- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
14

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

—$> 14

Miestä kauniimpaa ja pulskempata
Ilman alt’ ei taideta tavata;
Ja kuin nin’ isommissa suvuissa
Laps’ on harjoitettu lauleluissa,
Niin ajattelee typerä pääni,
Että teilläkin on kaunis ääni,
Käen sekii leivon voittaisitte,
Jos vaan laulamahan antausitte."
(Signe kertoo):

,,Korpj)ikos hyväksyi kiitostansa,
Laulajni niulc’ oli luulossansa,
Rykäsi — ja äänen raikuhutti,
Että kangas toisen kaikalmtti:
Juustopa padota putkahtavi,
Ketun suuhun suoraan sutkahtavi,
Ja kuu korppi kaikkein ihmehelcsi
Luuli laulaneensa, niin hän keksi,
Ett’ oi’ suurus suustaijsa pudojma.
Keksi kuinka kettu Lemmon konna,
Pujes jtiosta pötki juuston kanssa,
.la häueUb uaurni juostessansa.

TÄHTIEN SANOMA.

äh jouluaatto. Tiihilet, tuikkivat, niin
kirkkaasti: oli ikäiiukuiit taivas olisi sy-

’ tytUiriyt monta, monta kynttilää
enemmän kuin tavallisesti vetääkseen vertoja
maalle, jossajoulakynttilöitä loisti sekä komeitten
palatsien että mataloidun majojen
akku-noissa. Pieni, köyhä 11-vuotias tyttönen
kulki pitkin syrjäistä katua kotiansa päin.
Hänen nuttunsa oli ohut ja jäinen tuuli
puhalsi Vaan lapsen sydän oli iloinen. Hän
oli toimittanut askareita rikkaassa talossa
ja saanut Hopearahan palkinnoksi. Nopein
askelin kotiapäin kulkiessansa ja
ajatelles-sansa äitiänsä, joka häntä odotteli, hän
äkkiä huomasi tälulen-lennon ja heti
seu-jälkeen toisen. Kän muisti kuulleensa,
että jos sinä hetkenä lausuu toivotuksen,
saattaa olla vakuutettu sen
toteutumisesta.

Hän päätti olla varoillaan, ja kun hän
hetken kiduttua taas näki tälulen-lennon,
huudahti hän niin pian kuin taisi: "onnea
ja siunausta! Onnea ja siunausta
äiti-raukalle!"

Pah! Hän oli äkkiä törmännyt jotakin
esinettä vastaan, ja tarkemmin
katsottuansa, hän huomasi paksun, ylhäisen herran
edessään. Tuo piteli vatsaansa, toruen:
"Jumala varjelkoon, täiuäkös on käytöstä
julkisella kadulla?,. Hän tuli juuri
päivällisiltä. jotka olivat olleet tavallista
muhkeammat, sillä nythän oli joulu.

"Miksi et eteesi katso, vaan juuri
vatsaani vasten törmäät?" mutisi hän,
tarttuen pienen tytön käsivarteen niin kovasti,
että oikein koski.

Tyttö parka itki pelvosta ja kertoi
änkyttäen, rukoilleensa tähden-lennolta onnea
äidilleen ja senvuoksi ei huomanneensatietä.

•’Joutavaa, pelkkää joutavaa," sanoi
paksu herra. "Akkain jaaritusta, tähdet eivät,
lennä."

Vaan juuri hänen näitä puhuessaan,
suhisi ilmassa ja räiskähtäen lennähti loistava
meteori levittäen säihkyviä säkeniä laajalle
ilmaan.

"Sapristi," huudahti paksu herra, joka
oli paljon matkustanut ja seutähden tunsi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0018.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free