- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
1821-1822

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Troil ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1821

Troil—’

Troili

1822

kreikkalaiset ja troialaiset sankarit esiintyvät
täysverisinä ritareina ja läänityslaitos sekä
romanttinen naiseniliailu vallitsevat, joissa Troia
..n muuttunut sakaraharjaiseksi ritarilinnaksi,
lielleeniläisjnmalat noidiksi j. n. e. Tämän
pseudo-klassillisen suunnan vanhin edustaja on
seuraaviin aikoihin paljon vaikuttanut
pohjois-ransk. Benoit (Beneeit) de Sainte More, joka
pääasiallisesti seuraten Daresta, jonkun verran myös
Diktystä, Ovidiusta y. m. n. 1165 sepitti
30,000–äkeisen kertomarunoelman. „Le roman de
Troie" (julk. Joly 1870), missä pitkäveteisten
kohtien lomissa tavataan tosirunollisia helmiä,
kuten esim. tekijän itsensä sepittämä Troiluksen
ja Briseidan (Briseis) lemmenjuttu, josta m. m.
Boccaccio (nähtävästi välillisesti) on
ammentanut aiheensa „Filostratoonsa". Benoltin
,,romaanin" käänsi saksaksi Herbort von Fritzlar („Liet
von Troye" vv:ien 1190-1217 väliltä, julk.
From-maiiu 18371. ja sitä mukailivat saksaksi vielä
Wolfram von Eschenbach (k. n. 1220)
30,000-sä-keisessä, keskenjääneessä runoelmassa sekä
Konrad von Wurzburg (k. 1287), jonka
runoromaania ..Der trojanisehe Krieg" t. ,,Das Buch von
Troye" (julk. Keller 1858) sujuvan muotonsa,
i.iistavan sanontansa ja runollisten aatteidensa
puolesta pidetään etevimpänä Troian tarinaa
käsittelevistä keskiaikaisista teoksista. Benoitin
romaanin" mukaili omalle kielelleen m. m.
alankomaalainen Jacob Maerlant (13:nnella vuosis.).
Vähemmässä määrin se on vaikuttanut engl.
Joseph Exeteriläisen n. 1188 heksametreihin
kirnuttamaan ,,De bello Troiano" nimiseen
runoelmaan. Benoitin runoelmasta on olemassa suuri
joukko erikielisiä mukaelmia, joista enimmät
kuitenkin ensi kädessä palautuvat messinalaisen
tuomarin Guido delle Colonnen (de Columna)
1287 siitä tekemään ..Historia troiana" nimiseen
latinalaiseen käännökseen. Niin on laita kahden
it. runoelman, ottave rimellä sepitetyn „Poema
d’Achille"n ja „I1 Trojano"n (v:lta 1494) y. m.
Etupäässä Guido delle Colonnen käännöksen
nojalla toimitettiin 15:nnen vuosis. edellisellä
puoliskolla muutamia ransk. Troian tarinan
tnnkailuja, ja saman vuosis. jälkimäisellä
puoliskolla laati Jacques de Millet (t. Milet) sen
mukaan ..La destruction de Troie" nimisen
mys-teerinäytelmän. Sitäpaitsi oli olemassa eri saks.
murteilla, flaamin, englannin, espanjan, tanskan,
tsekin y. m. kielillä tehtyjä Troian tarinan
esityksiä. V. 1529 käänsi tuntematon henkilö Guidon
teoksen ruotsiksi; jo ennestään oli kuitenkin
• lemassa muinaisisl., ensi sijassa Darekseen,
uiutta myös n. s. Pindarus Thebanukseen,
Ovi-diukseen ja Vergiliukseen perustuva muodostus,
Trojumaunasaga" (todennäköisesti 13:nnen
vuosis. edelliseltä puoliskolta). Samoinkuin
länsimaisten Troiansatujen alkulähteenä
pääasiallisesti oli Dares, samoin perustuivat bysanttilaiset
tarunmuodostukset etupäässä Diktykseen. Mutta
fsen ohella tunnetaan myös länsimaisen
vaikutuksen alaisia keskikreikkalaisia teoksia. Niinpä
sepitti 14:nnen vuosis. edellisellä puoliskolla
..Ilias" nimisen runoelman Konstantinos
Hermo-uiakos, joka bysanttilaisten lähteitten (esim.
Tzetzeen) rinnalla näyttää käyttäneen myös
Benoit de Sainte Morea (julk. Legrand 1890), ja
varmasti on viimemainittua noudattanut
„Pole-rnos tes Troados" runoelman tuntematon tekijä

(luultav. 14:nneltä vuosis.); myös „Akhilleis"
runoelmassa (luultav. 14:nneltä vuosis.) on huo
mättävissä länsimaista vaikutusta.
Bysanttilaisesta kirjallisuudesta "Troian tarina levisi m. m
etelä- ja itäslaaveille sekä romaanialaisille. [Dun
ger, ..Die Såge vom trojanischen Kriege in den
Bearbeituugen des Mittelalters" (1869); Körting.
..Dictys und Dares. ein Beitrag zur Geschichte
der Trojasage in ihrem übergange atis der anti
ken in die romantische Form" (1874) ; Oreif, ,,Die
Mittelalterlichen Bearbeitungen der Trojaner
såge" (1886).] E. R-n.

Troil /-i’-/ (vrt. Troili us). 1. Knut
von T. (1760-1825), maaherra, hallituskonseljin
jäsen. Aikaisemmin T. palveli sotilasuralla, oli
osallisena Anjalan liitossa, tuomittiin kuolemaan
mutta armahdettiin, kohosi 1796 everstiluutnan
tiksi, otti sain. v. eron sotapalveluksesta. Mää
rättiin 1806 Turun ja Porin läänin maaherraksi
Suomen sodan aikana 1808 T. oli ensimäisiä.
joiden oli alaisineen vannottava uskollisuuden
vala Venäjän hallitsijalle. Useat aikalaiset svyt
tivät häntä liiallisesta valmiudesta täyttämään
valloittajan käskyt, etenkin kun hän valanteon
jälkeen sai kunniamerkin Venäjän hallitukselta.
Porvoon valtiopäivillä 1809 T. oli aatelissäädyn
jäsenenä ja m. m. teki esityksen Suomeu
armeian upseerien ja miehistön taloudellisen
aseman turvaamisesta. Korotettiin valtiopäivi n
lopulla vapaaherraksi. Kun hallituskonselji
perustettiin 1809, tuli T. talousosaston jäseneksi,
mutta ei sairaloisuutensa ja maaherranvirkansa
vuoksi, jota hän edelleen hoiti, paljon ottanut
osaa konseljin töihin. T. määrättiin 1814 Suo
men asiain komitean puheenjohtajaksi, mutta
johtavaa asemaa hän ei saavuttanut. Sai 1816
salaneuvoksen arvonimen. Nautittuaan useita
vuosia virkavapautta otti 1821 eron virastaan.

2. Samuel Werner von T. (1833-1900).
vapaaherra, senaattori, edellisen pojanpoika. Oli
virkamiehenä Turun hovioikeudessa v:een 1866.
jolloin siirtyi Yhdyspankin Turun konttorin
toimeenpanevaksi johtajaksi. Toimi 1875-85 kau
punginvaltuuston puheenjohtajana ja suoritti
lukuisia muita kunnallisia toimia. Kutsuttiin
1876 jäseneksi komiteaan, joka käsitteli
kysymystä kultakannan voimaansaattamisesta ja 1883
puheenjohtajaksi yksityispankkeja koskevaa
lainsäädäntöä valmistelevaan komiteaan. Sai
viime-main. v. hovimestarin arvonimen. Oli vv:n 1882 ja
1885 valtiopäivillä maamarsalkkana. Nimitettiin
1885 senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi,
missä virassa oli v:een 1891. Ensimäisten
maamme erikoisaseman rajoittamista
tarkoittaneiden tointen sattuessa näinä aikoina T. m. m.
Suomen perustuslakien kodifioimiskysymyksessä
puolsi kansamme perustuslaillisia oikeuksia.
Senaatista poistuttuaan T. vaikutti Turun
kaupungin hyväksi monella tavoin. V. 1897 ja 189!)
hän oli jälleen maamarsalkkana. Saapui 1900
valtiopäiville sukuaan edustamaan, mutta kuoli
ennen valtiopäiväin päättymistä.

K. W. R.

Troili f-Vlif, Gustaf Uno (1815-75), ruots.
taidemaalari. O. J. Söderinarkin oppilas,
Ruotsin etevimpiä muotokuvamaalaajia, herättää
vieläkin ansaittua huomiota sattuvalla
luonteistelu-kyvyllään ja etevällä värikäsittelyllään.
Saira-loisen ankara itsearvostelu vaikutti kumminkin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:53:01 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/9/0947.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free