Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähköparien yhdistäminen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
957
Sähköparien yhdistäminen—Sähkö pienteollisuudessa
958
Kuten nHlidiiiiu nousee lyijyakkumulaattorin
latausjännitys noin 2,j-2,s volttiin elementtiä
kohden. Purkausjännitystä ei yleensä päästetä
alemmaksi kuin l,s«-l,8 volttiin, koska
akkumu-laattori muuten nopeasti pilaantuisi. Edisonin
akkumulaattorin vastaavat jännitykset ovat 1.8
ja l,i-l,» volttia. Kumpaisenkin akkumulaattorin
erikoiset ominaisuudet nähdään käyristä (kuva 6).
Lyijyakkumulaattorin vvattitunti-vaikutusaste on
noin 70-75 %, Edisonin akkumulaattorin taas
50-60 %, mutta jälkimäiset ovat mekaanisessa
suhteessa paljoa kestävämpiä, joten ne paremmin
soveltuvat virtalähteeksi sellaisiin paikkoihin,
jotka ovat alttiina tärinälle ja sysäyksille, kuten
säbkövetureihin, sähköautomobiileihin j. n. e.
(ks. A k k u m u 1 a a 11 o r i).
Lyijyakkumulaattorin tehoisuus painoon nähden vaihtelee,
rakenteesta riippuen, 8-32 wattituntiin kg-painoa kohti.
Edisonin akkumulaattorilla on vastaava luku
31-32 wattituntia. Akkumulaattorien käytöstä
sähkölaitosten yhtevdessä ks. Sähkölaitos.
A. M-io.
Sähköparien yhdistäminen ks.
Galvaaninen paristo.
Sähköparisto 1. -patteri saadaan yhdistämällä
useampia sähköpareja joko rinnakkain tai
sarjaan (ks. Galvaaninen paristo)
Galvaanista paristoa käytetään virtalähteenä
sellaisissa paikoissa, missä ei kovin suuret tehot
ole tarpeen, kuten lennätinlaitoksissa,
puhelinkoneissa, soittokellolaitteissa j. n. e. Missä
suurempia tehoja on paristosta saatava, kuten
sähkölaitoksissa, sähköbiileissä, vedenalaisissa veneissä
j. n. e., siellä käytetään akkumulaattoreista
muodostettuja paristoja (kuva 1), joissa olevien ele-
1. Akkumulaattoriparisto Kallion ala-asemalla Helsingissa
(kaupungin sähkölaitoksesta).
inenttien luku riippuu tarvittavasta jännityksestä.
Kun paristoa käytetään sähkölaitoksen
yhteydessä, täytyy pariston jännitystä voida säätää,
joka toimitetaan siten, että virtaa antavien
elementtien lukua muutetaan. Tämän tähden
varustetaan se n. s. säätöelementeillii, joita voidaan
tarpeen mukaan yhdistää perusparistoon tai siitä
erottaa, ks. Sähköpari, Sähkölaitos.
A. JI-io.
Sähköparkitus tapahtuu antamalla
parkituk-sen aikana sähkövirran kulkea läpi
parkitus-liuoksen. Parkitus saadaan näin suoritetuksi
nopeammin kuin ilman sähkövirtaa. Fölsingin
menettelytavalla, jonka mukaan sähkövirta
johdetaan nikkelöityjen vaskielektrodien (ks.
Elektrolyysi) avulla kohtisuoraan
parkittavia vuotia vastaan, saadaan vuodat parkituiksi
3-6 päivässä, kun siihen muuten kuluu
kokonainen vuosi. S. K-i.
Sähköpatsas 1. sähköpylväs ks.
Galvaaninen paristo.
Sähköpatteri ks. Sähköparisto.
Sähköpiano, pianonsoittokoneisto, joka sähkön
avulla saatetaan toimimaan (vrt. Pia nol a).
I. K.
Sähkö pienteollisuudessa. Meidän
aikoihimme saakka on pienteollisuuden voimantarpeen
tyydyttämiseen käytetty melkein yksinomaan
lihasvoimaa. Aivan pienet, kovin vähäistä voimaa
vaativat työkoneet voidaankin varsin edullisesti
järjestää jalalla poljettaviksi, kuten tavallinen
koti-ompelukone ja rukki, vaikka täten
tietenkään ei voi saavuttaa samaa tulosta, kuin jos
saisi keskittää huomionsa yksinomaan työn
ohjaamiseen. Vielä suuremmaksi käy ero siinä
tapauksessa, että täytyy käyttää toista kättä
käyttövoiman hankkimiseen. Onpa olemassa suuri
ryhmä työkoneita, joiden käyttö lihasvoimalla
vaatii kahden tai useamman henkilön ajan, kuten
tahko, palkeet, mankeli, vannesaha y. m., joissa
siis ainakin yhden henkilön tulee toimia
yksinomaan voimanlähteenä. Etenkin tällaisten
koneiden kä3’ttöön nähden oli pienteollisuus sangen
epäedullisessa asemassa konevoimalla toimiviin
suurteollisuuslaitoksiin verrattuna, sillä lihasvoima
on parhaimmassakin tapauksessa monta vertaa
kalliimpaa kuin järjellisesti käytetty konevoima.
Vasta sähkölaitosten kehityttyä yleisiksi
voimanantajiksi on pienteollisuus saanut halvan ja
mukavan voimanlähteen käytettäväksensä ja sen
mukana uuden tarpeellisen edellytyksen
voittoisaan kilpailuun suurteollisuuden kanssa.
Voidaksemme verrata lihasvoiman ja
sähkövoiman hintaa toisiinsa on välttämätöntä
tietää, kuinka suuri ihmisen keskimääräinen teho
on. Sähkötekniikassa yleisesti käytetty yksikkö,
kilowatti (lyh. kW), ei ole yksinomaan
sähköoppiin kuuluva mittayksikkö; se on ylipäänsä
(ehon mitta ja vastaa suunnilleen sitä
tehomää-rää, joka tarvitaan 100 kg:n painon nostamiseen
1 m:n korkeudelle 1 sekunnissa (vrt.
Sähkö-opilliset mittayksiköt). Hevosvoima
(lyh. Hv), joka niinikään on tehon mitta, on
n. 3/t kW ja ajatellaan vastaavaksi hevosen
keskimääräistä tehoa. Ihmisenkin teho voidaan
siis ilman muuta lausua kW:ein. Kokeet
osoittavat, että voimakas mies voi suorittaa työtä
jopa ’/o kW:iin saakka jonkun minuutin ajan,
hetkellisesti enemmänkin, mutta kauaa hän ei
jaksa täten ponnistaa. Muuan mies väänsi
kil-pailutilaisuudessa kampia 0,s kW:n
keskimääräisellä teholla yhden tunnin aikana, suorittaen siis
0,s kilovvattitunnin (lyh. kWh) työmäärän.
Voitaneen olettaa, että tavallinen työmies
jokapäiväisissä oloissa saa aikaan korkeintaan puolet
siitä, mitä tämä palkinnon saanut nuorukainen
suoritti lyhytaikaisen kilpailun kiihkossa.
Työmiehen keskimääräinen teho lienee siis
korkeintaan n. ’/I0 kW, joten hänen kehittämänsä kWh
tulisi maksamaan n. 5 mk., edellyttäen Helsingissä
tavallista työpalkkaa. 50 p. tunnilta.
Voimatar-koituksiin käytetyn sähkövirran hinta taas on
Helsingissä 25 p. kWh:lta. Käytetystä
sähköenergiasta kulunee kuitenkin n. ’/« moottori- ja
johtohäviöihin, joten hyödyllisesti käytetty
sähkö-kWh tullee maksamaan n. 33 p. — Lihasvoiman
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
