Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähkölämmitys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
907
Sähkölämmitys
908
asetetaan tälliin veteen, joka toimii sekä lämmön
varaajana että välittäjänä; kiehuminen ei yleensä
ole tarpeen. Korkeampaa lämpöä tarvittaessa,
esim. paistamiseen, kytketään virta paistinuunin
erityisiin lämmityskappaleihin. Tämän hellan
käyttö on nähtävästi kuitenkin edullinen
ainoastaan, missä vesivoimaa on käytettävissä. —
Sangen tyydyttäviin tuloksiin on tultu eräissä
ravintolakeittiöissä, joissa hiljattain sähköllä
keittämistä on koetettu; näissä käytetään suuria
keittoastioita, joista kukin on varustettu
erityisellä sähkölämmityksellä (kuva 5) ; samoin ovat
myöskin sähköleivinuunit, jotka viime aikoina
ovat päässeet käytäntöön muutamien
suurkaupunkien leipomoissa, osoittautuneet erittäin
käytännöllisiksi.
3. Paitsi huoiieeiilämmitykseen tai
ruuanvalmistukseen aiotuita lämpökojeita on olemassa suuri
joukko käytännöllisiä, osaksi hyvinkin laajalle
levinneitä sähkövirran lämpövaikutukseen
perustuvia laitteita sekä kotikäyttöä että teollisuutta
varten. Parhaiten tunnettu näistä lienee
sähkö-silitysrauta (kuva 0) sekä sähkö j uotin.
Mainitsemista ansainnevat vielä m. m.
sähkö-käherrysrauta, -sikarinsytyttäjä,
-p o 111 o t e r ä s, -1 i i m a p a n n u, -1 ä m m
i-t y s in a 11 o y. m. sekä moninaiset, etenkin
kutomateollisuudessa ja kirjapainoalalla
erikoistarkoituksiin käytetyt lämmityslaitteet.
4. Sähköuuttamisessa 1. -juottamisessa
käytetään sähkövirran lämpövaikutusta joko
johtamalla uutettavien kappaleiden läpi niin voimakas
virta (1,000-50,000 amperia), että kosketuskohdat
joutuvat sulavaan tilaan, jolloin kappaleet sopivin
keinoin puristetaan yhteen, tai siten, että
irtonaisen elektrodin ja liitoskohdan välille synnytetään
valokaari. Edellämainittua menettelyä käytetään
pääasiallisesti peltiastioita, ketjunosia,
pyörän-kehiä y. m. s. paljottain valmistettaessa. —
Peltityössä käytetään joko n. s. pisteuultamista
(kuva 7; m ja n esittävät valmiita uutoskohtia),
s. o. paikoittaista yhteenuuttamista terävillä
elektrodeilla, mikä lähinnä vastaa mittausta, tai
tehdään yhtämittainen sauma käyttämällä
rullan-muotoisia elektrodeja (kuva 8), joita verkalleen
siirretään eteenpäin. Uuttaminen käy sangen
nopeasti; niinpä voidaan yhdessä minuutissa
uuttaa kaksi 1 mm:n paksuista levyä yhteen
1-2 m;n pituudelta, tehontarpeen ollessa 4-6
kilo-wattia. Valokaariinenettrlyä käytetään
enimmäkseen suurempia kappaleita käsiteltäessä, etenkin
korjaustöissä, kuten esim. katkenneen
teräs-akselin tai valurautakehyksen yliteenuuttainiseen,
höyrykattilan paikkaamiseen j. n. e., sekä
valimoissa valanteen irtipolttamiseen ja mahdollisten
lakojen ja rakkuloiden täyttämiseen.
5. Sähköuunit ja -sulatusuunit
perustuvat joko valokaaren käyttöön tai
Jouleu-lain mukaiseen sähkövirran lämpövaikutukseen
itse sulatettavassa aineessa, joka tällöin toimii
johtovastuksena, tai kumpaankin yhtaikaa.
Sitäpaitsi on olemassa pieniä uuneja, joissa sulatinta
käytetään johtovastuksena, sekä sellaisia, jotka
ovat varustetut erityisillä lämmityskappaleilla;
näiden käyttö rajoittuu kuitenkin laboratoreihin,
Jo viime vuosisadan alkuvuosina tehtiin kokeita
erinäisten metallien sulattamiseen tarvittavan
korkean lämpötilan aikaansaamiseksi sähkövirran
avulla (Davy 1810, Pepy 1815). Varsinaista
sähköuunia ei kuitenkaan silloin vielä yritetty
rakentaa. Uranaukaisijat tällä alalla ovat
1’i c h o n, joka 1853 valmisti ensimäisen
sähköuunin, William Siemens, nykyisten
valokaariuunien edelläkävijän suunnittelija (1878-79)
ja Ferranti, induktsioniuunin varsinainen
keksijä (1885). Nämä uunit eivät kuitenkaan
saavuttaneet käytännöllistä merkitystä, sillä
sähkötekniikka yleensä oli silloin vielä kovin
alhaisella kehitysasteella. Viimeisinä vuosikym
meninä ovat keksinnöt ja parannukset
sähkö-uunialallakin seuranneet toisiansa yhä kiihtyvällä
nopeudella. Merkkimiehistä mainittakoon II0
roult, joka 1887-88 rakensi ensimäisen
käyttökelpoisen sähköuunin, perustaen nykyisen alumi
niumteollisuuden; Moissan, joka 1892 viitoitti
tien karbidin valmistukseen sähkön avulla;
S t a s s a n o, ensimäisen rautateollisuudessa
käytetyn valokaariuunin rakentaja (1898); K j e
1-1 i n, joka 1900 aikaansai ensimäisen
käytäntöön otetun induktsioniuunin; 15 i r k e 1 a n d ja
Ey de, joiden 1905 valmiiksi saama uuni teki
mahdolliseksi salpietaria valmistaa suoraan
ilmasta, sekä Grönvall, Lindblad ja S t å
1-li a n e, ensimäisen käytännöllisen
sälikömasuu-nin rakentajat (1906-09). Sähköuunien edut
muiden uunien rinnalla ovat: mahdollisuus
aikaansaada muuten saavuttamattomia lämpötiloja
(3,500°C ja enemmänkin), mahdollisuus säätää
lämpötilaa nopeasti ja mielivaltaisesti sekä (eten
kin induktsioniuuneissa) polttokaasujen ja-tuot
teiden puute. Niitä käytetään nykyään m. m.
karborundumin, karbidin, grafiitin, sinkin,
aluminiumin, erilaisten rauta- ja teräslajien,
salpietarin y. m. valmistukseen. Yksinomaan
rautateollisuudessa on nyt jo yli 300 sähköuunia
käytännössä. — a. Valokaari-sulatusuunit
perustuvat pääasiallisesti sähkövalokaaren
käyttöön. Elektrodit ovat valtavia neliskulmaisia tai
pyöreitä hiili- t. grafiittisärmiöitä, joita,
hapettumisen ehkäisemiseksi, jäähdytetään vedellä.
Uunit rakennetaan 60-110 voltin jänteiselle
yksi-tai monivaiheiselle vaihtovirralle. Ne voidaan
ryhmittää kolmeen pääryhmään: 1. St as
sali o n uuni (kuva 9). Valokaari syntyy viistoon
asetettujen elektrodien välillä. Tämä siis ei
kosketa sulatettavaa ainetta, vaan kuumentaa sitä
yksinomaan säteilyllä. Magnesiittitiilillä
vuorattu katto toimii lämmönheijastajana. — 2.
Héroult in uuni (kuva 10). Elektrodit
asetetaan vierekkäin pystysuoraan, jonkun matkan
päähän toisistansa. Sähkö kulkee elektrodista
sulatettavaan aineeseen valokaarena, virtaa
aineen läpi, lisäten sen lämpöä Joulen-lain
mukaisesti ja muodostaa toisen elektrodin kohdalla
uuden valokaaren. —- 3. G i r o d’ n uuni
(kuva 11). Elektrodit asetetaan päällekkäin siten,
että alempi ryhmä on nietallisulan peitossa.
Valokaari syntyy siis ainoastaan ylempien
elektrodien ja sulatettavan aineen välillä. — b. I n d u
k-tsioni-sulatusuuneissa ei käytetä
minkäänlaisia elektrodeja; valokaarta siis myöskään
ei synnytetä. Uuni on itise asiassa
vaihtovirtatrans-formaattorin erikoismuoto: sähkövirta johdetaan
rautakehykselle asetetun primäärikiiämityksen
läpi, jolloin se aiheuttaa kehyksessä (=
transfor-maattorin sydämessä) voimakkaan, vaihtelevan
magnetismin. Tämä vuorostansa induseeraa
me-tallisulassa, joka muodostaa transformaattorin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
