelänapaan. Renkaan sisusta on jokseenkin vapaa
voimaviivoista. Jos liike on myötäpäiväinen,
kuten kuvassa on oletettu, induseerautuu
johdoissa renkaan ulkopinnalla pohjoisnapaa
vastassa sähkömotorisia voimia, jotka vaikuttavat
paperin tasosta sisäänpäin (merkitty ristillä) ja
etelänapaa vastassa paperin tasosta ulospäin (merkitty
pisteellä). Sähkömotoristen voimien suunta
saadaan määrätyksi sanan sähköin du k tsioni
alla esitettyjen sääntöjen avulla. Ankkuri käämitys
jakautuu siis kahteen puolikkaaseen, joissa
sähkö-motoriset voimat vaikuttavat toisiaan vastaan.
Jos kone on täysin symmetrinen, ovat molempien
puolikkaiden sähkömotoriset voimat yhtä suuret,
eikä ankkurikäämityksessä kulje ensinkään virtaa.
Sitä viivaa, joka yhdistää ne pisteet, joissa
sähkömotoriset voimat vaikuttavat toisiaan vastaan,
nimitetään neutraaliseksi 1.
tehottomaksi viivaksi 1. vyöhykkeeksi.
Kuvassa 2 on tämä viiva vaakasuora ja kohtisuora
napaviivaa vastaan. Jos renkaan ulkopinnalla
olevien johtojen selästä poistetaan eristys ja
tehottomaan vyöhykkeeseen asetetaan kaksi paikoillaan
pysyvää harjaa, jotka liukuvat vaskijohdoilla,
ollen aina kosketuksessa niiden kanssa, kuten kuva
osoittaa, sekä harjat yhdistetään keskenään
me-tallijohdolla, saadaan molemmista
ankkurikäämi-tyksen puolikkaista virta. Nämä yhtyvät
-+- harjaan ja virtaavat siitä ulos
ulkovirtapii-riin sekä palaavat koneeseen -— harjasta.
Liikkeen jatkuessa ei tässä tapahdu mitään
muutosta: virta kulkee aina samaan suuntaan ja sitä
nimitetäänkin sentähden tasavirraksi.
Käytännössä ei tällaista virranottotapaa kuitenkaan
käytetä, vaan käämitys jaetaan yhtä suuriin
osiin, vyyhtiin (kuva 3), ja niiden
yhdistys-pisteet johdetaan akselista ja toisistaan
eristettyihin vaskiliuskoihin, joitten ulkopinta on
sorvattu silinterimäisek8i. Tällä
kommutaat-torin 1. virrankääntäjän pinnalla
liukuvat harjat, joista virta otetaan.
Kommutaat-toria nimitetään usein myös kollektoriksi
(ks. t.) 1. virrankokoojaksi. Tämä sana
on kuitenkin oikeastaan yhteinen nimi
kommu-taattorille ja liukurenkaille (ks. alempana). H a
r-28. IX. Painettu "1,17.
j a t tehtiin alkujaan vaski- tai messinkilevyistii.
-kankaasta tai -langoista; nykyisin käytetään
enimmäkseen joko puhtaita tai metallisekaisia
hiiliharjoja (kuva 4). Harjat asetetaan
metallisiin harjanpidikkeisiin (kuvat 5 ja 6),
joissa jousi painaa ne kommutaattorin pintaa
vastaan, niin että hyvä kosketus syntyy. Harjan,
pidikkeet asetetaan h a r j a t a p e i 1 1 e 1.
-varsille, jotka kiinnitetään yhteiseen siirrettävään
kehykseen n. s. karjasiltaan.
Vielä enemmän kuin Grammen
rengas-ankkuria käytetään von Hefne r-A 1 t
e-neckin rumpuankkuria. Kuva 7 esittää
kaaviollisesti tällaisen ankkurin johtovyyhteä
kommutaattoreineeu ja kuva 8 pienen koneen
ankkurin rautasydäntä. Tässä käämityksessä
jäävät Grammen renkaassa sisäpinnalla olevat
tehottomat johdot pois, joten koko johtopituus
teholliseen, s. o. siihen osaan, joka ottaa osaa
induktsioniin, tulee pienemmäksi. Kuvassa 9 on
koko käämitys esitetty. Sitä lähemmin
tarkastamalla ja olettamalla ankkurin liikesuunta
myötä-päiväiseksi huomataan, että tässäkin käämitys
jakautuu kahteen osaan, joissa kulkevat virrat
harjoissa yhtyvät. Suuremmat koneet
rakennetaan useampi- (4. 6, 8, 10 j. n. e.) napaisiksi.
Tällaiset koneet voidaan pitää yhdistyksinä
kaksinapaisista. kuten kuvista 10 ja 11 selviää. Näissä on
ankkurissa yhtä monta rinnakkaista virtapiiriä,
kuin koneessa on napoja. Tietysti voidaan
ankku-rinkehällä olevat teholliset johdot kytkeä
keskenään muillakin tavoilla, kunhan vain pidetään
huoli siitä, että induseerautuneet sähkömotoriset
voimat samassa haarassa vaikuttavat samaan
suuntaan. Edellämainittua yksinkertaisinta käämitystä
nimitetään r i n n a k k a i s k ä ä m i t y k s e k s i.
Jos useampinapaisessa koneessa on ainoastaan
kaksi rinnakkaista osaa, nimitetään käämitystä
sarjakäämitykseksi. Sellaisessa koneessa
on napaluvusta huolimatta tav. ainoastaan kaksi
harjatappia. On olemassa vielä näiden yhdistelmiä,
n. s. monirinuakkaiskäämityksiä ja
sarjarinnakkaiskäämityksiä, jotka
kuitenkin ovat mutkikkaampia ja harvemmin
käytettyjä. Sitäpaitsi puhutaan
silmukka-käämityksestä ja aaltokäämityk
s estä aina sen mukaan, minkälaisia kuvioita
rumpukäämitys tasoon levitettynä muodostaa.
Käämityksen tulee olla symmetrinen, s. o.
sellainen, että rinnakkaisosien sähkömotoriset voimat
ovat. yhtä suuret ja että virrat jakautuvat tasai
sesti. Kun tätä ehtoa on vaikea kokonaan täyttää,
käytetään tasoituksen helpottamiseksi n. s. tasa
jännitys- 1. e k v i p o t e n t s i a a 1 i y h d i
s-t y k s i ä, jotka kytkevät keskenään sellaiset
pisteet. joilla tulisi olla sama jännitys ja tasoittavat
eri osien virtakuormitukset niin, etteivät
tasoitus-virrat kulje harjojen kautta kipinöimistä
aiheuttaen. Nykyaikaisissa koneissa käytetään melkein
yksinomaan edellämainittuja suljettuja
käämityksiä: tavallisimmin rumpukäämitystä.
Avonaiset käämitykset, joista tavallisin on T h o
m-s o n-II o u s t o n in käyttämä (kuva 12), ovat
harvinaisuuksia. Virta, joka niistä saadaan, ei ole
tasainen vaan tykyttävä.
Dynamosähköiset tasavirtakoneet jaetaan: a)
sarja- 1. päävirtakoneet (kuva 13).
joissa koko ankkurivirta johdetaan muutamissa
paksuissa johtokierroksissa magneettinapojen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
