Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Turkki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2029
Turkki
2030
vaikka Muradiu itsensä surmasi eräs
serbialainen. lliinen poikansa 1! a j a s i d I (1389-1402)
teki Valakian verovelvolliseksi, valloitti
Bulgaa-rian, Makedonian ja Thessalian; idässä hän
laajensi valtakuntaa Eufrat-jokeen asti. Hän voitti
Nikopolin tappelussa 1396 kuningas (sittemmin
kei-sari) Sigismundin johtaman
ristiretkeilijä-jotikon. Mutta 1402 hän itse Angoran kentällä
joutui tappiolle taistellessaan mongolien
hallitsijaa Timuria vastaan ja kuoli vankeudessa.
Hänen poikansa Muhammed I (k. 1421)
yhdisti jälleen hajonneen valtakunnan 1413.
Tämän poika Mu rad II (1421-51) soti
vaihtelevalla menestyksellä Juhana Hunyadyn
johtamia unkarilaisia sekä Albanian ruhtinasta
Yrjö Kastriotfla vastaan. Hän voitti kristityt
Yarnan tappelussa 1444 sekä valloitti myös
Moreau. Hänen seuraajansa Muhammed II
(1451-81) valloitti vihdoin urhoollisesti
puolustetun Konstantinopolin 29 p. toukok. 1453
tehden siten lopun Kreikan keisarikunnasta;
Konstantinopoli tuli T:ii valtakunnan
pääkaupungiksi.
Valtakunnan loistoaika. Kukistetut
kristityt kansat saivat pitää uskontonsa, mutta
joutuivat muuten kovan sorron alaisiksi;
turkkilaiset vallitsevana sotilaskansana kiskoivat
varsinkin suuria veroja alamaisiltaan sekä käyttivät
saatuja varoja yhä uusiin valloituksiin. Serbia,
Bosnia ja Albania liitettiin lopullisesti
1400-luvun keskivaiheilla T:n alueisiin, Krimin
tataarikaani alistettiin ja Moldova tuli T:n
vasallimaaksi. Julman Bajasid II :n aikana
1481-1512) turkkilaisilla oli vähemmän
menestystä, mutta hänen poikansa Selim I (1512-20)
voitti 1514 Persian saaliin, valloitti Armeenian.
Syyrian, Palestiinan ja Egyptin sekä omaksui
kalifin arvonimen. Selimin pojan Solinia n
(Suleiman) II:n aikana T:n valta kohosi
suurimpaan mahtavuuteensa; hän valloitti B Igradin,
kurkoitti johanniitat Rhodos-saarelta 1522, tuhosi
Unkarin armeijan Mohftesin tappelussa 1526 sekä
teki suuremman osan Unkaria T:n vasallimaaksi.
Venetsia menetti T:lle useita saaria ja Persia
Georgian sekä Mesopotamian. Solimanin laivasto
vallitsi Välimerta, ja Pohjois-Afrikan
barbareski-valtiot tunnustivat hänen yliherruuttaan.
Lainlaatijanakin Sotiman on kuuluisa.
Valtakunnan rappeutuminen.
Sulttaanien kasvatus seraljissa erillään valtiollisesta
elämästä vaikutti heihin seuraavina aikoina
vel-tostntlavasti; sen sijaan kasvoi janitsaarien inahti
ja vallattomuus. Johtavat ministerit, n. s.
suur-visiirit, saivat ratkaisevan vaikutusvallan. —
Selim II:n aikana (1566-74) valloitettiin
venetsialaisilta Kypros, mutta heti senjälkeen,
1571, T:n laivasto kärsi perinpohjaisen
tappion Lepanton eluslalla. Seuraavat sulttaanit.
Mu rad III ja Muhammed III,
turvasivat valtansa surmaamalla sukulaisensa ja
sotivat huonolla menestyksellä Itävaltaa ja Persiaa
vastaan. Mustafa I karkoitettiin kahdesti ja
O s m a n II:n surmasivat janitsaarit.
Voimakas hallitsija oli jälleen Mu rad IV (1623-40),
joka voitti Persian, kasakat ja Venetsian,
uudisti sotakurin sekä saattoi raha-asiat
järjestykseen, mutta hänen veljensä, irstaan
Ibrahimin (1640-48) hallitessa saavutetut edut
jälleen menivät hukkaan; viimemainitunkin murha
sivat janitsaarit. Ibrahimin pojan
Muhammed I V:n (1648-87) aikana T. sisällisten
häiriöiden ja ulkonaisten tappioiden johdosta
joutui häviön pnrtaalle, kunnes Muhammed Köprili,
suurvisiirinii v:sta 1656, uudisti järjestyksen ja
torjui vihollisen (venetsialaiset). Hänen poikansa
Ahmed Köprili (suurvisiirinä 1661-76) soti yleensä
menestyksellä Itävaltaa vastaan, vaikka hän
karsikin St. Gotthardin tappion 1664; hän valloitti
Venetsialta Kandian 1669 sekä Puolalta
Podo-lian ja Uk rainan (1672). Mutta uudessa sodassa,
jota Ahmed Köprilin lanko, suurvisiiri Kara
Mustafa johti Itävaltaa vastaan, Wieniä turhaan
piiritettiin 1683, sittemmin menetettiin koko
Keski-Unkari ynnä Budapest, ja vihdoin
keisarilliset 1687 tunkeutuivat Serbiaan;
venetsialaiset valloittivat takaisin Morean. Muhammed
IV syöstiin valtaistuimelta, mutta sota Itäval
taa ja sen liittolaisia vastaan jatkui yhtä
onnettomasti hänen seuraajiensa aikana. Sittenkuin
turkkilaiset jälleen oli Zentan tappelussa
perinpohjin voitettu 1697, luovutti Muhammed IV :n
poika Mustafa II (1695-1703) Karlowitzin
rauhassa 1699 Unkarin ja Siebenbürgeniu
Itävallalle, Asovin Venäjälle, Podolian ja Ukrainan
Puolalle sekä Morean Venetsialle. Vallasta
syös-tyn Mustafan veli Ahmed III (1703-30) osoitti
kestiystävyyttä Ruotsin Kaarle XIT:lle ja aloitti
hänen hyväkseen sodan Venäjää vastaan;
Pietari Suuri sai kuitenkin rauhan, kun hän jätti
takaisin Asovin (1711). V. 1715 Morea jälleen
valloitettiin venetsialaisilta, mutta uudessa
sodassa Itävaltaa vastaan kadotettiin osa
Serbiaa ynnä Belgrad (Pozarevaein rauhassa 1718).
Valtaistuimelta syöstyn Ahmedin seuraaja M ah
mud I (1730-54) soti onnettomasti Venäjää,
mutta menestyksellä Itävaltaa vastaan.
Belgradin rauhassa 1739 saatiin viimemainitulta
valtiolta Saven ja Tonavan eteläpuolinen alue;
venäläisiltä saatiin Asov. jonka he olivat
valloittaneet sodassa. Mahmudin toisen seuraajan M u
s-tafa III:n (1757-73) hallituskaudella
venäläiset miehittivät Moldovan ja Valakian, hävittivät
T:n laivaston Tsesmen-lahdessa Aigeian-meressä
1770 sekä valloittivat seuraavana vuonna
Krimin. Mustafan seuraajan Abdulhamid I:n
(1774-89) täytyi sentäiulen Kutsuk Kainardzin
rauhassa 1774 myöntää Krimille itsenäisyys sekä
venäläisille vapaa purjehdusoikeus Mustalla- ja
Aigeian-merellä. Kun Katariina IT 1783 oli
yhdistänyt Krimin valtakuntaansa, alkoi taas sota
Venäjän ja T:ii välillä. Siinä Suvorov tuotti
turkkilaisille tappioita, mutta Itävaltaa vastaan
heillä jälleen oli menestystä. Selim III
(1789-1807) teki viimemainitun valtion kanssa
Sisto-vassa rauhan 1791 sekä Venäjän kanssa
Jas-syssa 1792; T. sai osan sodassa menetettyjä
alueitaan takaisin.
Parannuspuuhia. T:n sisällinen tila oli
lakkaamattomissa sodissa rappeutunut, raha-asiat
joutuneet epäjärjestykseen ja eri maakuntien
hallitusmiehet. pasat, pyrkivät itsenäisiksi. Lisäksi
sattuivat Selim III:n aikana Bonaparten
liyök-kiivs Egyptiin 1798 sekä uusi sota Venäjän kanssa.
Kun sulttaani yritti uudistaa sotajoukkoa
länsimaiseen tapaan, erotettiin hänet ja
Abdulhami-din poika Mustafa IV korotettiin
valtaistuimelle, ja kun Mustafa Bairakdar, Rustäukin pasa
(ks. t.) nosti kapinan Selimin puolesta, murhat-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
