Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuomiokapituli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1987
Tuomionvoipa—Tuomiovirhe
1988
Tuomionvoipa tarkoittaa sitii tuomioistuimen
liSsenten lukumäärää, mikä vaaditaan täysin
pätevän päätöksen antamista varten.
Kihlakunnanoikeus on t. oikeuden puheenjohtajan ja
vähintään viiden lautamiehen saapuvilla ollessa.
Raastuvanoikeudessa vaaditaan kolmen jäsenen
läsnäolo. Hovioikeudessa ja senaatissa on viisi
jäsentä t. luku, minkä ohessa asioissa, jotka
eivät koske henkeä, neljäkin voi tuomita, jos
kolme on päätöksestä yksimielistä.
B. S.
Tuomiorovasti, tuomiokirkkoseurakunnan
kirkkoherran arvonimi. T. on tuomiokapitulin
jäsen ja sen varaesimies, vrt.
Tuomiokapi-t u 1 i.
Tuomiovalta (lat. jurisdiciio) on valta
käyttää lakia ja oikeutta, s. o. määrätyissä
tapauksissa suoda oikeusturvaa sen anojalle. Tämä
valta kuuluu valtiolle, joka harjoittaa sitä
erityisten orgaaniensa kautta. Nämä ovat ensi
sijassa tuomioistuimet (ks. t.). Mutta paitsi
tuomioistuimia voi myös hallinnollisillekin
viranomaisille määrätyissä tapauksissa olla uskottuna
t :n käyttäminen. Niinpä meillä lääninhallitus
ja maistraatti toimittavat lainkäyttöä n. s.
lain-hakuasioissa (ks. Lainhaku). Ja n. s.
hallinto-oikeudellinen lainkäyttö, s. o. hallinnon
alalla mahdollisesti syntyvien oikeusriitojen
ratkaiseminen on Suomessa jätetty pääasiallisesti
hallinnollisille viranomaisille (ks. Hallinto).
Useissa maissa on hallinnollinen lainkäyttö
uskottu tuomioistuimille, joko yleisille tai
erityisille hallinto-oikeudellisille. Meillä on (1917)
eduskunta hyväksynyt lain korkeimman
hallinto-oikeudellisen tuomioistuimen perustamisesta. Tämä
tuomioistuin, johon kuuluisi presidentti ja
vähintään 5 jäsentä, n. s. hallintoneuvosta, käsittelisi
ylimpänä oikeusasteena yleensä sellaisia hallinto
oikeudellisia valitusasioita, joiden ratkaisu
riippuisi lain soveltamisesta ja jotka eivät koskisi
kysymystä hallinnollisen toimenpiteen
sopivaisuudesta tai sen tarkoituksenmukaisuudesta.
T:n harjoittaminen, joka on valtion
tärkeimpiä tehtäviä, kohdistuu periaatteellisesti kaikkiin
sen alueella oleviin henkilöihin, olivatpa nämä
sen omia tai jonkun muun valtion alamaisia.
Kukin valtio saa käyttää t:aa ainoastaan omalla
eikä vieraan valtion alueella (alue- 1.
territoriali-teettiperiaate). Poikkeuksena viimeisestä
säännöstä on n. s. konsulilainkäyttö, jota Euroo
pan valtioiden erityisten sopimusten
(kapitu-latsionien) perusteella puolisivistyneissä maissa
pitämät n. s. lainkäyttökonsulit harjoittavat
(ks. Konsuli). Tämä lainkäyttö käsittää
yleensä kaikki ne riita- ja rikosasiat, joissa
molemmat riitapuolet ovat jonkun
konsulilain-käyttöön oikeutetun valtion alamaisia. Turkissa
ja Egyptissä on perustamalla n. s.
sekatuomio-istuimia, jotka ovat kokoonpannut osaksi oman
ja osaksi vieraan valtion tuomareista,
konsuli-lainkäyttöä osittain lievennetty. Alueperiaatteen
mukaisesti valtion t. ulottuu sen alueella oleviin
vieraankin valtion alamaisiin. Poikkeuksena tästä
säännöstä ovat ne. jotka nauttivat
eksterrito-riaalioikeutta (ks. Eksterritoriaali).
Rikosoikeudellisessa suhteessa on
eksterritoriaali-oikeus Suomessa myönnetty maahan sijoitetulle
Venäjän sotaväelle ynnä muille sotaväkeen
kuuluville henkilöille, jotka ammattinsa vuoksi seu-
raavat sotajoukkoa kuin myös henkilöille, jotka
asetuksenmukaisesti kuuluvat Venäjän valtiokir
kon papistoon tai sen säätyyn. Edellisten Suo
messa tekemät rikokset käsittelee ja tuomitsee
asianomainen venäläinen sotaoikeus, jälkimäisten
— erinäisiä törkeämpiä rikoksia lukuunottamatta
asianomainen venäläinen hengellinen tuomio
istuin.
Rajoitettua t:au harjoittavat m. m. yliopisto
ja koulutoimen ylihallitus sikäli, että yliopiston
konsistori on oikeuspaikkana yliopiston
opettajien, koulutoimen ylihallitus valtion alkeNoppi
laitosten opettajien virkarikosasioissa.
Hengellisellä t :11a tarkoitetaan sitä t:aa, jota
kirkko harjoittaa orgaaniensa kautta. — Sitten
kuin kristinusko oli voittanut jalansijaa
Ruotsissa ja Suomessa, tunnustettiin myös
hengellinen t. Alkuaikoina käyttivät sitä piispat osaksi
tuomiokapituleissa, osaksi erityisillä, n. s. piis
pankäräjillä, joita he tai heidän viralliset
edustajansa toimittivat. Hengellisen t:n alaiset
olivat hengelliseen säätyyn kuuluvat henkilöt kai
kissa jutuissa, jotka koskivat heitä henkilökoh
taisesti ja joissa he olivat vastaajina. Mutta
myös maallikot olivat tämän t:n alaiset erinäi
sissä, kuten esim. avioliittoa, koronkiskomista.
uskontoa ja väärää valaa koskevissa asioissa.
Uskonpuhdistuksen vaikutuksesta rajoitettiin
kirkon t :aa sangen suuressa määrin. Niinpä
Westeràsin valtiopäivillä 1527 tehtyjen
päätösten mukaisesti (Westeråsin resessi ja Westeräsin
ordinantia) lakkautettiin hengellinen t. muissa
paitsi avioliitto- ja pappien virkavirheasioissa.
Tästä huolimatta ilmoitettiin kumminkin
edelleen vähäisemmät jutut pappeja vastaan
tuomiokapitulissa, joka ilman muuta käsitteli ja päätti
ne, mikä seikka aiheutti, että suuri epävarmuus
vallitsi uuden ajan alkupuolella maallisen ja
hengellisen t:n rajoista. Uudelleen järjesteltiin
hengellinen t. 1686 v:n kirkkolaissa, jossa sitä
melkoisessa määrin supistettiin. —- Suomessa
voimassa oleva kirkkolaki v:lta 1869 säätää, että
pappismiesten virkarikokset ovat tuomiokapitulin
tutkittavat ja tuomittavat. Muut pappismiesten
tekemät rikokset kuuluvat yleisten
tuomioistuinten pätevyyteen, mutta tulee asianomaisen tuomio
kapitulin kumminkin antaa lausuntonsa siitä,
mikä vaikutus rikoksella ou pappismiehen
virkani nähden. B. S.
Tuomipihlaja ks. A m e 1 a n e h i e r.
Tuomiovirhe. oikeudenkäynnissä tapahtunut
suurempi virheellisyys, jonka vuoksi
asianomainen riitapuoli voi säädetyssä järjestyksessä hakea
muutosta oikeudenpäätökseen. Tätikaltaisina
virheinä mainitaan Oikeudenkäymiskaaren 25:nnen
luvun 21 §:ssä se seikka, että joku
prosessi-edellytys tai tuomion edellytys on puuttunut,
esim. ettei tuomioistuin ole ollut tuomionvoipa
(ks. t.) tai että oikeus on tuominnut pääasian,
ennenkuin riitapuoli on saanut päätöksen ennen
tekemästään väitteestä. Muutosta on haettava
alioikeuden päätökseen 30 p:n ja hovioikeuden
päätökseen 60 p:n kuluessa, edellisessä
tapauksessa hovioikeudessa ja jälkimäisessä senaatin
oikeusosastossa. Jos alioikeus tai hovioikeus on
tuominnut oikeudesta poissa olleen ja siilien ei
lainkaan haastetun tai jos päätös loukkaa
kolmatta henkilöä, joka ei lainkaan ole ollut riita
puolena jutussa, voi tämä Oikeudenkävmiskna-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
