Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Turkki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2033
Turkki
2034
jälkeen karkoitettiin. Samoihin aikoihin
Englannin aloitteesta asetettu konferenssi, jonka
tarkoituksena oli sovittaa T:n hallituksen ja Balkanin
slaavilaisten välisiä, suhteita, päättyi
tuloksettomasti. Huhtik. 1877 Venäjä julisti sodan T:lle.
Venäläiset, menivät, Tonavan ja Balkanin yli.
mutta kärsivät useita tappioita yrittäessään
valloittaa Plevnaa, vaikka he tekivätkin sotaliiton
Romaaiiian kanssa. Aasiassa he sen sijaan
valloittivat Karsin, ja kun vihdoin Plevna oli
kukistunut (jouluk.) ja turkkilaisten armeijat oli
lopullisesti hajoitettu, tehtiin Adrianopolissa
välirauha ja Santo Stefanossa valmistava rauha (maa
lis’c. 1S78). Romaania ja Serbia pääsivät täysin
itsenäisiksi, viimemainittua maata sekä
Montenegroa suurennettiin, Dobrudza ja osa Armi eniaa
luovutettiin ja Bulgaariasta muodostettiin
itsenäinen ruhtinaskunta. Peläten Venäjän kasva
vaa mahtia Englanti vastusti rauhan toimeen
panoa ja teki sotavarustuksia luvaten suojella
T:n aasialaisia alueita, kun sille sen sijaan
luvattiin Kypros. Berliinin kongressissa (1878)
suurvaltain toimesta rauhanehdot muutettiin T:n
eduksi; m. m. erotettiin Bulgaariasta Balkanin
eteläpuolinen osa, joka Itä-Rumeelian nimellä
jfii T:n ylivallan alaiseksi maakunnaksi.
Itävalta-Unkari sai miehittää Bosnian ja
Hertsegovinan, Kreikalle annettiin toiveita alueen
laajennuksilta. Lopullinen rauha Venäjän kanssa teli
tiin lielmik. 1879.
Uusin aika. Sodan ja sitä seuraavan
rauhanteon johdosta T:n valtakunta oli
heikontunut ja menetti tämän jälkeen yhä uusia alueita.
Kreikka sai 1881 melkein koko Thessalian, Tunis
joutui sam. v. Ranskalle ja englantilaiset
miehittivät Egyptin 1882. Kun Bulgaarian
Aleksanteri yhdisti Itä-Rumeelian ruhtinaskuntaansa
1885. ei T. sitä asevoimin vastustanut.
Kuitenkin T., sittenkuin kolmikeisariliitto oli hajonnut,
alkoi saada tukea Saksalta ja Itävalta-Unkarilta.
Saksalaisten virkamiesten avulla saatiin raha-asiat
paremmin järjestetyiksi, ja saksalaiset upseerit
muodostivat T:n sotajoukon uudelle kannalle.
Kuitenkin virkamiesten kykenemättömyys ja
epäluot eitavuus olivat parannuksien esteenä, eikä
sulttaani, joka jo 1878 oli peruuttanut
perustuslain. pannut kaikkia lupaamiansa uudistuksia
toimeen. Armeeniassa tapahtuneen sorron vuoksi
puhjenneet levottomuudet kukistettiin veris sti
1894; muhamettilaisten uskonkiihko ilmeni näissä
kristittyjen surmissa, joita myös toimeenpantiin
pääkaupungissa. Kreetassa syttyi jälleen
kapinoita (1896 ja 1897). joita Kreikka avusti. Tästä
alkoi sota T:n ja Kreikan välillä, jossa
ensin-mainittu pääsi voitolle; se sai rauhanteossa 1897
rajan muutetuksi edukseen. V. 1898 lakkasi T:n
herruus Kreetassa: siinä hoiti seuraavana aikana
hallitusta suurvaltain asettama komissaari
lv:een 1906 Kreikan prinssi Yrjö).
Sitkeää passiivista vastarintaa käyttäen
Abdul-hamiilin hallitus edelleenkin osasi tehdä tyhjäksi
suurvaltain vaatimat parannukset. N. s.
nuor-turkkilainen, uudistuksia vaativa puolue, joka
ennen kaikkea tahtoi poistaa itsevaltiuden,
toimeenpani sentähden usean kerran kapinoita (1901
ja 1904) onnistumatta voittaa tarkoitustaan.
V. 1903-04 asetettiin kansainvälinen
santarmilai-tos ylläpitämään järjestystä levottomassa
Makedoniassa. Kuitenkin siinä maassa jälleen puhkesi
nuorturkkilaisten virittämä kapina 1908. T:n
hallituksen täytyi taipua, tapahtui
ministerinvaihdos ja 1876 vuoden perustuslaki pantiin
uudeltaan voimaan, jonkà jälkeen T:n hallitus "Hi
itse ylläpitääkseen järjestystä Makedoniassa.
Mutta siihen eiviit rauhattomuudet päättyneet.
Ehkäistäkseen serbialaista kiihotusta
Itävalta-Unkari yhdisti Bosnian ja Hertsegovinan
täydellisesti alueeseensa 1908. Samaan aikaan
Bulgaaria. joka oli Venäjän liitosta siirtynyt Itävalta
Unkarin puolelle, julistautui täysin itsenäiseksi
kuningaskunnaksi. T:n hallitusta johtava
nuor-turkkilainen puolue antoi vihdoin rahallista
korvausta vastaan suostumuksensa näihin
muutoksiin, jatkaen sillävälin sisällisiä uudistuksia.
Tosin Abdulhamid yritti Konstantinopolin
sotajoukkojen avulla toimeenpanna valtiokeikauksen
itsevaltiuden ja vanhoillis-islamilaisen suunnan
hyväksi (huhtik. 1909), mutta nuorturkkilaiset
valloittivat Salonikista ja Adrianopolista käsin
pääkaupungin ja kukistivat siten nopeasti
yrityksen (tässä kuten myöhemmissä T:n sodissa
kunnostautui erittäin Enver bey, sittemmin pasa).
Abdulhamid menetti valtaistuimensa veljelleen
Muhammed Resadille (M u h a iii m e d V) ja
pidettiin senjälkeen vangittuna. Myös
painovapaus pantiin nyt voimaan T:ssa. — Kreetan,
joka 1908 oli julistanut yhtyvänsä Kreikkaan,
täytyi suurvaltain pakotuksesta vielä jäädä
Turkin vallan alle. — Nuorturkkilainen hallitus
(johtajana huomattava varsinkin 11 iImi pasa) sai
kokea paljon vaikeuksia; se pani kuitenkin
uudistuksia toimeen sotajoukossa, verotuslaitoksessa
y. m. Mutta kun nuorturkkilaiset samalla
tarmokkaasti kokivat vahvistaa keskushallitusta
pelastaakseen ’I :n häviöstä, tulivat muut
kansallisuudet tyytymättömiksi. Albaniassa,
Etelä-Arabiassa ja Mesopotamiassa syntyi
levottomuuksia, ja Bulgaarian toimeenpanema kiihotus
Makedoniassa sai aikaan kireän välin mainitun
kuningaskunnan ja T:n välillä. V. 1911 Italia julisti
sodan T :lle ja valloitti Tripoliin. Siitä kiihtyi
sisällinen levottomuus ja nuorturkkilainen
hallitus kukistui. V. 1912 syksyllä neljä Balkanvaltiota
Bulgaaria, Kreikka, Serbia ja Montenegro, jotka
olivat tehneet liiton keskenään, alkoivat sodan
T:ia vastaan. Liittoutuneet pääsivät voitolle;
kuitenkin pysähtyi bulgaarialaisten eteneminen
Tsataldscan varustusten luona. Lontoon
alustavassa rauhansopimuksessa toukok. 1913 T. menetti
kaikki eurooppalaiset alueensa paitsi
Konstantinopolia ympäristöineen, nim. suurimman osan
Makedoniaa sekä Adrianopolin Bulgaarialle,
Kreetan ja Salonikin Kreikalle, Yskybin ja
Monastirin Serbialle sekä Skutarin Montenegrolle.
Albaniasta oli muodostettava itsenäinen valtio,
jonka rajat jätettiin suurvaltain määrättäviksi.
Mutta kun voittajat heti joutuivat riitaan
saaliin jaosta ja Bulgaaria joutui uudessa sodassa
tappiolle, käytti T. tilaisuutta ja valloitti
takaisin Adrianopolin, jonka se sai pitiiii
Konstantinopolin rauhassa (elok. 1913). Vaikkakin T.
täten oli päässyt erilleen levottomista
kristityistä maakunnistaan, eivät nuorturkkilaiset,
jotka uudestaan olivat päässeet valtaan, saaneet
pysyväistä rauhan tilaa aikaan (heidän johtajansa
Mahmud Sëfket murhattiin 1913). - V. 1914
syksyllä T. yhtyi suurvaltain sotaan Saksan ja
Itävalta-Unkarin liittolaisena saaden heiltä teho-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
