Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuhohyönteiset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1893
Tuhohyönteiset
1891
»ottavien raatokuoriaisten (Silpha)
joukossa 011 myös lajeja, jotka voivat esiintyä
kasvien ahdistejinn (ks. R a a t o k u o r i a i s e t). —
Viljelyskasvejamme ahdistavista t :stä siis kaikki
eivät kaikissa olosuhteissa ole vahingollisia.
llyvin suuri joukko hyönteisiä 011 kuitenkin
katsottava tyypillisesti vahingollisiksi.
Niiden tuhotyö voi toisaalta kohdistua taloudellisesti
hyödyllisiin eläviin kasveihin tai kasvikunnan
tuotteisiin (puuhun, jauhoihin tai muihin
kasvil-lisiin ravintoaineisiin, erilaisiin teknillisiin
tuotteisiin y. m.), toisaalta eläimellistä alkuperää
oleviin aineisiin ja tuotteisiin, tai ne voivat
loisina ahdistaa kotieläimiä, hyödyllistä
metsänriistaa tahi ihmistä itseään taikka toimia
tarttuvien tautien levittäjinä j. n. e. Kaikkein
useimmat t. ahdistavat eläviä kasveja, joten seuraava
katsaus etusijassa käsittelee niitä, tällöin
pääasiallisesti rajoittuen yleisiin näkökohtiin t:n
elämäntapojen ja vahingon laadun suhteen.
Monet tyypillisesti vahingolliset
kasvinsyöjähyönteiset eivät ahdista vain viljelyskasveja, vaan
myöskin niiden villejä rikkaruohosukulaisia,
etenkin aikoina, jolloin viljelyskasveja ei vielä
ole tarjona. Mutta heti näiden esiinnyttyä
hyönteiset siirtyvät niihin. Näin on laita esim.
yleisesti tunnettujen, ristikukkaisissa elävien
kaali-maakirppujen (Hallica olcracca y. m., ks. M a
a-kirput). On selvää, että semmoisien
rikkaruohojen esiintyminen pellolla tai sen lähellä, on
suuressa määrin omansa edistämään tuhohyönteisen
lisääntymistä, joten rikkaruohojen hävittäminen
on hyvin tärkeä keino taistelussa t:iä vastaan.
— Eräät t. rajoittuvat yksinomaan johonkin
määrättyyn kasvilajiin (monofagiset t.).
Toiset käyttävät saman suvun eri lajeja tai,
kuten edellämainitut kaalimaakirput y. m-,
saman heimon kasveja ravinnokseen. Toiset taas
ahdistavat lukuisia, aivan eri heimoihin
kuuluvia kasveja (esim. juurimadot, turilaan toukat
y. m. m.). Näitä t:iii nimitetään p o 1 y f a g
i-siksi. Monet t., esim. kahukärpäset,
juuri-madot y. m. tuottavat suurempaa tai pienempää
tuhoa melkeinpä joka vuosi. Toiset, esim.
niitty-mato. tekevät hävitystä pitemmin tai lyhemmin,
usein useita vuosia kestävin väliajoin ja
jatkavat sitä 2-3 vuotta peräkkäin. Toiset taas
esiintyvät tuhoavina määrättyjen väliaikojen
kuluttua. siis perioilisesti. Niinpä tavallinen turilas
iks. t.) esiintyy tuhoisana tav. joka 4:s vuosi,
eräs amer. laulukaskas (Cicada sc ptendecim)
taas joka 17 :s vuosi.
Myös eri kehitysasteillaan t. voivat suhtautua
eri tavoin ympäristöönsä. Toiset voivat olla
vahingollisia sekä toukkina että täysikasvuisina,
toiset taas vain toisella näistä kehitysasteista
ja silloin tav. toukkana. Niinpä esim.
perhosten kesken ovat vahingollisia vain purevilla
suuosilla varustetut toukat, kun taas täysikasvuiset
imusuullaan imevät kukkien mettä y. m. ja
voivat joskus olla hyödyllisiäkin välittämällä
siitepölyn kuljetusta. Samoin on lukuisien
kärpäslajien laita. Jos taas sekä toukat että
täysikasvuiset ovat t:iä. voivat ne kummatkin olla
vahingollisia joko samalla tai eri tavoilla.
Edelliseen ryhmään kuuluvat edellämainitut
„vaihto-ruokaiset" raatokuoriaiset, jälkimäiseen taas
m. m. turilaat (ks. t.) ja ohran maakirppu,
jonka toukka jyrsii korret poikki tyveltä, kun
taas täysikasvuinen vahingoittaa nuorehkon
oraan lehtiä.
Aika, minkä hyönteiset tarvitsevat kehittyäk
seen munasta täysikasvuiseksi, on hyvin erilai
nen, toiset voivat tarvita yhtä monta vuotta
kuin toiset päiviä. Siten hyönteisillä voi olla
1-, 2- tai useampivuotinen sukupolvi,
ennenmai-nitulla Cicada septendecimillä esim. 17-vuotinen.
Monella lajilla, jolla pohjoisessa on vain yksi
polvi vuodessa, voi lämpimämmän ilmaston
maissa olla 2 tai useampiakin. Niinpä
omenakääriäisellä (ks. t.) on meillä vuodessa vain yksi
polvi, Pohjois-Aineriikan Yhdysvalloissa taas
2 polvea, joten toukat, omenamadot, kaksi
kertaa kesän kuluessa vahingoittavat omenia. Mutta
meilläkin on lukuisia t:iä, joilla on 2 tai
useampia sukupolvia vuodessa. Usein eri polvet
ahdistavat kasveja eri tavoin. Niinpä 2-sukupolvisen
ohrakärpäsen ensi polven toukat vahingoittavat
puolikasvuisia ohrankorsia aiheuttaen n. s.
kää-piökorsien synnyn, kun taas toisen sukupolven
toukat syövät pilalle nuoren syysviljan (rukiin,
vehnän) tulevan korrenaiheen. Kahukärpäsen
(ks. t.i kolmesta vuoden kuluessa esiintyvästä
polvesta ensimäisen toukat vahingoittavat nuorta
kevätviljan orasta, kolmannen toukat nuorta
syysviljan orasta, kun taas toisen (keskimäisen)
polven toukat enemmän tai vähemmän
kehittyneen kevätviljan (kauran ja ohran) taimien
korressa tai kukinnossa asustaen aiheuttavat
valko-tähkiä tai kahujyviä. Hyönteisistä, joilla
vuoden kuluessa ehtii kehittyä useita sukupolvia,
ovat ennen muita mainittavat lelitikirvat
ja niiden sukulaiset. Näillä, päinvastoin kuin
edellämainituilla kärpäsillä y. m., useimmissa
polvissa on vain yhtä sukupuolta olevia
yksilöitä, nim. naaraita, jotka lisääntyvät
parteno-geneettisesti laskemalla munia tai synnyttämällä
eläviä sikiöitä. Tav. vasta syksypuoleen
ilmestyy sitten sekä koiraita että naaraita käsittävä
polvi ja tapahtuu hedelmöitys, jonka
seurauksena syntyneistä munista taas kehittyy
par-tenogeneettisiä naaraita ja näistä taas lukuisia
uusia partenogeneettisiä sukupolvia.
Lehtikir-voilla siten esiintyy heterogoniaksi nimitetty
sukupolvenvuorottelun (ks. t.) tapa.
Sukupuolieläimiä käsittävä polvi eroaa tav.
ulkomuodoltaankin suuresti partenogeneettisistä
polvista, voivatpa useilla lajeilla
viimemainitutkin olla toisistaan poikkeavia. Niinpä
havu-kirvojen (ks. Kirvat) joukossa on lajeja,
joilla on 4-5, jopa 7:kin erilaista sukupolvea,
toiset siivellisiä, toiset siivettömiä, osa hyvin
kehittyneillä, osa taas surkastuneilla imuelimillä
varustettuja j. n. e., siis selvästi polvmorfisia
lajeja. Eri polvet voivat myös elintavoiltaan
olla hyvin erilaisia. Osaksi ne esim. elävät saman
isäntäkasvin eri osissa. Näin on laita esim.
viiniviljelyksille tuhoisan viinikirvan
(Phyllo-xeraj, ks. t. Osaksi taas jotkut sukupolvet
voivat elää kokonaan erilaisilla, ei edes toisilleen
sukua olevilla kasveilla. Niin on laita useiden
meilläkin tavattavien lehtikirvojen, joiden
sukupolvista osa elää eräiden lehtipuiden lehdillä
(esim. Hchizonatra nimi kokoonkääriytyneissä,
osaksi valkeiksi muuttuneissa jalavan lehdissä),
toisten saman lajin sukupolvien taas eläessä
maassa eräiden heinälajien juuria imien.
Tuo-m e n I e Ii t i k i r v a ja kaurakirva (ks. K i r-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
