Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähkövastus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
991
Sähkövirranjakojärjestelmät
992
Ev – vaihejannilys - §£ - 0.5S Ep
(eii*>. izo *om*y3
fi
rinnakkain (kuva 2). Edellämainittu järjestelmä
ei sovellu sisävalaistukseen ja on meillä nykyään
käytännössä melkein tuntematon, vaikka
kaupunkiemme ensimäiset sähkölaitokset, (esim.
Tampereen, per. 1888) ainakin osittain
rakennettiin sitä varten. Ameriikassa käytetään sitä
kuitenkin yhä vieläkin yleisesti, etenkin pienempien
kaupunkien katuvalaistukseen. Sitäpaitsi on
olemassa, pääasiallisesti Etelä-Euroopassa, muutamia
tasavirta-voimansiirtolaitoksia, joissa se
niinikään on otettu käytäntöön (n. s.
Thury-järjes-telmä). Konejäunitys on, johtohäviöitä
lukuunottamatta, käyttökojeiden käyttämien
jännitysten summa, virranvoimakkuuden ollessa
kaikkialla järjestelmässä sama. Tämä kytkentä
vaa-tiis siis korkeaa, kuormituksen suuruudesta
suorastaan riippuvaa jakojännitystä; niinpä
käytetäänkin Ameriikassa kaarilamppu-virtapiireissä
3,000, 6,000, jopa 10,000 voltin jännitystä, ja
etelä-ransk. Moutiers-Lyon’in
tasavirta-voimansiirto-laitoksessa on jännitys täyden kuormituksen
vallitessa yli 50.000 voltin. Tällaisia ja
korkeampiakin jännityksiä nykyään tapaa hyvin monessa
voimansiirtolaitoksessa, mutta ei kuluttajia
suoraan syöttävissä jakojohdoissa, kuten
sarja-järjestelmässä.
Rinnakkaiskytkentää käyttäessä on jännitys,
johtohäviöitä lukuun ottamatta, kaikkialla sama,
jotavastoin koneen virta on käyttökojeiden
käyttämien virtojen summa.
Ainoastaan alaltansa pienimmissä
johtojärjes-telmissä voidaan kytkeä virrankuluttajat ilman
muuta pääjohtoihin kuvan 2:n esittämin tavoin,
koska pitemmissä johdoissa syntyvät häviöt a1
heuttaisivat liian suuren jänuitykseneron johdon
eri päissä. Sentähden johdetaan virta tavallisesti
n. s. syöttöjohdoilla, joihin kuluttajia ei
yhdistetä, määrättyihin syöttöpisteisiin, joista
lyhyemmät jakojohdot jakavat virran kuluttajille
(kuva 3). Useimmiten yhdistetään eri
syöttöpisteistä säteilevät jakojohdot keskenänsä
jako-johtoverkoksi. Täten virta, ja sen mukana
jäcnityshäviöt, tasaisimmin jakaantuu sekä eri
syöttö- että jakojohdoille. Tällä järjestelmällä
on lisäksi se suuri etu, että määrätyn alueen
virranhankinta voi jatkua pitkin jakoverkou
silmukoita, vaikkakin tätä aluetta nimenomaan
syöttävä johto vikaantuisi, edellyttäen että
kaikkien johtojen kummassakin päässä on
varolait-teet (ks. Sähköteknilliset
varmuus-1. varolaitteet), jotka häiriön sattuessa heti
itsetoimivasti erottavat asianomaisen johdon
verkosta; muussa tapauksessa joutuu
mahdollisesti koko verkko kärsimään yhden ainoan
johdon vikaantumisesta.
Kuta korkeampaa johtojännitystä käytetään,
sitä pienemmät ovat häiriöt; toiselta puolen ei
voida rakentaa hehkulamppuja korkeammalle
jännitykselle kuin noin 250 voltille, jotapaitsi ylen
korkeaa jännitystä hengenvaarallisuutensa vuoksi
ei sovi käyttää asuinhuoneissa. N. s.
kolmijohto-järjestelmä yhdistää määrätyissä rajoissa sekä
korkeamman että matalamman jännityksen edut,
samalla kuin siltä puuttuvat kummankin
varjopuolet. Tämän järjestelmän mukaan kytketään
(tasavirralla) kaksi samanlaista konetta
keskenänsä sarjaan, kuten kuva 4 osoittaa.
Äärijohto-jen väliilä on kaksinkertainen lamppujännitys,
aina 2 lamppua keskenänsä kytkettynä sarjaan.
Lamput ovat kuitenkin käytännössä toisistansa
riippumattomia, koska kaikki pienemmät
virran-menekin epätasaisuudet tasoittuvat keski-1.
nolla-johdon kautta. Kuormituksen ollessa aivan tasan
jaettuna on uollajohto virraton,
lukuunottamatta aivan vähäisiä tasoitusvirtoja läheisten
lamppujen välillä. Voi tulla toimeen yhdellä
ainoallakin koneella, jonka silloin tulee olla
erikoisrakennetta, tai on käytettävä jonkinlaista
jännityksenjakajaa koneen lisäksi, esim.
akkit-mulaattoriparistoa.
Yllämainitut järjestelmät ovat kaikki
pääasiallisesti tasavirralle sopivia sekä välittömiä, s. o.
koneiden kehittämä sähkövirta on
muuttumattomalla johdettu aina kuluttajien huoneisiin.
Laaja-alueisissa jakojärjestelmissä on usein
käytännöllisistä ja taloudellisista syisiä mahdoton tulla
täten toimeen, vaan on käytettävä kahta eri
jako-verkkoa. Toinen näistä, primääriverkko, tuo
kor-keajänteisen virran asemalta eri käyttöalueille,
joilla se erityisten laitteiden avulla muutetaan
sekundääriverkkoon yhdistetylle valaistukselle
y. m. sopivaksi. Näissä välillisissä
johtojärjes-telmissä käytetään miltei poikkeuksetta
vaihtovirtaa, joko yksinkertaista tai kolmivaiheista eli
n. s. kiertovirtaa, koska vaihtovirtakoneet
paremmin soveltuvat korkealle jännitykselle kuin
tasavirtakoneet ja koska vaihtovirran jännitystä
mielivaltaisesti voidaan muuttaa edullisesti
toimivilla, liikkumattomilla ja tuskin minkäänlaista
hoitoa kaipaavilla transformaattoreilla,
jotavastoin tasavirran jännityksen muuttaminen vaatii
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
