Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähkölennätin ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
893
Sähkölennätin
891
llmattomann lasikupuun asetettu
wolfram-hehkulanka kestää n. 2100°C, hajoamatta liian
nopeasti. Jos kupu täytetään jollakulla n. yhden
ilmakehän paineisella, tehottomalla kaasulla,
kuten esim. typellä tai neonilla, kestää lanka n.
2400°C lämmön. Kaasu toiselta puolen
vaikuttaa jäähdyttävästi hehkulankaan, johtaen
lämpöä tästä ympäristöön, joten tavallisen
hehkulampun täyttäminen kaasulla pyrkii lisäämään
virrankulutusta suuremmassa määrin kuin niitä
mahdollinen korkeampi lämpötila kykenisi sitä
vähentämään. Kiertämällä hehkulangan tiheäksi,
n. 1 mm:n paksuiseksi spiraaliksi saadaan
läm-mönjohto ympäristöön rajoittumaan melkoista
pienempään arvoon ja sitä myöten tehokulutus
valoyksikköä kohti vähenemään alle sen, minkä
tavallinen, ilmaton lamppu vaatii. Näihin
huomioihin perustuvat hiljattain ilmestyneet
kaasulla täytetyt hehkulamput (kuva 8), jotka
meillä enimmäkseen kulkevat
puoli-watti-lamppujen nimellä, syystä että suurimmat
näistä kuluttavat ainoastaan n. 1/j wattia
nor-maalikynttilää kohti. Vastaava virrankulutus on
kuitenkin pienemmissä lampuissa n. 3/i wattia.
Kaasulla täytettyjä hehkulamppuja rakennetaan
nyk. n. 50-4,000 normaalikynttilän valovoimaa
varten. Voimakkaan, keskitetyn valonsa vuoksi
nämä lamput sopivat myöskin hyvin
projektsioni-koneiden ja valonheittäjien valolähteiksi.
Hyödyllinen ikä on n. 1,000 tuntia.
c) N e r n s 11 a m p u i s s a (kuva 9) saatetaan
2-3 cm pitkä, 0,4-1 mm paksu erinäisistä
metalli-happeumista kokoonpantu puikko hehkumaan
sähkövirran avulla. Puikkoa ei tarvitse suojella
ilmalta, sillä happeumat eivät enää kykene
palamaan, ollen itse polt.totuotteita; käytetyn
himmeän kuvun päätarkoitus on valon tasoitus.
Nämä metallihappeumat eivät jolida sähköä
kylminä, vaan muuttuvat vähitellen
sähkönjohta-jiksi, sikäli kuin niiden lämpötilaa nostetaan.
Nerustlampun hehkupuikkoa täytyykin aina
ensin lämmittää 600-700° C, ennenkuin lamppu
..syttyy". Lämmittäminen tapahtuu tav.
tulenkestävän massan peittämän platinaspiraalin
avulla. Kun lamppu yhdistetään virtapiiriin,
kulkee virta alussa yksinomaan platinalangan
kautta, kunnes hehkupuikon johtokyky lämmön
vaikutuksesta on kasvanut määrättyyn arvoon,
jolloin virta, lampun yläosassa olevan
itsetoimivan laitteen avulla, kytketään irti
lämmittii’ä-langasta. Hehkupuikon lämpötila on lampun
palaessa n. 2200°C; tehokulutus on n. 1,5
wattia normaalikynttilää kohti. Lamppu on saanut
nimensä keksijästänsä, saks. Walter Nernstistä.
Knsimäiset lamput ilmestyivät kauppaan 1897;
nyk. tällä lamppulajilla ei enää ole mitään
käytännöllistä merkitystä. Paitsi yllämainittuja,
miltei yksinomaan Joulen-lain mukaiseen
sähkövirran lämpövaikutukseen perustuvia s:ja on
oh massa sellaisiakin, joiden vaikutus perustuu
ohennetuissa kaasuissa sähköpurkauksien
yhteydessä syntyviin valoilmiöihin. Jo 1854 valmisti
saks. lasinpuhaltaja Geissler umpinaisia,
metalli-elektrodeilla varustettuja, erinäisillä
ohennetuilla kaasuilla täytettyjä lasiputkia sähkökokeita
varten (ks. G e i s s 1 e r i n-p u t k e t). D. Mc
Farlan Moore on rakentanut ja käytäntöön
sovittanut yllämain. huomioihin perustuvan lampun
(kuva 10), ,.M o o r e n-v a I o", jota erikoistar-
koituksiin käytetään paljon, etenkin Amer
ii-kassa. Pienen, teräslaatikkoon asetetun trans
formaattorin avulla nostetaan tavallisen matala
jänteisen vaihtovirran jännitys sopivaan arvoon,
ja täten saatu korkeajänteinen virta johdetaan
20-160 m:n pituisen, n. 44 mm:n paksuisen
lasiputken päihin asetettuihin grafiittielekt rodeiliin.
Vaaditun ohennuksen ylläpitämiseksi Moor«’
keksi itsetoimivan venttiilin, joka säännöllisesti
laskee uutta kaasua putkeen. Eri tarkoituksiin
täytetään putki eri kaasuilla: ravintoloita,
näyteikkunoita y. m. s. varten käytetään typpeä, jonka
valo on kellertävänpunainen; värjäysliikkeitä.
valokuvaamoja ja kangasmyyinälöitä varten
liiili-happokaasua, jonka kaunista, valkoista valoa
tuskin voi erottaa päivänvalosta. Edellämain.
kaasun käyttö on taloudelliselta kannalta
edullisempi, tehontarpeen ollessa 1,7 wattia
normaali-kynttilää kohti. Valovoima on n. 60
normaali-kynttilää metrille.
Hiljattain ilmestynyt „n e o n-v a 1 o" eroaa
edelläkuvatusta siten, että valoputki täytetään
harvinaisella neon-kaasulla, jolloin — kyliin
run-sasmittaisia elektrodeja käyttämällä — Mooren
keksimä venttiili käy tarpeettomaksi. Valovoima
on näissä n. 200 normaalikynttilää metriä kohti,
tehokulutus ainoastaan 0,5 wattia
normaalikynt.-tilälle. Valo on kuitenkin kovin punertava, joteu
näitä lamppuja toistaiseksi käytetään ainoastaan
erikoistarkoituksiin, kuten näyteikkuna- ja
reklaami valaistukseen.
Joskaan valoputkivalaistus ei ainakaan vielä
ole saavuttanut suurempaa merkitystä
käytännössä, on se kuitenkin teoreettiselta kannalta
kovin niieltäkiinnittävä ilmiö ollen ainoa „kyl
män valon" lähde. Toistaiseksi on kyllä
saavutettu taloudellisesti parempia tuloksia
hehku-valolla, mutta on otettava huomioon, että
parhaat nykyiset hehkuvalolähteet antavat
ainoastaan 5-15% tehokulutusta teoreettisesti
vastaavasta valomäärästä, sekä että niiden
hyötysuhdetta nähtävästi ei enää voida kovin tuntuvasti
parantaa. Vain ,,kylmän valon" yhteydessä voi
ajatella valokysymyksen lopullista
ihanteellisuutta lähentelevää ratkaisua. [G. Ehrig. ,.Licht
und Beleuchtung" (1913); H. Lux, „Das moderne
Beleuchtungswesen" sarjassa „Aus Natur und
Geisteswelt" (1914) ; B. Monarch, „Elektrische
Beleuchtung" 2:nen pain. (1910).] G. M. N.
Sähkölennätin 1. telegrafi perustuu
siihen, että sälikö suurella nopeudella kulkee
metalli johtoja pitkin. Tämä seikka on ollut
tunnettu niin kauan kuin sähkökin, mutta
aikaisemmin tunnettiin ainoastaan kitka-1. hankaussähkö,
ioka ei sovellu sähkösanomain lähettämiseen 1.
telegrafeeraamiseen. Vasta kun kosketus- 1.
galvaaninen sähkö keksittiin, saatiin virranlähteitä,
jotka sopivat tähän tarkoitukseen. V. 1809 koetti
saks. Sömmering järjestää sälikölennättimen,
joka perustui sähkön kykyyn hajoittaa vettä.
Hän käytti virranlähteenä n. s. Voitan tapulia,
ja johti siitä eri johtoja pitkin virtaa 35:een eri
lasiastiaan, joista jokainen esitti määrättyä
kirjainta. Tämä järjestelmä ei saavuttanut
minkäänlaista käytännöllistä merkitystä. Buuri askel
eteenpäin oli tansk. H. C. Ørstedin havainto
(1820), että sähköjohdon läheisyydessä oleva
mag-neettineula poikkesi toiseen tahi toiseen
suuntaan riippuen johdossa kulkevan virran suun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
