Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tulo- ja menoarvio ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1947
Tulot—Tulovero
1948
siin kiinteistötulojen osalta
kiinteistösuostun-taan, jossa veroa kannettaisiin kiinteistöjen arvon
perusteella, ei saavuttanut säätyjen
hyväksymistä. T. uudistettiin vv:n 1867," 1872, 1877-78
ja 1882 valtiopäivillä. V:n 1885 valtiopäiville
annettua ehdotusta t:n uudistamisesta vv:ksi
1880-88 eivät säädyt enää hyväksyneet osin
edellämainittuihin veron puutteellisuuksiin
viitaten, osin koska katsottiin, että veron kanto ei
ollut valtion raha-asiain tilan vaatima.
Niinikään säädyt hylkäsivät v:n 1894 valtiopäiville
annetun hallituksen esityksen, että t. jälleen
otettaisiin käytäntöön v:n 1882 valtiopäiville
ehdotetun tulo- ja kiinteistösuostunnan muodossa.
Y. II.
Tuloit ks. Tulo.
Tulovero on eräs nykyajan tärkeimpiä
veromuotoja. Verotalouden historiallisessa
kehityksessä on se nuorimpia veroja. Se tuli
käytäntöön 1700-luvun lopulla, pääsi kuitenkin
varsinaisesti kehittymään vasta 1800-luvun
keskivaiheilta lähtien, mutta on senjälkeen muodossa tai
toisessa omaksuttu useimmissa sivistysmaissa.
T:lle on ominaista, että taloussubjektien tulo
on sekä verovelvollisuuden pohjana että veron
suuruuden määräämisen perusteena. T:n
tarkoituksena on kohdata kaikkia verotettavan tuloja
ja nimenomaan kohdata niitä kokonaisuutena,
eikä siis kuten tuottoverotuksessa kustakin eri
lähteestä, kuten maasta, liikkeestä, pääomasta ja
työstä saatua tuloa erikseen. Koska tällä verolla
lisäksi pyritään verottamaan kaikkia
talous-subjekteja, sanotaan t :oa useimmiten
yleiseksi t:ksi. Paitsi tätä yleistä t:oa on
kuitenkin olemassa t:n muoto, joka eräissä
maissa on otettu käytäntöön ja jota nimitetään
osittaiseksi tuloveroksi sentähden, että se
kohdistuu, tavallisesti tuottoveroja täydentävänä,
vain eriiänlaatuisiin tuloihin, vaikka sillä
muuten onkin tuloveron ominaisuudet. T:lle on
edelleen ominaista, että sillä koetetaan rasittaa vain
todellista tuloa. Verovelvollisten sallitaan
sentähden, päinvastoin kuin tuottoverotuksessa,
vähentää kokonaistulosta sen saamiseen ja
säilyttämiseen käytetyt menot sekä velkojen korot,
kuitenkin siten, että näitä tarkoituksia varten
ei kantaomaisuuteen kosketa. T:ssa koetetaan
muutenkin enemmän tai vähemmän ottaa
huomioon verotettavan henkilökohtaisia,
maksu-kykyyn vaikuttavia oloja. Veroa ei määrätä
kaavamaisten ulkonaisten merkkien eikä
tulolähteenä käytittvjen esineiden mukaan, vaan
kunkin yksilön tulot otetaan verotusta varten
täsmälleen selville. T. 011 sentähden henkilö- eli
subjektivero. Nykyiset tuloverot eri maissa
ovat kahta eri päätietä kulkeneen kehityksen
tuotteita. Toisissa maissa muodostavat vanhat
heukiverot t:n historiallisen pohjan. Nämä
vanhat henkiverot ovat ensin kehittyneet
luokka-veroiksi ja nämä on sittemmin edelleen
kehitetty yleiseksi t :ksi. Toisissa maissa taas
nykyinen t. polveutuu tuottoverotuksesta. Tuottovero
järjestelmän eri objektiverot ovat vähitellen
sulautuneet yhtenäiseksi subjektiveroksi. Tuloveron
järjestelyyn on tämä veron alkuperän erilaisuus
jättänyt huomattavia jälkiä, jotka ilmenevät
varsinkin siinä, millä tulon muodostumisen asteella
tulo otetaan verotettavaksi. Maissa, joissa tulovero
on kehittynyt henki- ja luokkaverosta, pannaan
tulo veronalaiseksi silloin, kuu se eri lähteistä
on keräytynyt sille taloussubjektille, joka
lopullisesti käyttää tuloa. Tämä on nykyaikaisen
yleisen tuloveron tyypillisin ja tavallisin muoto. Tulo
otetaan selville joko veroviranomaisten
toimittaman arvioimisen perusteella tai verovelvollisen
pakollisen ja tarkastuksen alaisen
veroilmoituksen eli deklaratsioniu avulla. Niissä maissa
sitävastoin, joissa tulovero historialliselta
alkuperältään perustuu tuottoverotukseen, verotetaan
tuloa silloin, kun se vielä on jakaantunut
erikois-tuloiliin ja on mahdollisimman lähellä
alkuperäistä tulolähdettä, katsomatta siihen onko
tulon saaja se, joka lopullisesti käyttää tuloa
hyväkseen. T. muistuttaa tässä tapauksessa
suuresti tuottoverojärjestelinää, mutta eroaa siitä
kuitenkin senkautta, että subjektiverotuksen
periaatteille on annettu enemmän tai vähemmän
ratkaiseva merkitys. Eri lähteistä saadut tulot
lasketaan kunkin verosubjektin osalta yhteen ja
otetaan sitten huomioon henkilökohtaiset,
maksukykyyn vaikuttavat näkökohdat. Tämänlaatuinen
on nykyisistä tuloveroista ensi sijassa Englannin
valtion yleinen tulovero sekä osa Ranskan
valtion ehdotettua tuloveroa. Myöskin Suomen
kunnallinen tulovero on tavallaan tämänluontoiiten.
Toisissa maissa vihdoin on vanhat tuottoverot
jätetty sellaisinaan voimaan, mutta niiden
täydennykseksi on säädetty yleinen tulovero.
Tämäntapainen järjestely on varsinkin Etelä-Saksan
valtioille sekä Itävallalle ominainen. Muissa tässä
mainitsematta jätetyissä maissa, missä yleinen
tulovero on olemassa, on se ensiksimainittua laatua.
Esitettäessä näiden yleisten näkökohtien
jälkeen muutamia viittauksia siihen, miten tulovero
eri maissa on (v. 1914) järjestetty, koskettelemme
ensiksi valtion hyväksi kannettuja t:oja ja
senjälkeen kunnallisia t:oja. Edellisessä ryhmässä
otetaan ensin puheeksi maat, joissa ou yleinen
tulovero, senjälkeen maat, joissa on osittainen
tulovero.
Maat, joissa ou valtion tulovero ja joissa tämä
on yleinen, ovat seuraavat :
Englannin „General Property and Income
Tax", joka siis on yhdistetty varallisuus- ja
tulovero, nojautuu pääasiallisesti lakiin v:lta 1S42,
johon kuitenkin on tehty huomattavia
muutoksia. Vero jakaantuu (ks. yllä) 5 osastoon eli
schedulaan. Osasto A käsittää omistajan tulot
maatiloista ja rakennuksista vuokramaksun
osoittaman tuoton mukaan. Osasto B verottaa
yleisten arvioiden mukaan maanvuokraajain tuloja.
Osasto C koskee kaikkia korkoina,
vuotuismaksuina, osinkona y. m. julkisista rahastoista
saatuja tuloja. Osasto D käsittää kaikki muut
tulot, joita ei edellisissä Osastoissa ole otettu
huomioon. Tämä osasto jakaantuu 6 alaosastoon,
nimittäin 1) tulot kaupasta ja elinkeinosta,
2) vapaista ammateista ja palkkatyöstä, 3)
satuu-naiset tulot, 4) valtion maksettavat tulot, joita
ei osastossa C ole verotettu, 5) ulkomaille ja
siirtomaihin sijoitetuista tulolähteistä saadut
tulot ja 6) muut vuositulot. Osasto E käsittää
vihdoin julkisten ja yksityisten virkamiesten
tulot. Kaikki ne, joiden tulot kaikkiaan eivät
nouse 160 puntaan eli 4,035 markkaan, ovat
verosta vapaita; jos tuloja on kaikkiaan
160-400 puntaa, niin 160 puntaa jätetään verosta
vapaaksi; 400-500 punnan tulosta jätetään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
