Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Thessalonike ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1495
Thiele Thiers
1496
jalta syntyivät hänen laajat tutkimuksensa „Den
danske billedhugger B. Thorvaldsen og hans
vær-ker" (4 nid., 1831-50) ja ..Thorvaldsens biografi"
(4 nid. 1851-56). Niihin sisältyy laaja
elämäkerrallinen aineisto, jota kuitenkin on käsitelty
ilman kritiikkiä. T:n tuotannosta mainittakoon
vielä muistelmateos ,,Af mit livs aarboger".
[Stein. „J. M. T." (1897).] (E. W-s.;
Thiele /tilej, Thorvald Nicolai
(1838-1910), tansk. tähtitieteilijä ja matemaatikko, oli
1875-1908 Kööpenhaminan yliopistossa
tähtitieteen professorina ja observatorin johtajana. Hän
on m. m. tutkinut kaksoistähtiä ja kirjoittanut
joukon matematiikan peruskäsitteitä ja
toden-näköisyyslaskentoa koskettelevia teoksia.
Henki-vakuutusalalla T. on Skandinaavian maissa hyvin
tunnettu. Hän on henkivakuutusyhtiö „Hafnia"n
perustajia (1872) ollen sen esimiehenä v:stal903.
T. on uhrannut paljon työtä
kuolevaisuustauluk-kojen laatimiseen ja näiden tasoittamiskaavojen
laskemiseen. Teoksia: ..Almindelig
iagttagelses-lære" (1889) ; ,,Eleinen tie r iagttagelseslære"
(1897); „Om definitionerne for tallet. talarterne
og de tallignende bestemmelser" (1886) ; „Om
dodelighedstavlers beregning" (1900). U.S:n.
Thierfelder [iirfcldarj. Albert (s. 1846).
saks. säveltäjä. toiminut musiikinjohtajana
Elbingissä, Brandenburgissa ja (v:sta 1888)
Bostockin yliopistossa. Sai 1890 professorin
arvonimen. Julkaisi akateemisen väitöskirjan
ensi-mäisten vuosisatain psalmi- ja hymnilaulusta sekä
1899 sovitelmia uus.-kreik. musiikin jätteistä.
Sävelsi 5 oopperaa, 2 sinfoniaa. 3 eepillistä
kuoroteosta y. m. 7. K.
Thierry ftierl’]. 1. Augustin T.
(1795-1856), ransk. historiankirjoittaja. Oltuaan
jonkun aikaa opettajana maaseudulla T. palasi 1814
Pariisiin, missä toimi muutamia vuosia
Saint-Siinon’in yksityissihteerinä. V. 1820 T. julkaisi
kirjoitussarjan ..Lettres sur 1’histoire de France",
jossa hän arvosteli ankarasti siihen asti
noudatettua epäkriitillistä historiankirjoitusmetodia ja
vaati m. m. asiakirjoihin syventymistä. Näitä
periaatteita hän toteutti monivuotisiin
tutkimuksiin perustuvassa ja loistavalla esitystaidolla kir
joitetussa teoksessaan ,,Histoire de la eonquëte
de 1’Angleterre par les normands" (1825). Ne
ponnistukset, joita tämä työ häneltä kysyi,
hei-konsivat hänen näköänsä siinä määrin että hänen
sittemmin täytyi työssään käyttää apulaisia,
joista ansaitsee mainitsemista hänen myöskin
kirjailijana tunnettu vaimonsa Julie T. (k. 1844).
V 1830 T. tuli instituutin jäseneksi; muita
teoksia „Dix ans d’études historiques" (1835), „Récits
des temps mérovingiens" (1840), ..Recueil des
monuments inédits de l’histoire du tiers-état"
(1850-56), ,,Essai sur 1’histoire de la formation
et des progrès du tiers-état" (1853).
2. Amédée T. (1797-1873),
historiankirjoittaja. edellisen veli; tuli 1828 professoriksi
Besan-fonin korkeakouluun, mutta erotettiin pian
virastaan vapaamielisyytensä tähden. Heinäkuun
vallankumouksen jälkeen 1830 T. toimi
menestyksellä prefektinä v:een 1838. jolloin kutsuttiin
anomuskirjain esittelijäksi valtioneuvostoon; tuli
1860 senaattoriksi. Virkatointansa lomassa T.
harjoitti uutteraa historiantutkimusta ja julkaisi
joukon teoksia, joissa koetti toteuttaa veljensä
mielipiteitä: niistä mainittakoon: .,Histoire des
gaulois jusqu’ à la domination romaine" (1828),
„Histoire de la Gaule soue 1’administration
romaine" (1840-47). ..Histoire d’Attila, de Res fils
et de ses successeurs" (1856). J. F.
Thiers [tiä’r], Louis Adolphe
(1797-1877). ransk. valtiomies ja historiankirjoittaja.
V. 1820 T. tuli
asianajajaksi Aix’n kaupunkiin,
mutta antautui pian
kokonaan historiallisiin ja
valtiollisiin opintoihin
asettuen 1821 Pariisiin, missä
toimi myöskin
sanoma-lehtimiehenä. Pian tämän
jälkeen hän ryhtyi
julkaisemaan suurta teosta
vallankumouksen historiasta
„Histoire de la révolution
frangaise" (1823-27). Tämä
loistavalla kertojantaidolla
kirjoitettu teos, jossa hän
puolustaa
vallankumouksen aatteita ja tekojakin,
mutta jossa ilmenee
paljon epätarkkuutta ja kritiikin puutetta, saavutti
heti laajan lukijapiirin ja perusti hänen
.maineensa historiankirjoittajana. Perustettuaan
muutamien muiden kanssa ,,Le National" nimisen
lehden ja taisteltuaan siinä Polignacin
taantumuksellista ministeristöä vastaan hän heinäk.
1830 sepitti sen vastalauseen Kaarle X:n
laittomia ordonansseja vastaan, jonka Pariisin
vapaamieliset sanomalehtimiehet allekirjoittivat ja joka
tuli olemaan merkkinä vallankumouksen
alkamiseen. T. vaikutti sitten paljon siihen, että Ludvig
Filipistä tuli Ranskan kuningas. Sam. v. hän
tuli raha-asiainministeriön ylisihteeriksi.
sittemmin alivaltiosihteeriksi ja edustajakamarin
jäseneksi. Lokak. 1832 T. nimitettiin
sisäasiainministeriksi, jossa toimessa ollessaan kukisti
Vendéessa puhjenneen kapinayrityksen, jouluk.
sam. v. kaupan ja yleisten töiden ministeriksi,
huhtik. 1834 uudelleen sisäasiainministeriksi
tuka-huttaen tarmokkaasti useat työväenkapinat.
Helmik.-elok. 1836 T. oli pää- ja
ulkoasiainministerinä; tuli maalisk. 1840 uudelleen samoihin
toimiin. sai aikaan päätöksen Pariisin
linnoittamisesta ja tuotti kohottaaksensa isänmaallista mieltä
Napoleonin ruumiin St. Helenasta Pariisiin, mutta
kun hän rohkeasti kannattamalla Egyptin
varakuningasta Muhammed Alia Turkkia vastaan oli
vähällä syöstä Ranskan sotaan muita suurvaltoja
vastaan, täytyi hänen erota lokak. sam. v. Tämän
jälkeen T. oli vastustuspuolueen johtajana
edus-tajakamarissa ja ryhtyi samalla valmistamaan ja
julkaisemaan uutta suurta historiateosta
,,Histoire du eonsulat et de l’empire" (1845-62). joka
laski perustuksen Napoleonin ihailulle.
Helmikuun vallankumouksen puhjettua 1848 kuningas
Ludvik Filip antoi T:lle ja Odilon Barroflle
toimeksi muodostaa uuden ministeristön, mutta se
ei enää voinut myönnytyksillään hillitä
vallankumouksen menoa. Kansalliskokouksessa (1848)
ja lakiasäätävässä kokouksessa (1849-51) T. oli
oikeiston johtajia, kannatti Cavaignacin
diktatuuria ja Ludvik Napoleonin
presidenttiehdokkuutta, mutta piti suotavimpana kuningasvallan
uudistamista ja vastusti Ludvik Napoleonin
keisarivaltaan tähtääviä hankkeita: jouluk. 2 p:nä
L. A. Thiers.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
