Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—S» 26
dossa ja nähdessämme auringon luovan
säteitänsä tuonne mäen rinteelle.
Lotta Srärd. Niin, niin, kyllä
metsämme humina ja Lintujemme viserrys 011
lauluja synnyttävä ja vielä kerran
oppivat kaikki Suomen lapset tätä laulua
laulamaan. Mutta kuinka paimentamisenne
tänään onnistui?
Matti. Mansikki on ollut koko päivän
kiltti jä sävyisä, mutta Mustikki
tuskis-teli kärpästen kanssa, jotka sitä
häiritsivät.
Eero. Ja miuä otin aika oksan ja
hätyyttelin niitä pois, mutta yks’ kaks’
olivat taas Mustikin selässä. Ja
kuulep-pas, äiti, sitte olimme sotaisilla ja Matti
osoitti suurta uljuutta, vaikka vielä on
niin pieni.
Lotta Svärd. Sotaisillako olitte?
Ettehän vaan heittäneet kiviä
pikku-lin-tusten perään, varokaa itseänne, pojat!
Eero. Eihän toki, äiti, me
taistelimme katajapensaita vastaan ja illan
lähestyessä itikkalauinain kanssa,
itikat olivat milt’ei syödä meidät; linnut
olivat meidän puolellamme, ne
auttelivat meitä laulamalla sotamarsseja. Näin
ne lauloivat: (viheltää.)
Lotta Svärd. Se on hyvä, pojat; jos
lintusia olisitte koskeneet, niin kyllä
nyt olisitte saaneet oikean sodan tuntea,
sen sanon, niin totta kuin olen Lotta
Svärd.
Eero. Äiti-kulta, olethan ollut
sodassa. niinhän olet kertonut?
Lotta Srärd. Olen kyllä ollut, ja
kukahan uskaltaisikaan sen kieltää.
Matti. Niin, aivan todellisessa sodassa,
eikä katajapensaita, itikoita ja pistiäisiä
vastaan, todellisessa sodassahan olet ollut,
eikö niin, äiti-kulta.
Lotta Srärd. Sodassa olen ollut, siellä
missä ankarimmin sota soi ja taajaan
tulta salamoi, sinne mä armeijaa aina
seurasin.
Eero. Kerro, kerro, äiti, oliko sinulla
pyssy ja sapeli?
Matti. Ja rummut ja kanuunat?
Lotta Srärd. Kyllä mieleni usein
hehkui itse sodan ankarimpaan leikkiin, lito
poikain harmaiden, mutta siihen en jou-
tunut, telttani, lekkeriui oli hoidettava,
että tilkkasen virvoitusta taisin antaa
uupuneelle sotaveljelle.
Eero. Ja sinä, hyvä äiti-kulta, seisoit
siellä sodan keskellä telttoinesi?
Lotta Srärd. Jos en juuri kanuunain
luona liene seissut, olin mä kuitenkin
aivan lähellä poikiani, sillä heidän
uljuutensa oli suurin iloni ja tilkkasen
mielelläni annoin melskeheu kesken
nääuty-nehelle.
Ja jos teltan helmoja harmaita
Sä katselit tarkemmin,
Näkyi käyneen luoteja vieraana,
Mut siitäpä kerskailin!
Näin minä tein ja teen, niin totta kuin
olenkin Lotta Svärd, ja ilolla muistelen
sodan aikoja.
iSotiluspojan laulu kuuluu kauempiin.)
Matti. Kuka tuolta tulee ja laulaa
niin kauniisti?
Eero. Etkös, Matti, tunne häntä,
soti-laspoikahau se on, etkö näe, kuinka hän
sauvallansa ekseerailee.
Lotta Srärd. Niin on, kyllä tunnen
hänen, sotilaspoika hän tosin on. Isänsä
ja äitinsä asuivat ennen vanhaan juuri
tässä mökkisessä. Nyt 011 poika-parka
koditon.
Sotilaspoika 1 kauempana laulaa:)
Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää
vierahan,
Ma ttu-van, kodin kadotin kanss’
isä-vainajan ;
Vaan valittaa en huolikaan,
Kun kasvaa korkeemmaksi saan,
Ma poika kelpo sotilaan
En joudu hukkahan.
Lotta Svärd. Hän se on, hän on
aivan isänsä näköinen; niin isänsä, hänen
hyvin muistan: uljas käynti, ahavoittunut
muoto ja mustat kulmakarvat; niin
semmoinen hän oli! — Katsokaa, pojat,
tuommoinen on uljaan Suomen sotilaan poika.
Sotilaspoika. Terve teille, äiti Svärd!
Lotta Svärd. Terve tultuasi, poika,
entiseen kotiisi, uusien ystäviesi seuraan.
Kauan olet kuljeksinut taas; kuinka olet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
