Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—$> 00 <3—
tävänii, sen sijaan, että olisin saanut
sinne viedä siskoni somat
kukkaisvi-liofc ja oivalliset vihannekset
puutarhastamme. Mutta ovatpa ne
kumminkin somat, nämät kedon kukkaset;
on niiden joukossa somempiakin, lenin
meidän puutarhassamme kasvavat
kukut — nämät esimerkiksi, melkeinpä
haltiatarten kuningatarkin voisi
kantaa päässään .semmoisista tehdyn
seppeleen. Haltiatarten kuningatar!
(Kuningatar Marie Antoinette astuu hänen
takanaan ja kuulee luinen puheensa)
Haltiatarten kuningafar! Voi, jospa saisin
hänet uälulä! Jospa saisiu pyytää
häneltä suojelusta rakkaalle iso-äidilleni!
Vaan — mitenkähän haltiatarten
kuningatarta puhutellaan?
(Hän kääntyy taaksepäin, huomaa
kuningattaren, päästää kovan huudon ja
heittäytyy polvilleen.)
Kuningatar. Kuka sinä olet, lapseni ?
Ernest (ei vastaa, vaan peittää
kasvonsa käsillään.)
Kuningatar. Mitä pelkäät-?
Ernest (vavisten). — Minäkö — rouva!
En mitään, — en mitään.
Kuningatar. Minkätähden siis
vapiset? Kuka.on antanut sinulle luvan
tulla tänne?
Ernest. Ei kukaan, rouva; minä t
iilin etsimään kukkia. Minä en
ajatellut sitä, että ne olivat teidän.
Kuningatar. Tunnetko minut?
Ernest. Tunnen, rouva, kyllä; minä
luulen,–nimittäin — minä
ajattelen. —
Kuningatar (ojentaa hänelle kätensä,
jossa hänellä 011 kaunis löyhyrin). —
Tu-leppa nyt ja ole rohkeampi.
Ernest. Rouva! rouva! armoa!
Älkää muuttako minua hiireksi talli
varpuseksi, — en minä milloinkaan
enää pyydä teitä nähdä, en
milloinkaan!
Kuningatar. Sinä luulet minua siis
noidaksi, pikku ystäväni?
Ernest. En, en, rouva, te olette
liian kaunis, liian mahtava.
Kuningatar. Todellako? Keneksi
minun siis luulet?
Ernest. Hai–— hai — tia-
tarten — kuningattareksi, rouva.
Kuningatar 1 itsekseen). Lieneeköhän
kukaan hovini ylhäisistä antanut
minulle sen miellyttävämpää
kohteliaisuuden osoitusta? (Ääneen) Niinkö
luulet, pieni ystäväni? mistä syystä?
Ernest. Koska, te olette niin
kaunis ja aivan 3rksinänne tässä metsässä.
Kuitenkin minä lutdin, että
haltiattaret ovat hyvin pieniä.
Kuningatar. Oletko siis varma siitä,
että olen haltiatar?
Ernest. Aivan varma, rouva.
Kuningatar. No liyvä! Jos olen
haltiatar, sinä varmaan toivot, että
antaisin sinulle osoitteen voimastani.
Ernest. Minä tiedän kyllä, että olette
hyvien haltiatarten lciuiingatar. rouva.
Meille 011 tapahtunut suuri
onnettomuus. Iso-äitini viljelee pientä
maakaistaletta ja naapurimme sika pääsi
äskettäin puutarhaamme; se hävitti
kaikki — kukat, vihannekset — ja
nyt meillä ei ole mitään myytävää
huomenna tolilla. Tulin siis tänne
metsään noukkimaan kukkasia, mutta
pelkään pahoin. ett’ei kukaan minulta
osta pieniä, yksinkertaisia
kukka-kimp-pujani ja jos minä en saa kokoon
rallaa. jolla me voisimme maksaa
voura-hinnan, niin tuo paha herra Toupet
ajaa meidät pois mökistämme. Itän
saattaa onnettomuutta kaikille meidän
kylässämme.
Kuningatar. Missä kylässä?
Ernest, St. Andren kylässä, teidän
majesteettinne. Minä pyydän anteeksi,
jos olen puhunut liikaa, ja jos minä
en ole osannut puhutella teitä
tarpeellisella kunnioituksella, niin se
tulee siitä, ett’ei kirjoissa oikein tarkasti
sanota, mitenkä pitää puhutella
halti-atar-rouvia.
Kuningatar. Jos lupaisin sinulle,
että nämät kukat, minun kukkani, ovat
niiden arvoiset, jotka olet menettänyt?
Ernest. Yoi, rouva! teidän
ylhäisyytenne! Te olette liian hyvä!
Kuningatar. Anna minulle lakkisi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
