Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Teollisuusnäyttely ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1399
Teologian erotutkinto—Teologian lisensiaatti
1100
opissa erotettiin uskonopissa myöskin
kahdenlaisia aineksia: arliculi puri, puhtaat
uskonkappaleet ja articuli m ix li, sekoitetut
uskonkappaleet, jotka osaksi perustuivat järkipäätelmiin,
kuten todistukset Jumalan olemisesta ja sielun
kuolemattomuudesta. Aikaa myöten saivat
jälkimäiset yhä suuremman merkityksen ja
ratsiona-lismin kautta pääsi kokonaan valtaan
..luonnollinen t.". Yleensä oli vanhemmalla uskonopilla
objektiivinen luonne, se kun käsitti
yliluonnolliset asiat varsinaisiksi tiedon esineiksi. Valtavan
käänteen subjektiiviseen suuntaan aikaansaivat
Kant ja Schleiermacher, edellinen
osoittamalla inhimillisen tiedon rajat, jälkimäinen
taas osoittamalla, että t: 11 varsinaisena
tutkimus-esineenä on uskonnollinen sielunelämä ja vasta
välillisesti siihen vaikuttavat ja sisältyvät
yliluonnolliset tosiasiat. Tätä t.:n kehitystä
subjektiiviseen suuntaan ehkäisi ajaksi Hegelin
filosofian vaikutus, mutta kun se oli tauonnut, on
mainittua kehitystä yhä jatkunut. Sen
viimeisenä jaksona voi pitää nykyajan vilkasta
uskonnon historiallista ja psykologista tutkimusta
Vasta tämän kautta on myöskin uskonnollinen
kokemus päässyt oikeuksiinsa.
T:n määrittelemiseen nähden on S c h 1 e i e
r-macherilla suuret ansiot. „Kurze
Darstel-lung des theologischen Studiums" nimisessä
teoksessaan (1811) hän ensi kerran pätevästi esitti
t:n kirkollisen ja tieteellisen luonteen. Nykyään
on tapana erottaa t. ja yleinen
uskontotiede siten, että edellisen edellytyksenä on
ilmestys ja siihen perustuva kirkko, jotavastoin
jälkimäinen on filosofinen tiede, joka käsittelee
uskontoa yleisen inhimillisen kokemuksen ja
järjen kannalta.
Uudemmassa jumaluusopissa erotetaan tarkoin
toisistaan uskonto ja t. Edellineu on
alkuperäinen henkinen tosiasia, joka esiintyy
havainnoissa, mielteissä ja tunteissa, jotavastoin t.
pyrkii muodostamaan uskonnon sisällystä
käsitteiksi ja järjestelmäksi. Tällöin se usein joutuu
suuriin vaikeuksiin, koska uskonnon syvällinen
ja monimuotoinen sisällys teologisessa
käsite-puvussa kalpenee ja kutistuu. Siitä huolimatta
jokainen kehittyneempi uskonto pyrkii
teologiseen muodostukseen. T. on uskonnon
luonnollinen tytär. T:n ja elävän uskonnon välillä on
usein jännitystä. Milloin t. tahtoo tukahduttaa
jäykkiin kaavoihin uskonnollisen elämän, milloin
se taas hyökkää rakkaiksi käyneitä muotoja
vastaan, milloin taas järkeilevällä kritiikillä pyrkii
riistämään uskonnolta sen perustukset.
Kristillinen t. jakautuu eri tunnustusten
mukaan. Katolinen t. on lujasti sidottu
kirkon virallisesti hyväksymään oppiin, n. s.
perintä-tietoon. Viime aikoina on tosin katolisessa
kirkossa ilmennyt huomattavia vapaampia
pyrkimyksiä, mutta ne ovat ankaruudella tulleet
tukahdetuiksi (ks. Modernismi).
Protestanttinen t. on vapaampi ja tunnustaa
ainoastaan Raamatulle ohjeellisen arvon.
Protestanttisessa t:ssa on huomattavissa useita eri
virtauksia. Tunnustuksellinen t. panee
pääpainon siihen, että t. lausuu ilmi ja järjestää
tunnustuksen sisällyksen. Raamatullinen t.
tahtoo ammentaa sisällyksensä yksinomaan
Raamatusta, jonka se katsoo sisältävän yhtenäisen
elämänjärjeötelmän. Välity s-t. tahtoo saada
keskenään sopusointuun kristinuskon ja yleisen
sivistyselämän. Spekulatiivinen t.
koettaa kehittää uskonnon järjestelmän jostakin
yleisestä uskonnollisesta perusaatteesta.
Nykyään t. jaetaan tavallisesti kolmeen
päähaaraan : historialliseen,
järjestelmälliseen ja käytännölliseen t:aan.
Historiallinen t. taas jakautuu
raamattutietcc-seen ja kirkkohistoriaan.
Raamattutieteestä ks. tarkemmin:
Raamatullinen teologia, li a a in a t u
n-kritiikki, Raamatunkäsikir joit
ukset, Raamatunkäännökset,
Raamatunteksti ja Hermeneutiikka. —
Kirkkohistoriasta ks.
Kirkkohistoria, Patristiikka, Skolastiikka,
Mystiikka, Uskonpuhdistus,
Puhdasoppisuus, Pietismi,
Ratsiona-lismi. — Järjestelmällisestä
jumaluusopista ks. Dogmatiikka,
Siveys-oppi, Symboliikka ja
Dogmihistoria. — Käytännöllisestä
jumaluusopista ks. t., K a t e k e t i i k k a, H o m i 1
e-tiikka, Liturgiikka,
Jumalanpalvelus ja K i r k k o-o i k e u s. [Paul Werule,
„Ein-fiihrung in das theologische Stiidiumu (19il).]
E. K-a.
Teologian erotutkinto 1.
jumaluusopillinen erotutkinto, yliopistomme
jumaluusopillisessa tiedekunnassa suoritettava
tutkinto. joka tuottaa pätevyyden paitsi
papinvirkaan (papiksivihkimisen jälkeen) myöskin, eräitä
lisämääräyksiä noudattamalla, uskonopin
lehto-rinvirkoihin sekä aistivialliskoulun
johtajanvirkoihin ja aistivialliskoulun tarkastajanvirkaan.
T. e:oa varten on ensin suoritettava n. s.
valmistava oppikurssi heprean kielessä,
TJ:n T:n kielessä, yleisessä uskonnon- ja
sivistyshistoriassa, sielutieteessä ja filosofian
propedeu-tiikassa (jumaluusopillinen e s i t u
t-k i n to). Paitsi tutkintoja jumaluusopillisissa
aineissa kuuluu t. e:oon kirjallinen kypsyyskoe
ja kielikoe suomen tai ruotsin kielessä (s. o.
siinä toisessa kotimaisessa kielessä, joka ei ole
opiskelijan äidinkieli) ynnä erinäisiä
harjoituksia (m. m. saarnaamisessa ja katekisatsionissa
sekä iiiessuamisessa). T. e:n vaatimukset ovat
määrätyt arm. as. 11 p. lielmik. 1886.
Teologian kandidaatti (ks. Teologia ia
Kandidaatti), jumaluusopillinen,
yliopistossa suoritettava oppiarvo, jota varten meidän
yliopistossamme vaaditaan filosofian
kandidaattitutkinto (arvosanat Rooman, Kreikan sekä
itämaiden kirjallisuudessa sekä filosofiassa tai
historiassa) sekä tutkinto jumaluusopin
teoreettisissa osissa sekä niissä käytännöllisen
jumaluusopin kappaleissa, jotka ovat tarpeelliset
papinviran hoitamiseen. Tämä arvo tuottaa saman
pätevyyden papinuralla ja koulutoimen alalla
kuin jumaluusopillinen erotutkinto.
Teologian lisensiaatti (ks. Teologia ja
Lisensiaatti), jumaluusopin lisensiaatti,
yliopistollinen oppiarvo, joka yliopistossamme
saavutetaan suorittamalla jumaluusopin
kandidaattitutkinto sekä julkaisemalla jotakiu
jumaluusopillista ainetta käsittelevä väitöskirja ja
suorittamalla lisensiaattitutkinto. Tutkintoon
ilmoittautuvan on tuomiokapitulin todistuksella osoitettava,
että hän on vähintään kaksi vuotta toiminut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
