Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Taso ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
12!H
Tassoni—Tataarit
1292
peräisyyttä. Opiskeltuaan jonkun aikaa
Bolognassa, T. joutui kardinaali Luigi d’Esten
palvelukseen, tullen 1565
Fer-raran hoviin, missä hän
sitten eri väliajoin
oleskeli parikymmentä vuotta.
Kuusaslahjaisena miehenä
ja huomattavana
runoilijana hänestä tuli hovin
epäjumala. Prinsessat
Luc-rezia ja Leonora d’Este
olivat hänen erikoisia
suo-sijoitaan, mutta tarinoiden
paljon puhumia lähempiä
suhteita ei tutkimus ole
voinut toteen näyttää.
V. 1570 T. kävi
kardinaalin kanssa Pariisissa,
mutta sitten heidän
välinsä rikkoutuivat, ja
Fer-raran herttua Alfonso II otti hänet nyt
palvelukseensa; T. oli ahkerasti harjoittanut
runoi-lua näinä vuosina ja 1573 ilmestyi
viehättävä lyyrillinen paimennäytelmä „Aminta", joka
saattoi tekijänsä kuuluisaksi ja jolla on ollut
merkitystä oopperan kehitykselle. Kaksi vuotta
myöhemmin valmistui T:n pääteos, laaja
eepillinen runoelma „GerusaIemme liberata",
ottave-riimeihin sepitetty kuvaus ensimäisestä
ristiret-kestä. Se 011 monessa suhteessa oivallinen
runo-luoma ja herättää yhä vielä jälkimaailmankin
ihailua. Tosin siltä puuttuu» eepillistä tyyneyttä
ja selvyyttä, sen yhtenäisyyttä haittaavat liian
monet episodit ja sanonta on usein retorista ja
täynnä kovin haettuja sanasukkeluuksia. Mutta
toisaalta se lyyrillisissä kohdissaan sisältää
oivallista runoutta luonteenkuvaus on sattuvaa,
kieli sulavaa ja soinnukasta. T. ei aluksi
julkaissut teostaan (ilm. vasta 1580), vaan antoi spii
arvostelulautakunnan tarkastettavaksi, seikka,
joka tuotti hänelle pelkkää mieliharmia.
Ymmärtämättömiini arvostelijain lausunnot
katkeroittivat luinen herkkää ja ärtyisää mieltänsä. Hänen
rasittunut terveytensä alkoi murtua ja yltyvä
henkinen sairaus päättyi lopulta täydelliseen
mielipuolisuuteen. Aika ajottain hän poistui
Fèrrarasta, kuljeskeli milloin missäkin, mutta
palasi sinne aina takaisin. Vv. 1579-86 T. oli
hoidettavana St. Annan houruinhuoneessa,
harjoittaen siellä ahkeraan kirjailemista. Päästyään
sieltä vapaaksi hän harhaili onnettomana
viimeiset vuotensa kaupungista kaupunkiin, hovista
hoviin. Kirjailemista hän kuitenkin yhä jatkoi;
m. m. hän uskonnollisista syistä toimitti
suuresta runoelmastaan uuden laitoksen, joka oli
aivan arvottomaksi karsittu. T:n viimeiseksi
olinpaikaksi tuli Rooma, jossa oli tarkoitus
seppelöidä hänet Kapitoliolla; tuuma ei
kuitenkaan toteutunut. Loppuaikansa T. oli sairaana
San Onofrion luostarissa ja kuoli siellä 25 p.
huhtik. 1595. — T:n traagillinen elämäntarina
on vanhastaan ollut tarujen vaippaan
kätkettynä, ja siten syntynyttä käsitystä hänestä on
vakiinnuttanut aiheen käsittely runoudessa
(Goldoni, Goethe, Byron. Ingemaun; myös
sävel-taiteilijat Liszt, Godard, Gade). Vasta nykyajan
tutkimus on kyennyt luomaan luotettavaa valoa
hänen elämäänsä ja poistamaan vanhoja
harhaluuloja. — Paitsi jo mainituita teoksia on T.
kirjoittanut muutamia uskonnollisia runoelmia
(esim. „Le sette giornate del moudo creato"),
näytelmän ,,11 re Torrismondo", joukon lyriikkaa
sekä erinäisiä proosateoksia. —T:n kootut teokset
julk. Rosini (1821-32, 33 nid.). Uudempia
julkaisuja ovat Solerti’n „Gerusalemme liberata"
(1895-6, 3 nid.), „Opere minori in versi"
(1891-5, 3 nid.), „Le rime di T. T." (1898-1902,
4 nid.). Proosateoksien julkaisijat ovat Guasti
(„I dialoghi di T. T.", 1858-9, 3 nid., 2:nen pain.
1901; „Prose diverse di T. T.", 1875, 2 nid.) ja
Solerti („Appendice alle opere in prosa di T. T.",
1892). [Marchese Manson romanttinen T :n
elämäkerta (1619); Serassi, „Vita di T. T." (1790; 3:s
pain. 1858, 2 nid.); Ferrazzi, „T. T." (1880);
Solerti, „T. T." (1895, 3 nid.); Campori & Solerti,
„Luigi, Lucrezia e Leonora d’Este" (1880);
Solerti, „Ferrara e la eorte estense nella seeonda
metà del sec. XVI" (1891); Roncoroni, „Genio e
pazzia di T. T." (1896); Multineddu, „Le fonti
tiellä Gerus. lib." (1895).] E. lF-s.
Tassoni [-o’-], Alessandro (1565-1635),
it. runoilija. Tuli 1597 kardinaali Colonnan
sihteeriksi Roomaan, seurasi häntä matkalla
Espanjaan 1600 ja pysyi toimessaan v:een 1608.
Oli myöhemmin Savoiji’n herttuan Karl Emanue
Iin palveluksessa, sittemmin kardinaali Ludovisi’n
sihteerinä ja vihdoin Frans I:n kamariherrana
kotikaupungissaan Modenassa. T:n maine
perustuu koomilliseen eepokseen „La seccliia rapita"
(kirj. 1614, julk. 1622), jonka aiheena on Modenan
ja Bolognan välinen, ryöstetystä ämpäristä
alkunsa saanut sota 1325. Runoelma on monessa
suhteessa erittäin onnistunut ja kuuluu
1600-luvun parhaisiin kirjallisiin saavutuksiin
Italiassa. Toinen kertomaruno on Ameriikan
löytöä käsittelevä „Oceano", josta kuitenkin vain
I laulu on olemassa. Lisäksi T. on kirjoittanut:
,-Considerazioni sopra le rime de Petrarca" (1609;
julk. Casini, 1880), jossa hän asettuu Petrarcan
liiallista ihailua ja jäljittelyä vastustamaan;
„Pen-sieri diversi" käsittelee kirjallisia, filosofisia ja
tieteellisiä kysymyksiä ja „Filippiehe contro gli
Spagnuoli" on tähdätty espanjalaisia vastaan.—
T:n kolme dialogia „Uifesa di Alessandro
Mace-done" julkaisi Rossi (1904) ja hänen kirjeensä
julkaisivat Gamba (1827) ja Rossi (1901). [Pitoni.
„Sopra i .Pensieri diversi’ di A. T." (1882) ;
Roneal, „La secehia rapita, studio critieo" (.8S4);
Bacchi, „Le considerazioni sul Petrarca di A. T."
(18S7) ; Roisi, ..Studii e ricerclie Tassoniane"
(1904) ; Santi, ,.La Storia nella ,Seccliia rapita’ "
(1906, I:nen osa).] E. W-s.
Tataarilaiset kielet ks.
Turkkilais-tataarilaiset kielet.
Tataarit (tatarit), monelle Aasiasta päin
tulleelle tahi Aasiassa asuvalle kansalle annettu
yleisnimi. Jo 5:nnellä vuosis. j. Kr. kiinalaiset
mainitsevat T a-t a-kansojen Mantshuriassa ja
Mongoliassa asuviksi („Tataarinsalmi", mante
ren ja Sahalinin välillä) ja kiinalaisten
esimerkin mukaan englantilaiset ja ranskalaiset vielä
usein nimittävät mantsulaisia t:ksi.
Muinais-turkkilaisissa kivikirjoituksissa (ks. t.) mongolit
mainitaan taiar nimellä ja mongolien omassa
historiassa tatar on heidän tärkeimpiä heimojaan.
Tarkoitettuaan siis alkuaan vain mongoleja, tämä
kansannimi 13:nnella vuosis. tuli mongolien
suurten sotaretkien aikana Euroopassakin yleisesti
Torquato Tasso.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
