Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tulikukka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1926
Tulikukka-
i—Tulimaa
1926
Tulikukka (Verbaacum), naamakukkaisheimon
suku. Korkeita, karvaisia ruohoja, joilla ou
vuo-rottaiset, leveähköt lehilet ja keltaiset kukat
pitkissä valetähkissä t. -tertuissa. Meillä 4 lajia.
Etelä- ja Keski-Suomossa on jokseenkin yleinen
u k o n t. (V. thapsus), vaalean villakarvainen
kuivien rinteiden kasvi. K. L.
Tulikynnys ks. T u 1 i p e s li.
Tulikärpäset (Cu cv jo 1. 1’yropliorus),
kovakuoriaisia seppien (Kluleridæ) heimossa. ks.
C u c u j o.
Tulilanka, Bickfordin 1831 keksimä
räjähdyspanoksen sytytyslanka. Sen muodostaa ontto
liamppunuora, jonka sisään on ahdettu hitaasti
palava seos ruudin aineosia, rikkiä, hiiltä ja
salpietaria. Tiiman ympärille kierretään lankaa
ja se tervataan tai päällystetään kautsulla.
Pala-misnopeus on n. 1 cm sekunnissa. Hyvin nopeasti
palavia t :oja valmistetaan käyttämällä
yllämainitun seoks n asemesta nitroselluloosaa. 8. 8.
Tulimaa (esp. Ticrra del Fuego), saari ja
saariryhmä Eti lä-Ameriikan eteläpäässä,
Magal-hilesin-salmen eteläpuolella; koko saaristo
yhteensä 73.740 km* josta pääsaaren, T:n. osalle
"tulee 48,114 km5, n. 4.000-5,000 as. — Saaristo
jakaantuu kolmeen pääryhmään: pääsaari T.
sekä sen itäkärjen jatkona oleva Staten-saari
(Los Estados, 640 km®); pääsaaren eteläpuolella
olevat, siitä kapean Beagle-kanavan erottamat
saaret Nueva. T.ennox, Navarin (2,480 km2). Hoste
16,600 km2). Wollaston (495 km2) ynnä
Hermite-ryhmä (jossa Hoorn) ; pääsaaren länsipuolella
olevat saaret Dawson (1.320 km2), Clarence
i’2.750 km2), S :ta Ines ynnä Desolation (yhteensä
8.000 km2). Saaret ovat, T:n-saaren itärannikkoa
lukuunottamatta, silpoutuneita, vuono- ja
niemi-rikkaita ja niiden edustalla on lukematon
joukko pikkusaaria ja luotoja. Geologiselta
rakenteeltaan ja pinnanmuodostukseltaan T. on
Etelä-Aineriikan mantereen välitöntä jatkoa;
pääasiallisena erotuksena on se. että Kordillieerien
eteläpää T:lla on kääntynyt kaakkoon ja lopulta
aivan itään päin kulkevaksi. Siten Kor^illieerit
kulkevat T:n länsi- ja eteläreunaa, jättä n
T:n-saaren itä- ja pohjoisosat laajojen ylätasankojen
(tav. alle 300 m vi. merenp.) haltuun.
Kordil-lii . ri-alueen korkeimmat, lumipeitteiset osat ovat
T:n-saann etelärannikolla, jossa Monte
Sar-micnto on 2,070 ja Mount Darwin 2,150 m yi.
merenp. Pinnanmuotoiluun on suuressa määrässä
vaikuttanut T:n peittänyt maajää, jonka
aikaiset kerrokset peittävät suurimman osan
pohjoisen ja itäisen tasangon pinnasta. Joet ovat
lyhyitä; järvistä suurin Lågo Fagnano. — Ilmasto
on täydellisesti myrskyisten, kaikkina
vuoden–aikoina puhaltavain länsi- ja lounaistuulten
vaikutuksen alainen; kesät ovat siten koleat
(Uschuaiassa T:n-saaren etelärannikolla
lämpimimmän k:n keskilämpö -f- 11,Cl ja talvet
lauhkeat (kylmimmän k :n keskilämpö Uschuaiassa
— 0.i°(T), joten v:n keskilämpö on jokseenkin
normaali (-(- 5,i° C). Sää on usvainen ja
Kordillieerien tuuletipuoleisella sivulla sateinen
(1,200 mm v:ssa). Kasvillisuus on
sateensuojassa olevalla tasangolla pensas- ja heinäaroa,
vuoriston sadepuolilla alempana sankkaa
aarniometsää (Fagus betuloides, IAboccdrus tetragona,
Philesin buanfolia y. m.), ylempänä ryteikköä,
rämeikköä ja sammalikkoa. Eläimistön edusta-
jista mainittakoon guanako, kaksi kettulajia,
lepakot, hylkeet, valaat, pingviinit, merimetsot,
albatrossit, lokit y. .m. s. vesilinnut. — Väestö
jakaantuu kahteen pääryhmään: alkuasukkaisiin
intiaaneihin ja uutisasukkaisiin valko-ihoisiin.
Intiaanit taasen ovat kolmea heimoa: ona, jaghan
ja alakaluf. Onat asuvat pääsaarella, ovat
verraten myöhään sinne muuttaneita, mantereen
tehueltsien sukulaisia, lie ovat kookkaita
(175-183 cm), voimakkaita, rakenteeltaan
sopusuhtaisia, kasvojenilme miellyttävä, tukka musta,
karkea, ihonväri kirkkaanruskea. Henkiset lahjat
hyvät; lähetvssaarnaajain toimesta luku- ja
kirjoitustaito on levinnyt heidän keskuuteensa.
Taloudellinen toimeentulo on mahdollisimman
niukka; ainoa tulolähde on metsästys (etupäässä
guanakon). Karjaa ei ole, ei liioin minkäänlaisia
aluksia. Vaatetus ilman koleudesta huolimatta
erinomaisen niukka (nahkaviitta).
Eurooppalaisten nautintoaineita ei käytetä lainkaan. —
Saariston etelärannikolla asuvat jaghan-intiaa
nit ovat todennäköisesti saariston ensimäisiä alku
asukkaita, jotavastoin länsirannikolla asuvat ala
kalufit ovat mantereelta muuttaneita
araukaa-neja. Yhteisellä nimellä molempia nimitetään
tulimaalaisiksi 1. kanaali-intiaaneiksi. Etenkin
jaghanit ovat ruumiillisesti heikompaa kansaa
kuin onat; yläruumis ja pää ovat suuret,
alaruumis ja raajat surkastuneet. Keskipituus n. 160
cm. Henkiset kyvyt hyvät; kieli rikas
(molempien tulimaalais-heimojen kielet ovat
toisilleen sukua, mutta eivät ollenkaan ona-intiaanie»
kielelle). Pukuna nahkakaistale.
Päääeliu-keinona kalastus; 6-8 hengen kantavia veneitä.
Perhettä suurempaa yhteiskunnallista
kokonaisuutta ei ole; nyk. jaghanit asuvat paraasta
päästä lähetysasemilla ja uutisasutuksilla, ovat
puoleksi sivistyneitä ja käyvät euroopp.
pukimissa. Alakalufit eivät ulkomuodoltaan eivätkä
elintavoiltaan suuresti eroa jaghaneista. Sekä
ona-intiaanien että tulimaalaisten lukumäärä on
suuresti vähentynyt uutisasukkaiden tultua T:han,
ja yllä vähenee; ona-intiaane/a uutisasukkaat
ovat kaikin voimin koettaneet hävittää. Viime
vuosis. lopulla ona-intiaaneja oli enää jälellä vain
n. 600. jaghaneja 300 ja alakalufeja 100 (yhteensä
heitä 1870-luvulla arvioitiin olleen 10,000 henkeä).
— Uutisasukkaiden pääelinkeinona on
karjanhoito (lampaitai. joka menestyy erinomaisesti.
Metsissä on suuria rikkauksia, samoinkuin
kivihiili- ja rautamalmikerroksissa, joita kuitenkaan
ei käytetä. Viime vuosis. lopulla (1882-92)
kultakuume houkutteli T:han paljo kullankaivajia,
mutta vaikka kultahiekkaa on melkein kaikkialla,
ei sen huuhtominen kuitenkaan kannata. —
Val-tiollisesti T. on jaettu Chilen ja Argentiinan
kesken. Jälkimäisen hallussa on pääsaaren
itäosa, 68°36’38" länt. pit. itäpuolella sekä
Staten-saari. yhteensä 21.048 km2, 2,420 as. (1915). Alue
muodostaa Tierra del Fuego nimisen
terri-torin. Pääpaikkana Usehuaia Beagle-kanavan
varrella. Chilelle kuuluu pääsaaren länsiosa sekä
sen etelä- ja länsipuolella olevat saaret, yhteensä
52,698 km2, pari tuhatta as. Alue kuuluu M
a-gallanes nimiseen territoriin. Pääpaikkana
Port Porvenir Magalliäesin-salmen rannalla. —
T:n löysi Magalhiies 1520. joka nimitti sen
rannoilla näkemiensä alkuasukkaiden nuotiotulien
mukaan. Drake näki 1578 saariston eteläosat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
