Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähköopilliset mittayksiköt ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
917
Sähköopilliset mittayksiköt 948
mittari, koje, jota harvoin käytetään, mutta
jonka merkitys on sentään tärkeä
,,perusnormaa-lina", kun virran voiman yksikköä, amperia,
määrätään sen määritelmän mukaan, ks. S ä h k
ö-opilliset mittayksiköt. Hopeamäärii,
joka määrätyn ajan kuluessa irroittuu
hopea-suolaliuoksesta platinakauhaan, ilmaisee samassa
ajassa poikkipinnan läpi kulkeneen
virtapaljou-den. Johdossa kulkeva keskimääräinen
virran-voima saadaan jakamalla sähköpaljons sekuntien
luvulla.
Ennenmainituita amperituntimittareita
käytetään vain tasavirtaan.
Vaihtovirta-amperi-tuntiniittareita 011 myös olemassa.
Vaihto-virtalaitoksissa käytetään kuitenkin enin:
mäkseen wattituntimittareita, sillä ne saadaan
vaihtovirtaa varten hyvin huokeiksi, mutta silti
tarkoiksi. Vaihtovirran induktsionivaikutuksen
johdosta voidaan näet näistä kojeista jättää pois
harjat ja kollektori ja varustaa ne hyvin kevyellä
ankkurilla, jonka muodostaa aluminiumlevy, jossa
kiertävä momentti syntyy pyörrevirtojen
vaikutuksesta. Ankkurin keveyden takia on myös
laa-kerihankaus ja kuluminen pieni. Näiden
induktsioni- t. ferrarismittarien
periaate on likipitäin sama kuin aikaisemmin
kuvattujen sähkövirran hetkellisten suureiden
mittaamista varten aiottujen
induktsionimitta-rien. Olennainen eroavaisuus on vain siinä, ettei
ankkurin liikettä estä vieteri, vaan saa se pyöriä
kuten tasavirtamoottorimittareissakin
perma-nenttimagneetin jarruttamana. Kuva 26 esittää
sellaisen, vksivaihevaihtovirralle soveltuvan
mittarin sisustaa.
Kuluttajien sähkövirrasta suoritettava
maksuerä ei aina ole yksinomaan riippuva käytettyjen
kilowattituntien lukumäärästä, vaan usein myös
muista seikoista, kuten vuorokauden ajasta,
jolloin kulutus tapahtuu, suurimmasta
kuormituksesta. jolla kuluttaja rasittaa laitosta v. m.
Näitä seikkoja on otettu huomioon n. s. k a
k-s o i s t a r i f f i-, m a k s i m a a 1 i- y. m.
mittareita rakennettaessa. Lukemis- ja
rahauperi-lniskustannusten säästämiseksi käytetään
pienissä laitoksissa usein myöskin mittareita, jotka
itsetoimivasti perivät maksun kuluttajalta. Nämä
11. s. itsetoimivat t. rahamittarit on
takennettu niin, että kuluttajan on ensin
pantava kojeeseen yksi tai useampia
määrätynsuu-ruisia rahoja, voidakseen sitten käyttää jonkun
energiamäärän. Yirrankäyttö lakkaa
itsetoimivasti heti kun määrätty, rahamäärää vastaava
energiamäärä on kulutettu ja virransaanti
jatkuu vasta sitten, kun kuluttaja on pannut uuden
rahan kojeeseen.
[II. S. Hallo und n. W. Land, „Elektrische und
magnetisehe Messungen und Messinstrumente";
W. Knobloch, „Messapparate und Messniethoden";
H. Ziegenberg, „l)er Elektrizitätszähler"; H. W.
Bruckmann, ,.Elektrizitätszähler"; W. Turunen,
..Sähkön mittauskoneet ja kytkinopas".]
A. v. n.
Sähköopilliset mittayksiköt, mittasuureet,
joilla sähkösuureet mitataan. Nykyaikaisen
käsityksen mukaan ovat magneettiset ilmiöt vain
määrätynlaisia sähköilmiöitä. Senvuoksi luetaan
kin magneettiset yksiköt sähköyksikköihin. —
Sähkötekniikan alkuaikoina valittiin
sähköyksi-ki.t jokseenkin mielivaltaisesti; eri tutkijat ja
teknikot valitsivat ne eri lailla eri maissa. Tie:
teen kehittyessä kiivi kuitenkin yhä
välttämättö-mämmäksi järjestää yksiköt systeemiksi, joka
ei ainoastaan perustunut eri sähköilmiöiden vaan
myös näiden ja muiden fysikaalisten ilmiöiden
välillä havaittuun yhteyteen. Jo aikaisin
koettivat jotkut tutkijat kuten Gauss (1833) ja Weber
(1846) laatia tällaista järjestelmää, mutta
heidän ehdotuksensa eivät saaneet yleistä
kannatusta. V. 1861 ..British association for the
advaucement of science" asetti toimikunnan, joka
sai tehtäväkseen laatia yhtenäisen
mittajärjestelmän sähkö- ja magneettisille suureille.
Lopullisesti ratkaistiin kysymys kuitenkin vasta 1881
ja 1884 1’ariisissa pidetyissä sähköteknillisissä
kongresseissa, jolloin kansainvälisellä
sopimuksella hyväksyttiin se mittajärjestelmä, joka
siihen tehdyin pienehköin muutoksin ja
täydennyksin vieläkin on käytännössä. Järjestelmä
perustuu siihen käsitykseen, että kaikki
luonnonilmiöt ovat liikettä. Kun ,,liike" käsite
edellyttää 1) massan, joka liikkuu, 2) tilan, jossa liike
tapahtuu ja 3) ajan, jonka kuluessa liike
suoritetaan, voidaan siis kaikkien suureiden,
sähköistenkin, mittaaminen johtaa kolmesta
perussuureesta: massasta, tilasta ja ajasta, tai, kun
tilan määräävät pituusmitat, massasta,
pituudesta ja ajasta. Näiden perussuureiden yksiköiksi
valittiin sentimetri (cm) pituuden, gramma (g)
massan ja sekunti (s) ajan yksiköksi.
Järjestelmää nimitetään absoluuttiseksi
mittajärjestelmäksi 1. perusyksikköjen alkukirjainten mukaan
0. G. S.-järjestelmäksi. — Näistä kolmesta
perusyksiköstä johdettiin kaikki muut yksiköt
tunnettujen fysikaalisten lakien nojalla. Johdetut
yksiköt tulivat näin lausutuiksi
perusyksikköjen potensseina 11. s. dimensioniknavoina. Siten
011 pinnan dimensionikaava cm2, avaruuden cm3,
nopeuden cm/s eli tavallisempaa
merkitsemistapaa käyttäen cm s’1 ja massan g. Koska
kultje
tyväisvys o=y (c = nopeus; t = aika) on sen
dimensioni ems"’. Voiman k dimensioni saadaan
kaavasta k = m.a (ro = massa; a = kiihtyväisyys),
kun massan ja kiihtyväisyyden dimensionit
kerrotaan siis = cm g s-2. — Omituista kylläkin
saatiin vissille sähkösuureelle erilainen dimensioni,
kun yksikköä johtaessa lähdettiin
sähköstaattisista ja sähkömagneettisista ilmiöistä. Oli siis
selvää, että oli lähdetty vääristä otaksumista
jommassakummassa tai kummassakin
johtamistavassa. Niinkauan kuin siis sähkön varsinainen
luonne ja sähkön ja magnetismin välinen yhteys
eivät olleet selvitetyt, ei asian suhteen voitu
muuta kuin laatia sähköyksiköille kaksi erilaista
absoluuttista järjestelmää:
sähköstaattinen ja sähkömagneettinen.
Sähköstaattinen järjestelmä perustuu
voimavaikutukseen, jolla levossa olevat staattiset
varaukset vaikuttavat toisiinsa, sähkömagneettinen taas
magneettiseen voimavaikutukseen, jolla liikkeessä
olevat sähköiset, osaset vaikuttavat toisiinsa.
Sähkömäärän sähköstaattinen yksikkö on
se sähköpaljous, joka poistaa yhtäsuurta, 1 em:n
etäisyydellä ilmassa (oikeammin ilmatyhjiössä)
olevaa sähköpaljoutla luotaan 1 dynen viimalla.
Sen dimensioni saadaan Coulombin lain mukaan.
Absoluuttista mittajärjestelmää käytettäessä on
näet kahden, etäisyydellä r toisistaan olevan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
