Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Torpparikysymys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1719
Torppari—Torpparikysymys
1725
korkoa sekä joko 1 tai ’/s ’, kuoletusta, joten
velka tuli kuoletetuksi 41 tai 56 vuodessa. Tämä
asetus, joka saavutti vanhoillisten
maanomistaja-piirien. preussilaisten junkkerien taholta
erinomaisen kiivasta vastustusta, järjesti
maan-vuokrakysymvksen Preussissa, niin että sellaista
• i siellä enää yhteiskunnallisena kysymyksenä
ole.
Englannissa oli 1870-luvulla. jolloin siellä
ruvettiin maanomistusoloihin kiinnittämään
suurempaa huomiota, kaikista viljelmistä n. 88 %
vuokralla. Tällainen epäedullinen olotila oli jo
1800-luvun ensi puoliskolla aiheuttanut
lainsäädäntötoimia poistamisekseen. Tehokkaampi
lain-säädäntötyö saatiin kuitenkin siinä
tarkoituksessa aikaan vasta 1880-luvulta alkaen, kun
maan-viljelystyöväestö itse oli alkanut toimia
puolestaan sekä saanut vaikutusvaltaa myös
parlamenttivaaleihin. Nämä lainsäädäntötoimet
tarkoittivat osaksi vuokralain säädännön
parantamista. osaksi uusien viljelmien aikaansaamista.
Kdellistä tarkoittavista säännöksistä on
mainittava. että lainsäädäntötietä rajoitettiin
maanomistajan oikeus tehdä vuokrasopimuksia, jotka
olivat vuokramiehelle taloudellisesti epäedullisia
tai maanviljelyksen ajanmukaiselle kehitykselle
’ aitallisia. Vuokramiehelle myönnettiin
korvaukseksi tekemistään parannuksista se summa,
loka vastasi vuokramiehen tekemän parannustyön
todellista käypää arvoa silloin kuin hän luovutti
vuokra-alueen. Lisäksi velvoitettiin
vuokranantaja maksamaan vuokramiehelle täysi korvaus
kaikesta siitä vahingosta, joka vuokramiehelle
irtisanomisesta aiheutui, jos maanomistaja
toimitti irtisanomisen ilman otollisia ja riittäviä
perusteita.
Toimenpiteet uusien viljelmien
aikaansaami–rksi johtivat v:n 1907 lainsäädäntöön, jonka
mukaan maata voidaan ottaa siihen
tarkoitukseen maanomistajilta joko pakkolunastuksella tai
pakkovuokralla.
Irlannin maanomistusoloille on ollut
ominaista, että maa on siellä vielä viime vuosisadan
puolivälin seuduilla suurimmaksi osaksi
kuulunut englantilaisille suurtilain omistajille, jotka
ovat irlantilaisten vuokramiesten avulla sitä
vil-lelleet. Siten v. 1841 oli vuokraviljelmiä
kaikkiaan 699,202. niistä n. 45 % alle 5 aerea suuria
ja n. 36% 5-15 aerea suuria. V. 1870 oli
maanomistajia vain 19.547 ja n. 80% maasta
kuului yli 1,000 aerea suuriin suurtiloihin. V. 1876
noin puolet koko Irlannista kuului n. 700
henkilölle.
Vuokramiesten köyhyys, maanomistajain
mielivaltaisuus, verojen korotukset, häädöt y. m. s.
aiheuttivat vuokramiesluokan keskuudessa
1800-luvun puolivälin seuduilla asemansa
parantamiseksi yhteiskunnallisen liikkeen, joka on
jatkunut meidän päiviimme saakka ja joka ajoittain
on johtanut poliittisiin murhiinkin. Tämä liike
pakotti valtiovallat lainsäädäntötoimiin olojen
järjestämiseksi. Ensimäinen mainittavampi ilmaus
siitä oli Gladstonen vuokralaki
v :lta 1881. Se myönsi vuokramiehelle oikeuden
-aada vuokramaksun suuruus tuomioistuimen
kautta määrätyksi 15 v:ksi, jotapaitsi
vuokramiehelle annettiin turvattu hallintaoikeus ja
mahdollisuus vuokraoikeuden siirtämiseen. Tämän
lain vaikutusalaa laajennettiin uusilla laeilla
vv:lta 1887, 1801 ja 1890. Jo 1881 oli perustettu
erityinen virasto, maakomissioni (the irish lumi
Commission) maanvuokra-asioita varten, jonka
tuli m. m. olla korkeimpana tuomioistuimena
vuokrariidoissa.
Samaan aikaan toimittiin vuokra-alueiden
saattamiseksi valtion välityksellä vuokramiesten
omiksi. V. 1885 saatiin aikaan n. s. As h bour
n e n laki, jolla perustettiin valtion varoista
muodostettu lainarahasto irlantilaisten vuokra
miesten saattamiseksi vuokra-alueittensa omista
jiksi. Lunastamisen tuli tapahtua vapaaehtoisten
sopimusten perusteella, jotka maakomissioni tai
kasti. Valtio antoi lainaksi koko kauppasumman,
josta vuokramiehen tuli suorittaa 3 % korkoa
ja 1 % kuoletusta. Maanomistaja sai heti nostaa
vain 4/5 kauppasummasta, ja muun osan vasta
sitten kuin välityksen turvallisuus oli valtiolle
taattu. V. 1891 säädetyllä n. s. B a 1 f o u r i n
lailla määrättiin välitystoimessa rahan
asemesta käytettäväksi obligatsioneja. V. 1896 mää
rättiin kuoletussummat aleneviksi ja
kuoletusaika pitennettiin 70 v:ksi.
V. 1903 saatiin aikaan uusi. entistä
täydellisempi lainsäädäntö vuokra-alueiden ostoista. Se
jätti oston ja myynnin edelleenkin asianosaisten
vapaaehtoisen sopimuksen varaan. Mutta se
valmisti kummallekin asianosaiselle joukon etuja
vuokra-alueen myynnistä. Siten vuokramiesten
kuoletusmaksut tulivat olemaan pienemmät kuin
heidän vuokramaksunsa siinä tapauksessa että
he edelleen pysyisivät vuokramiehinä.
Maanomistajalle taas taattiin osa lunastussummasta hänen
henkilökohtaiseksi omaisuudekseen
perheomaisuu-den asemesta, jotapaitsi myyminen poisti sen
taloudellisen epävarmuuden ja ne sosiaaliset
haitat, joita vuokräjärjestelmästä oli. Kuoletusmak
sut määrättiin 3% :ksi ja kuoletusaika
68 V2 v:ksi. Valtio sitoutui maksamaan 12%
arvioidun myyntihinnan lisäksi maanomistajalle,
sitä osaa vuokramieheltä takaisin perimättä. Tar
koitukseen osoitettiin valtion varoja 100,000,000
puntaa sterlinkiä. Näitä säännöksiä on muodos
tettu vuokramiehille vielä edullisemmiksi
asetuksella v : lt a 1909.
Vv. 1869-1902 oli ostotarkoituksiin annettu
lainoja 70.000 vuokramiehelle ja niillä välitetty
n. 800,000 ha maata vuokramiesten omaksi. Vv.
1903-07 oli annettu lainoja 54,482 vuokramiehelle.
Enemmän kuin puolet Irlannin viljelmistä on
nykyään jo tullut omistusoikeudella hallittavaksi.
Koko välitvstoimen loppuun saattamiseen on
laskettu tarvittavan valtion varoja
ennakkomaksuiksi kaikkiaan Suomen rahassa laskien yli 2
miljaardia markkaa.
Ruotsissa on torpparilaitoksen syntyminen
tapahtunut samalla tavalla kuin Suomessa, ja sen
vaiheet ovat vielä 1800-luvullakin olleet
molemmissa maissa pääpiirteissään samanlaiset.
Sielläkin oli torppien luku suurimmillaan 1860-luvulla,
nousten n. 100,000:een. Sittemmin niiden luku on
yhtämittaa laskenut. V. 1900 niitä oli vain 66,703
ja 1910 vain 53.005. Kaikkiaan on Ruotsissa
nykyään vuokraviljelmiä n. 40% viljelmien koko
luvusta. Vuokrasuhteista saatiin Ruotsissa aikaan
uusi, entistä täydellisempi vuokralainsäädäntö 14
p. kesäk. 1907, ja on se rakennettu pääasiassa
samoille periaatteille kuin Suomen
maanvuokralaki 19 p: Itä. kesäk. 1902 (ks. Maanvuokrat:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
