Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Teollisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
13S9
Teoll
isuus
1390
yhtäimittaisemmin niitäi käytetään. Useita
teollisia menettelytapoja kannattaa käyttää vain
siinä tapauksessa, että jotakin tuotetta
valmistetaan samalla kertaa suurempi määrä. Siitä
seikasta, että tällaisissa tapauksissa tuotemäärän
lisääntyessä kustannukset vähenevät, johtuu
kallisarvoisten koneiden laaja käytäntöön
tuleminen tehtaissa. Tämä kävi kuitenkin
mahdolliseksi vasta sittenkuin höyrykone oli keksitty,
ja siten saatu liikevoima, joka voitiin panna
toimimaan kaikkialla, milloin hyvänsä ja minkä
voimaisena hyvänsä. Koneet tulivat käytäntöön
I8:nnella vuosis. ensin Englannissa, missä ne
(ensin kehruu- ja kutomakoneet) saivat aikaan
n. s. teollisen vallankumouksen, mutta jo sitä
ennen oli, niinkuin on huomautettu, telidas-t:ta
olemassa. Viimemainitun taloudellisena
edellytyksenä on keskitetty yhdenkaltainen
joukko-tarve ja yhdysliikenteen kuljetustekniikan
kehittyminen sille kannalle, että t.-tuotteet voidaan
mukavasti toimittaa suurten ostajapiirien
saavutettaviin. Sen johdosta että koneet
työskentelevät monta vertaa tasaisemmin, kestäväinmin ja
nopeammin kuin ihmiskäsi, ja että ne poistavat
tuotteesta kaiken yksilöllisyyden leiman,
voidaan niiden avulla valmistaa tuotteita, jotka ovat
omansa’ tyydyttämään juuri joukkotarvetta.
Tuotantokustannuksia ja siten tuotteiden hintoja
huojentamalla ne ovat tehneet yhä laajemmille
piireille mahdolliseksi ostaa tehdastavaroita,
josta on ollut seurauksena yhä nouseva
teollisen tuotannon lisääntyminen. Koneet ovat siten
valtavasti edistäneet tehdas järjestelmän
leviämistä, mutta ne eivät ole sitä luoneet.
Valmisteiden luonnon mukaan voidaan
erottaa toisistaan: 1) tehtaat, jotka tuottavat
käyttövalmiita joukkotuotteita; 2) tehtaat, jotka
valmistavat tuotantovälineitä, n im. a)
puolivalmisteita. b) koneita, laitteita, työkaluja, kokonaisia
tehdaslaitoksia, kuljetusvälineitä; 3) tehtaat,
jotka jalostavat toisten tehtaiden tuotteita (esim.
karttuunipainimot, värjäämöt, valkaisulaitokset
y. m.). Tehdas ei rupea suoranaisiin suhteisiin
kuluttajain kanssa, vaan käyttää tuotteidensa
myyntiä varten kaupan välitystä.
Tehtaiden työväki on yleensä riippuvammassa
asemassa kuin kustannusjärjestelmän
kotityöläi-set. J[utta sen johdosta, että telidasliikkeisiin
on kiinnitetty paljon pääomaa, edellinen on
paremmin turvattu liikepulilta ja työnseisauksilta.
Kustantaja voi lakkauttaa liikkeensä ilman
pääoman menetystä, heti kun se ei kannata. Mutta
tehtailijan täytyy tällaisessa tapauksessa jatkaa
tuotantoaan ilman voittoa, vieläpä tappiollakin,
niin kauan kuin liikkeen seisauttamisesta koituva
korkotappio on vielä suurempi kuin se tappio,
minkä tuotannon jatkaminen hänelle tuottaa.
Sitäpaitsi tehtaalaiset voivat toimia
tehokkaammin työehtojen parantamiseksi, koska heidän
tehdasliikkeiden paikallisen keskityksen
johdosta on helpompi yhtyä taistelukykyiseksi
järjestöksi. Mutta toiselta puolen
tehdasjärjes-telinä helposti hävittää työläisten perhe-elämän
ottamalla työhön myöskin naiset ja lapset; tätä
epäkohtaa ei edes työväensuojeluslainsäädäntö
(tehdaslainsäädäntö) voi täysin poistaa.
Tätä nykyä kaikki edelläkuvatut teolliset
tuotantojärjestelmät ovat vielä jossakin muodossa
oh •massa toistensa rinnalla. Kustannusjärjcs-
telmä ja varsinkin tehdasjärjestelmä ovat kyllä
tunkeneet syrjään nuo kolme aikaisempaa
järjestelmää, mutta täydellisesti ne eivät ole
voineet hävittää niitä. Mitä erityisesti varsinaiseen
käsityöhön tulee, on se tässä kilpailussa joutunut
vaikeimpaan* asemaan suurissa kaupungeissa.
Toiselta puolen alkavat tuotantojärjestelmäin
väliset erotukset hämmentyä; niinpä esim. käsityö
lähenee organisatsioninsa puolesta välistä
kustannusliikettä välistä tehdasta. Tämän johdosta
onkin ehdotettu, että t:n alalla erotettaisiin
toisistaan vain suur- ja p i k k u-t., s u u r- ja
pikkuliikkeet (ks. t.).
T:n kasvavaa merkitystä osoittaa se, ettät:n
alalla toimiva väestö kaikissa sivistysvaltioissa
lisääntyy nopeammin kuin koko väestö. Tätä
nykyä on 100 ansiotyössä olevasta t:ssa ja
vuorityössä toimivia
Isossa Britanniassa ja Irlannissa . . . 45,b
Sveitsiss».......’.....44,a
Belgiassa............41,r,
Saksassa.........i. . . 40, o
Hanskassa............35, s
Alankomaissa..........33,7
Norjassa............27.7
Tanskassa............25.2
Italiassa............24,s
Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa . . 24,i
Itävallassa...........23,a
Ruotsissa............20,9
Unkarissa............13,a
Suomessa............10, s
Suomessakin t:ta alkuansa harjoitettiin
perhetyön (koti-t.:n) ja palkkatyön muodoissa.
lvoti-t:ta harjoitettiin tavallisesti sivutoimena
maanviljelyksen rinnalla etupäässä oman tarpeen
tyydyttämistä varten. Tämän alkuperäisen
teollisen tuotannon haaroista mainittakoon kehruu,
kudonta, laudansahuu, tervanpoltto,
jauhonjau-hanta, oluenpano, viinanpoltto, saippuankeitto,
kynttilänvalanta. Varsinainen käsityö sai
Suomessa alkunsa ehkä vasta uuden ajan koitteessa
ja ensimäiset täydellisesti järjestetyt
käsityöläis-ammattikunnat syntyivät vasta 1620-luvulla.
Jonkinlaista tehdas-t :nkin alkua oli Suomessa
olemassa 1500-luvulta lähtien. Kustaa Vaasa
perusti Turun ja Hämeen linnojen yhteyteen
pieniä „verkatehtaita", joissa raaka-aineena
osittain käytettiin tänne tuotujen engl.
rotulampai-den villaa. Sotilaallisia tarkoituksia varten
perustettiin salpietarikeittimöitä ja ruutimyllyjä.
Myöskin laivanrakennus näkyy jo tähän aikaan
päässeen vauhtiin; sitä harjoitettiin sittemmin
suurella menestyksellä Pohjanmaalla
rahvaan-t:na. Laivanrakennuksen yhteydessä kehittyi
myöskin purjekankaan kudonta ja
köydeu-punonta. Kruunun ja aatelin kartanoihin
perustettiin jo 1500-luvulla vesivoimalla käyviä
„saha-myllyjä", jotka yhdellä terällä sahasivat
lankkuja ja lautoja. Suuremman laajuuden saavutti
tehdasmainen tuotanto aluksi vain rauta-t:n
alalla. Maan asukkaat olivat jo ammoisista
ajoista asti osanneet valmistaa järvimalmista
omaksi tarpeeksi taerautaa, mutta tämä tuotanto
ei jaksanut ajan pitkään tyydyttää varsinkaan
linnoitusten kasvavaa raudan tarvetta.
1500-luvulla löydettiin Etelä-Suomessa myöskin
vuorimalmia ja 1542 avattiin Ojamon rautakaivos
Lohjalla. Jo 1560 mainitaan Mustion
sulatushytti, jossa Ojamon malmia jalostettiin, mutta
varsinainen rautatehdas syntyi Mustiossa vasta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
