Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tupakanpoltto - Tupakka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1997 Tupakka 1998
Austruulialaiset, jotka niielel
lUän nuuskaavat ja pureksivat
huumaavia narkoottisia aineita,
eivfit sanottavasti käytä
piippua Sitävastoin on Afrikka
hyvin rikas erilaisista’
piippu-muodoista, joista tunnetuimmat
ovat balien (kuva 4) ja
vagan-daiu (kuva 5i piiput.
Vesipiippuja, joissa säiliöllä usein on
pullokurpitsa (kuva ti) tai nau
dau tai antiloopin sarvi,
käytetään paljon Etelä-Afrikassa.
Mutta näiden kehittyneimpäiu
piippujen ohella on myös kovin
alkuperäisiä laitteita: maakasa,
lohon asetetusta
tupakkasupp!-losta savu imetään maahan
tehdyn reiän kautta, tai liainbun
lehtisuonia. Tyvenenmeren
saari-maailmassa. jossa kava ja betel
ovat suosituimmat
nautintoaineet, ei tupakanpoltto ole saa
nut suurtakaan jalansijaa.
Yhtäkaikki on Uuden
Guinean kaakkoisrannikolla ja Austraaliau
poh-joisiimnalla niemekkeellä omituinen piippu,
luinbuputki. joka ensin täytetään tupakansavulla
ja silleu vasta tupakoidaan (imetään) tyhjäksi
kuva 7). Euroopassa t. tuli käytäntöön
1500-luvun lopulla, mistä ajasta aina v:een 1689 yhtä
kappaletta olevat piiput olivat yksin vallitsevia.
Sanottuna vuonna keksittiin kokoonpantava
piippu, joka siitä lähtien on vallinnut
erittäinkin Saksassa. Verraten myöhään ruvettiin
piippuja valmistamaan merenvahasta (kuva 8) ja
merenpihkasta. Suomessa olivat yhteen aikaan
väärävarsipiiput muodissa (kuva 9). Li. T. S.
Tupakka, .Volanr/ceæ-heimoon kuuluvan, useita
kymmeniä lajeja käsittävän kasvisuvun
(Nico-liana) ja sen eräiden lajien lehdistä valmistetun
nautintoaineen nimitys. — .Vtcoiiana-lajeista
useimmat ovat yksivuotisia, tahmeakarvaisia,
korkeahkoja ruohokasveja, joilla ou
yksinkertai-set. ehytlaitaiset lehdet ja keltaiset, punaiset,
valkeat tai vihertävät
kukat viuliko- tai
terttumaisissa
kukinnoissa; hedelmä on
kota, siemenet pienet,
hyvin runsaslukuiset.
Useimmat lajit ovat
kotoisin Ameriikasta,
muutamia kasvaa
Tyynen valtameren
saaristoissa y. m. Tärkein
laji on
Keski-Amerii-kasta ja
Etelä-Amerii-kan pohjoisosista ko
toisin oleva Virgi
n ia n t. (Xicoiiana
tnhaciim), 1-2 tn:n
pituinen tai pitempi,
latvassaan haarainen
kasvi, jonka isoista
lehdistä alemmat ovat lyhytruotisia, ylemmät
johteisia, puoleksi sepiviä. Kukat
vaaleanpunaiset. teriö suppilomainen, pitkätorvinen.
Viljeltynä tämä laji on levinnyt kaikkialla lämpimiin
Erilaisia piippuja.
ja lauhkeisiin seutuihin ja siitä on syntynyt
useampia kymmeniä eri muunnoksia. Kellan
vihreäkukkainen p a 11 u r i-t. (K. rustiua), jota
meilläkin on yleisesti viljelty, on edellistä mata
lampi ja haaraisempi. Lehdet ovat puikeat tai
soikeat, ruodilliset. Sen kotimaa on Meksikko
ja sitä viljellään Venäjällä, Unkarissa, Turkissa,
Syyriassa ja Itä-Intiassa. Persian-t:aa
(S. yer&ica) pidetään N. tabacumin
muunnoksena. Siitä saadaan erikoisen hienotuoksuista
t :aa, jota poltetaan vesipiipuissa. Muita lajeja
ovat m. m. kubalainen N. rc panda, pohjois-amer.
N. qaadrivalvis, A*, alala, N. macropliylla 1.
Marylandin t. y. m. Useita lajeja ja muunnoksia
viljellään koristuskasveina. myös meillä.
Eurooppalaiset näkivät ensi kerran t :aa pol
tettavan Kuban saarella 1492. Muutamia vuosia
myöhemmin havaittiin, että uuden maailman alku
j asukkaat käyttivät t:aa myös nuuskana sekä
puru-t:na. Erittäinkin t:n polttaminen oli alku
asukkailla yleisenä vanhana tapana. T:n
nimitys johtuu siitä kojeesta, tabaco, jossa alku
asukkaat polttivat t.-kasvin lehtiä. V. 1518
alettiin Lissabonissa viljellä t:aa lääketieteellisiä
tarkoituksia varten. Sieltä lähetti Ranskan
lähettiläs. Jean Nicot (siitä t :n lat. nimitys)
siemeniä Pariisiin, missä kasvia myös alettiin
käyttää lääkkeenä ja sitä nimitettiin pyhäksi
yrtiksi, hcrba santa, hcrba panacea. Englantiin
toi t:n käytön Virginian kuvernööri Ralph Lane
1586. Vuosisadan loppupuolella käytäntö levisi
äärettömän nopeasti kaikkiin maihin. 1600-luvun
alkupuolella t. tuli Ruotsiin, Norjaan ja
Suomeen. T:n-polton käytyä yleiseksi alettiin sitä
rajoittaa säätämällä rangaistuksia. Valtiot ja
kirkot vastustivat uutta tapaa ankarasti.
Venäjällä rangaistiin t :n-poIttajaa vielä 1634 nenän
poisleikkaamisella. Sitten keksittiin t:n-polton
ehkäisykeinoksi korkea verotus. Kaduilla poltta
minen oli v:een 1848 Euroopassa kielletty. Sitä
sallittiin vain erityisissä huoneistoissa (tabagies).
Ensimäinen t.-tehdas Saksassa perustettiin
1700-luvun alkupuolella. T :aa viljellään pääasialli
sesti lämpimissä maissa, vaikka kasvi hyvin hel-
Vtrginiao tupakan knkinto
ja lehti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
