Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- v 1()
E 1 a. y ä Joulupukki,
’^tjikasin aaraulln heräsin minä, nostin
päätäni jn koetin saada selville, mitii
äiti jn sisareni jo niin aikaisin
puuhasi-vnt. Takassa paloi tuli, vaan niin
hämärästi valaisi se pirtin perälle, jossa äiti
jn sisareni pöydän ääressä hyörivät, että
ainoastaan arvaamalla pääsin selvälle, että
he leipoivat. Niin aikaisin namulla he
leipovat,, niinä ajattelin. Minä katsoin ulos
ikkunasta, tai oikeammin katsoin
ikkunaan päin, nähdäkseni, oliko päivä tulossa.
Kaikki oli sysimustaa, ikkunat ihan
pimeät. Nyt koetin saada selville, kuinka
paljon kello osoitti. Suurella vaivalla
vihdoin pääsin niin selville, että ymmärsin
kellon osoittavan 4. Kello 4 aamulla he
jo leipovat-, minä kummastelin. Vaan nyt.,
juuriknin sainina, lensi sieluuni ajatus,
joka silmänräpäyksessä saattoi minut
jalkeille. 4
Tuokionsa hyppäsin sijaltani, pukensin
sanaa sanomatta ja hiivin niin hiljan, lenin
suinkin voin, toiselle puolelle pirttiä,
nähdäkseni, oliko uunissakin valkea. Aivan
oikein, tuli, leimuava, lämmin liekki
huuhtoi suuren uunin kupua jn kylkiä,
lähettäen lämmittävää loistetta edemmäksi
uunin loisteesen asetetuille leipiduudoille. —
Nyt olin asiasta varma. Tämmöistä
aamua. jolloin äiti ja sisaret niin aikaisin
leipoivat ja uuni lämpisi — ja — sillä
nyt tarkastelin yhdellä silmäyksellä
kaikkia — rieskatuikinu kohosi pienessä
korvossa — semmoista aamua ei ollut kuin
yksi ainoa koko vuodessa, ja se oli:
jouluaatto-aamu. Tuo sanomattoman
onnellisuuden suloinen tnnne, jonka tämä juhla
aina lapsissa herättää, riemastutti niin
minun mieleni, että melkeen hurjana ilosta
hyppäsin sijalleni jälleen, tartuin veljeeni,
ptldistin jn huusin: ,.Kalle, Kalle, nouse
ylös, nyt on Joulu-aatto!"
Tuskin oli veljeni kuullut tämän
ainoan sanan, niin hänkin havahtui ja oli
yhtä kopeasti ylhäällä, knin minäkin.
Sitten viistä menimme yhdessä katselemaan
äidin ja sisarten työtä. Saimmepa mekin
osamme tuosta joultui valmistus-puuhasta.
Meille, annettiin toimeksi perimain
kuoriminen, jota Jatkoimme siilien saakka,
kunnes veljeni i nimittäin vanhemmat veljeni,
.joita oli kaksi i lähtivät notitamaan heiniä
metsäniityltä. Silloin sain minä lähteä
heidän mukaansa ja nuorin veljeni jäi
yksin auttamaan äitiä ja sisaria.
Jo ennen päivän koittoa lähdimme
hei-nämntkalle ja saimme jo kuorinut valmiiksi,
eiuienkun sanottavasti rupesi
valkenemaan. Matka niitylle kävi siis pimeässä,
eikä mitään sanottavaa ollut sen ajalla
tapahtunut. Vasta takaisin tullessa voin
katsella ympärilleni. Tie kävi halki
honkaisen salon, jonka Lunietar oli käärinyt
valkeaan villaansa talven unta
uinailemaan. Ennen auringon nousua, juuri kuu
Husotar räpytteli kultaisia ripsiään
avatakseen silmiään, saavuimme eräälle
kummulle, josta tie laski edessämme olevalle
.järvelle. Minä istuin tai pikemmin venyin
pitkälläni heinäkuorman päällä, josta oli
erinomaisen ihanata katsella ruota sydäntä
sytyttävää ilmiötä, mikä oli sihnäini edessä.
Tulipunainen hohde Koittaren kulmilla
syttyi paloksi, säde, kultainen, kirmaileva
säde singahti läpi avaruuden ja heti sen
jälessä loistava, liehknva, vallaton
valovirta, joka. levisi, laajeni, yli metsän
latvojen, yli kukkulain, halki norojen,
kautta hiukaiseviin lumipennannon — lyhyesti,
koko luonnon lilpit.se. Yltä yleensä
sytytti pnlo äärettömät liokkinsii, jakaen
tuhlaavalla kädellä kirkkahintn kultaansa
koko luomakunnalle. Eikii ihme! Sillä
nyt—juuri tänään, oli Joulu-aatto. Tämä
ajatus minua vielä enemmin ihastutti, kuin
tuo valon kultainen liekki silmäin edessä.
Enkii ehkä muulloin olisi huomannutkaan
koko valoa niin ylen ihanaksi, niin
äärettömiin kauniiksi, kuin nyt. Olihan
luonnollista, ajattelin silloin, että päivä,
Jumalan luoma, jouluksi pukee parhaat
vaatteet yllousä. (.latk.)
H K liSlXIIISS A, \V. tiili ja O0»a’iu Tehdan- ia KlrjalnkmU-OiakajtU. kirjapaiuriMt ja kustantama, 1B3«.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
