Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tabernaakeli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1055
Tabula—Tacoma
1056
Tabula (lat.), taulu; kertomat aulu. — T.
rasa (ks. t.), tyhjä (sileäksikaavittu)
kirjoitus-taulu.
Tabulaatit, paleozooisella maailmankaudella
elänyt riuttojarakentava merieläinryhmä. Viime
aikoihin asti pidettiin t:eja lcorallieläiminä,
mutta nykyään pyritään niitä myös
tulkitsemaan matokolouioiksi. Tyypillisimmässä
muodossaan tabulaattiyhteiskunta esiintyy
vierekkäisten kalkkitorvien muodostamana rungostona;
torvet ovat väliseinien jakamat ja huokosten
kautta toistensa yhteydessä. Tunnetuimpia t:ja
ovat „u r k u k o r a 11 i" (Favositcs) ja ,,k e t j
u-koralli" (llalysites), jotka ovat sangen
yleisiä esim. Gotlannin siluurisessa kalkkikivessä.
V. A. K-io.
Tabula rasa [rä-J (lat.), »tyhjäksi raavittu 1.
pyyhitty taulu". Roomalaiset käyttivät
vahatau-luja eli vahalla päällystettyjä puutauluja, joihin
terävällä puikolla kirjoitettiin muistiinpanoja,
kirjeitä y. m. ja joista voitiin helposti taas
poistaa kirjoitus tasoittamalla vahapinta uudelleen
sileäksi. — Kuuluisa on Locken käyttämä
vertaus, että ihmisen sielu alkuaan on ikäänkuin
,.t. r.", kirjoittamaton taulu, johon kokemus
piirtää merkkejään, antaen siten sielunelämälle
sen sisällyksen. Jo stoalaiset käyttivät
samanlaista vertausta kuvatessaan sielun alkuperäistä
tilaa. A. Or.
Tabularium l-lä’-] (lat.), arkisto.
Tabulatuuri (lat,. tabulatü’ra), mus.,
nuotti-merkintä, jota käytettiin 14:nneltä vuosis. alkaen
etenkin moniäänisiä soittimia (urkuja, luuttua
y. m.) varten. Nuottien asemesta merkittiin
kirjaimia tahi numeroita joko viivastolle, jonka
viivat edustivat soittimen eri kieliä tai sävellyksen
eri äänien kulkua, taikka riveihin ilman
viivastoa. Sävelten aika-arvo ilmaistiin sitäpaitsi eri
riville (viivaston ylä- tahi alapuolelle)
merkityillä nuoteilla, joista useimmiten nuppu (eli pää)
jätettiin pois. Merkintäjärjestelmä oli erilainen
eri maissa (Italiassa, Espanjassa, Ranskassa,
Saksassa) sekä eri soittimille. T:t olivat alkuaan
vain moniäänisten sävellysten partituureja
säestäjän käytettäväksi. Tässä kohden otettiin
kuitenkin jo 16:nnella vuosis. niiden sijaan
joutuisampi ja yksinkertaisempi kenraali-basso- (ks. t.)
merkintä. T-merkinnän alkujuurena on
kirjain-nuottikirjoitus, jota tavataan useilla vanhoilla
kansoilla. Siltä puuttui keskiaikaisen
laulu-nuottimerkinnän havainnollisuus, mutta
täsmällisyytensä vuoksi se oli alkeellisille soittimille
varsin käytännöllinen (vrt. N e u m i t,
Nuotti-järjestelmä). Ainoa Suomessa löydetty
t.-teos on Turun tuomiokirkon koraalikirja
(arvatenkin 17:nnen vuosis. loppupuolelta), jonka
soinnutus on todisteena tuntemattoman tekijänsä hyvästä
taiteellisesta aistista (Säveletär 1907). /. K.
Tabun [-u’n] (ven.), lauma, varsinkin
hevos-Iauma Etelä-Venäjän aroalueella.
Taburetti (ransk. tabouret), pieni selkä- ja
käsinojaton tuoli.
Tachypetes ks. Fregattilintu.
Tacitus, Marcus Claudius (n. 205-276),
Rooman keisarina 275-276, perättömän
kertomuksen mukaan tunnetun, samannimisen
historioitsijan jälkeläinen, tuli senaatin valitsemana
hallitsijaksi, mutta menetti jo 6 kuukauden
kuluttua henkensä sotilaskapinassa Vähässä-Aasiassa.
Tacitus, Publius Cornelius (n. 55 - li.
117 j. Kr.), roomal. historioitsija. Saatuaan
huolellisen kasvatuksen T. aslui nuorena valtion
palvelukseen. Tlän tuli Domitianuksen
hallitus-aikana prætoriksi, nimitettiin 97 konsuliksi
pysyttyään syrjässä Domitianuksen viimeisinä
hallitusvuosina, sekä oli Trajanuksen aikana
Vähän-Aasian maaherrana. Aikaisin T:n teoksista
on luultavasti kirjanen »Keskustelu puhujista"
f„Dialogus de oratoribus"), jossa hän esittää syyt
puhetaidon rappeutumiseen keisariajalla.
Ainettaan T. on käsitellyt hyvin viehättävästi, joten
kirja’on luettu Rooman kirjallisuuden
parhaimpiin tuotteisiin. Useasti on kuitenkin väitetty,
ettei T. ole tämän kirjan tekijä, koska se tyyli!
tään suuresti eroaa hänen toisista teoksistaan.
Ennenkuin T. ryhtyi suurempiin historiateok
siinsa, hän julkaisi 98 2 lyhyempää kirjaa. En
siksi ilmestyi Cn. Julius Agricolan, hänen
appensa elämäkerta, missä T. laajasti kuvailee
hänen toimintaansa Britannian maaherrana sekä
antaa arvokkaita tietoja maasta ja sikäläisistä
kansoista. Toinen kirja oli „Germania",
kansa-tieteellis-maantieteellinen tutkielma, jolla tekijä
tahtoi kiinnittää kansalaistensa huomion
germaa-neihin. Näiden jälkeen seurasi suurisuuntainen
historiateos (,,Historiæ"), jossa T. kuvaili omaa
aikaansa Galbasta Domitianuksen kuolemaan.
Tästä, luultavasti 14 kirjaa käsittävästä
teoksesta, on osa säilynyt. Toisessa pääteoksessa,
jolle tavallisesti annetaan nimi „Annales",
kerrotaan tapaukset Augustuksen kuolemasta Neron
kuolemaan. Sen 16 kirjasta on vain osa tallella.
T. noudattaa historiallisissa teoksissaan
psykologista (pragmaattista) katsantokantaa; hän ei
tyydy kuvailemaan tapauksia, vaan tahtoo myös
selvitellä niiden syytä ja yhteyttä. Kuitenkin
hänen nouruutensa ja miehuutensa kauhunaika
oli siinä määrässä painanut hänen mieleensä
synkän katkeruuden, että hän yleensä kaikkialla
näkee vain kehnoutta ja mädänneisyyttä sekä
sentähden yhtämittaa liiaksi värittää esitystään.
T:n kieli vaikuttaa voimakkaasti syvemmin
ajattelevaan lukijaan intohimoisella, pingoitetulla
niukkuudellaan, lennokkaine sananparsineen ja
runollisine vivahduksineen. T:n teosten
lukuisista julkaisijoista ja selittäjistä mainittakoon
m. m. J. G. Orelli, K. Halm, M. Haupt, K.
Nip-perdey, K. V. Müllenhoff, K. W. Heraeus,
H. Schweizer-Sidler, G. Andresen, L. Valmaggi
sekä Suomessa J. A. Söderholm, F. Gustafsson ja
Hj. Appelqvist. Suomennoksina ovat
ilmestyneet: ,,Germania" (Osk. Blomstedtin
suomentamana 1865, K. J. Hidénin suomentamana 1904);
..Agricola" (suom. K. J. Hidén 1904). [G.
Bois-sier. „Tacite" (4:s pain., 1912); F. Leo, „T."
(1896); J. Bruns, „Die Persönlichkeit in der
Geschichtschreibung der Alten" (1898) ; A. A.
Drä-ger, ,.über Syutax und Stil des T." (1882);
Gantrelle, ,,Grammaire et style de T." (3:s pain.,
1908); A. Gerber et A. Greef, ..Lexicon Taciteum"
(1902); F. Gustafsson, „T. som häfdatecknare"
(1905); sama, ,.T. som tänkare" (1906).]
K. ./. 11.
Tacoma /täko’uma]. 1. Vuori (Mount T. <
intiaani-k. Tuhoma 1. Tahobet = „suurin
valkoinen huippu"; myös Mount Rainer) Yhdysvaltain
luoteisosassa, Washingtonin valtiossa, Puget
soundista kaakkoon, Kaskad-vuoriston pohjois-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
